2020

[Joosua]

Golden Pony Dressage cup piti olla vain lisää kisakokemusta minulle. Ellihän on kokenut kisaaja ja tamma on pärjännyt Trevorin kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä, mutta itse en ole kisannut vielä niinkään paljoa, että voisin sanoa olevani kokenut kisaaja. Tietenkinhän taso kertoo paljon, mutta toisaalta minulla on myös onni olla saanut treenata viimeiset pari vuotta hyvillä hevosilla hyvässä opetuksessa, vaikka eipä tuo opettava taho aina se maailman paras ja ymmärtäväisin ole, mutta onneksi kovalla työllä tuon saa pidettyä aina hetkittäin tyytyväisenä ja lunastettua paikkansa opetukseen.

Jotenkin olisi ehkä voinut myös olettaa että Elli ei olisi niin terävä ja reipas näissä kisoissa, koska tammalla on kuitenkin myös kotona kisattava koulucup menossa samaan aikaan, mutta yllättäen tamma onkin ollut sunnuntaisin paljon parempi ja ollaan ainakin vielä kärjessä omassa sarjassamme. Tällä viikolla on viimeinen osakilpailu tätä kisasarjaa ja jännittävää nähdä miten siinä tullaan pärjäämään, kun kuitenkin kaksi pitkähköä kisasarjaa on päällekkäin kaiken matkustamisen kanssa. Olen kyllä onnellinen siitä, että minulla on näin hyvä hevonen alla ja Ellin kanssa on ollut niin helppoa matkustaa ja kisata.

Myöskin koko GPD on järjestetty niin hyvin, että sekin on helpottanut kisaamista ja vielä kun tulostakin tulee, niin se on vain positiivistä niin työpaikan kuin ratsunkin kannalta. Toivottavasti pystyn ratsastamaan Elliä samalla tasolla myös vielä viimeisen osakilpailun, sekä finaalin, sillä olisihan se mahtavaa päästä tuomaan mainetta ja kunniaa omalle tallille ja vielä ensimmäisissä kansainvälisissä kilpailuissa minulle. Toisaalta ikinä ei tiedä miten hommat menevät, joten voihan se olla, jotta loput Golden Pony Dressage Cup:ista ei ole minun ja Ellin ja että homma lässähtää kuin pannukakku. Mitään ei ikinä voi varmana sanoa, mutta se on suhteellisen varmaa, että tämä poika lähtee nyt treenaamaan kisaratsunsa parhaaseen mahdolliseen malliin viikonlopun kisoja ajatellen.

[Minni]

Kaikkea on tapahtunut ja silti oikein mitään ei ole tapahtunut.

Jussi ja Elli pärjäsivät hienosti GPD:ssä ja nuorelle olisikin tarkoitus keksiä nyt talven aikana jokin uusi ratsu. Vielä ei ole valintaa tehty, mutta hevostestit ovat koko ajan menossa. Trevor otti yllättävän kevyesti pojan paremman pärjäämisen ja jopa osaa olla iloinen toisen puolesta. Saas nähdä kauanko tätä seesteisyyttä kestää, ennen kuin toinen alkaa taas kiukkuilemaan, mutta onneksi miehen vähän aktiivisempi treenaaminen barrel racen parissa on pitänyt miestä vähän siedettävämpänä omalla osallaan ja kai noilla on myös Tylerin kanssa asiat taas kondiksessa, sillä eipä tuo ole ainakaan hetkeen velipoikaansa haukkunut pystyynkään.

Varsakauppa on myös yllättäen käynyt kuumana ja Ellin täysisisarus on varattu, sekä toinen vuoden 2020 kasvateista löysi kotinsa. Myös Kassusta on eräs kiinostunut, joten katsotaan onkos Story varsojen maailmanvalloitus alkamassa, vai onko tämä vain jokin hetkellinen onnistuminen. Hevoskauppojen kohdalla pyritään pitämään pankkikortin tunnusluku hukassa ja ensi vuosi olisikin tarkoitus keskittyä niihin hevosiin jota kotona on ja saada niitä valmiiksi laatuarvosteluihin. Rosan anssa myös pitäisi alkaa hiljalleen treenaamaan paremmin kesän 2021 Power Jumpiin, jos päästäisiin edes karsintaan mukaan kun tuloksien kerääminen on kohdallamme "hieman" hidasta...

[Minni]

Seesteinen elämä ei taida oikein olla sellainen asia mikä meillä onnistuu tällä hetkellä. Tai no muuten se onnistuisi, mutta mene ja tiedä mikä tuota amerikkalaista taas vaivaa.

En tiedä johtuuko toisen kiukuttelu siitä että hän ei pääse kotiin vai mistä, mutta varsinkin Seppele Cup:in osakilpailun jälkeen tuo oli todella kiukkuinen koska kisat Ellin kanssa eivät olleet menneet toivotulla tavalla ja nuo olivat jääneet sijalle 27. Toisaalta pitäisihän Trevorin ymmärtää, että tässä kohtaa vuotta tamma saattaisi alkaa olemaan jo hieman väsynyt, sillä tuo parivaljakko oli kiertänyt kuitenkin aika aktiivisesti kisoja keväästä alkaen ja tammalla oli kuitenkin alla kisataukoa, sekä välillä se oli kisannut samana päivänä kahden ratsastajan alla vaativia startteja.

Viikonlopun kisareissulla Valerianassa tuo ei uskaltanut kiukutella ihan niin pahasti, mutta ehkä mies oli menneiden vuosien aikana oppinut että sanoisin toiselle todellakin yhtä pahasti takaisin ja että jos tuo alkaisi kovin pitkään räkkyämään kanssani olisi lähtöpassit tiedossa nopeastikkin. Kuitenkin jonkin asteista myrskyn merkkiä oli silti nähtävillä, mutta onneksi sentään Dylanin ja Devonin pärjäämiset molemmissa koululuokissa piristivät tuota hetkellisesti.

Seuraavan päivän esteverkassa tuosta oli jopa hyötyä ja vilauksittain oli huomattavissa sitä samaa valmentajapersoonaa joka miehellä oli käytössä. Ehkä täytyisi hankkia tuolle muutama ulkopuolinen valmennettava lisäksi jos se auttaisi pitämään toisen pään kasassa siihen asti että tuon saisi lähettää ainakin pariksi kuukaudeksi kotiinsa.

Esteluokat menivätkin Rosan kanssa ihan mukavasti ja 140 cm luokassa ei ainakaan huonoille hävitty, Käkiharjun Oskarin kiilatessa edellemme Fiialla ja omalla tammallaan.

Kuitenkin kotiin paluun jälkeen sunnuntaina helvetti pääsi valloilleen ja en edes halua tietää mistä Trevor ja Jussi saivat sellaisen sodan aikaan, että jälkimäinen paineli toimistooni ilmoittaen irtisanoutuvansa samalla sekuntilla. Onneksi sain sentään puhuttua nuoren miehen päähän vähän järkeä, ja lopulta sovimmekin Jussin kanssa että tuo saisi lähteä meidän sponsoroimana jollekkin toiselle tallille jonkin hevosen kanssa vähän vetämään henkeä ja treenaamaan omaan tahtiinsa ja sitten jossain kohtaa katseltaisiin, olisiko tilanne rauhoittunut sen verran, että toinen haluaisi palata, vai jatkettaisiinko tätä järjestelyä pidempäänkin.

Jussi oli kiitollinen tästä ja lopulta päätimmekin että Martti voisi olla sopiva ratsu toiselle ja nuoren ehdotettua Myrttivaaran tallia, otin tallinomistajaan yhteyttä ja sovimme järjestelystä, jolla Jussi sai muuttaa eilen Martin kanssa uudelle tallille hetkeksi rauhoittumaan. Uusi talli on sopivasti samoilla suunnilla Käkiharjujen kanssa, joten Jussia ja Marttia on helppo käydä samalla tapaamassa kun käy katsomassa Fiiaa. Toivottavasti maailmantilanne rauhoittuisi pian että rauha laskeutuisi maahan myös kotona…

[Minni]

Viimeisen puolentoista viikon aikana on tapahtunut omalla tavallaan vaikka ja mitä.

Jussi ja Martti muuttivat Myrttisuolle ja sen perusteella mitä nuoren kanssa on tullut oltua yhteyksissä, ilmeisesti maisemanvaihdos on tehnyt tuolle hyvää ja toinen alkaa olla vähän paremmalla fiiliksellä, kuin mitä kotona, mutta eipä täälä välttämättä aina helpointa ole, varsinkaan kun Trevor tuppaa purkamaan vitutustaan varsinkin minuun. Kaippa tuo ukko pitäisi vain potkaista kotiin ja selvitä herra ties miten pitkään ilman ratsastajaa.

Pikaisella aikataululla edellis viikonloppuna myös kilpailtiin kouluratsastuksen parissa ja viikonlopulta jäikin pari sinivalkoista rusuketta kotiin ja muuten vain taas aimo annos kokemusta hevosille kisoista. Samalla kokemusta saatiin myös meidän tiimin uusimmille jäsenille Noelille ja Jeelalle jotka on liittynyt meidän tiimiin vähän helpottamaan hommaa varsinkin nyt kun Jussi on poissa kuvioista ja kun hevosten määrä on iso, vaikkakin osa on kuitenkin nuoria jotka eivät vielä kisaa tai joita ei edes ratsuteta. Kuitenkin työtä löytyy aina enemmän kuin tekijöäitä ja toivottavasti parilla uudella käsiparilla saadaan myös vähän työvuoroja lyhennetyä ja enemmän vapaapäiviä viikkoon kaikille, vaikka eipä sitä voi ikinä luvata että vapaat olisivat putkeen.

Myös tammapuolelle ollaan saatu ensimmäinen yksityinen ja samalla tallin ponikanta hieman vahvistui. Vapaita yksityispaikkoja on edelleen auki molemmissa talleissa ja täytyisikin laittaa taas hieman päivitettyä ilmoitusta muutamaan paikkaan jos vaikka saataisiin myös viimeisetkin karsinat täyteen.

Kuitenkin nyt aletaan valmistautumaan sunnuntaina oleviin koulukisoihin, sekä pitämään huolta siitä, etttä Lotta on varmasti valmiina laatuarvosteluihin ensi kuun puolella.

[Trevor]

24.10.2020 - Hubertusratsastuksella Seppeleessä

”You. Did. What?” tuijotin itseäni varmaan kymmenen senttiä lyhyempää brunettea, joka seisoi edessäni pidellen omaa herra ties miten pitkään taas käytössä ollutta kahvimukiaan.
”Ilmoitit meidat minne?” suomenkielinen kysymys nousi huuliltani, kahvimukin taas jatkaessa matkaansa alemmaksi, kolahtaen lopulta pöydän pintaan, ennen kuin otteeni irrottui ja käteni valahti sivulleni.
”Hubertusratsastukseen. Seppeleeseen. Loppukuusta. Mä lähden Rosalla ja sulle ilmotin Ellin. Vai olisitko sä halunnut jonkun suokin?” harmaat silmät tuijottivat minua kahvimukin reunan ylitse.

”So basically you hate me?” heitin ilmoille poimien uudelleen kahvimukini ja johdattaen sen viimein huulilleni.
”Nääh. Yritän vaan keksii keinoja jotta et oo noin rasittava” Minni tuumasi kääntyessään kannoillaan ja kadotessaan pieneen toimistoonsa.

Näin ollen olinkin purkamassa ratsuani hevosautosta Seppeleen pihalla. Talli oli minulle uusi tuttavuus, mutta ihan mukavan näköinen. Minua ja ruunikkoaan purkavaa brunettea lukuunottamatta kaikki osallistujat taisivat olla tallilta. Omalla tavallani se taisi olla onni tai sitten se voisi olla täysi kaaos, riippuen siitä miten kohtaamiset muiden kanssa tulisi menemään ja miten kaikki menisi muutenkin. Tietenkinhän samalla voisi olla mahdollista luoda uusia suhteita ja mahdollisesti löytää valmennettavia tai muita kontakteja, joilla laajentaa omaa piiriään Suomessa, sillä kuudenkin vuoden jälkeen minusta tuntui että en siltikään tuntenut oikein ketään.

Elli ei ollut uudesta paikasta moksiskaan ja päästessäni sen satulaan ei omakaan fiilikseni ollut ihan niin huono, vaikka en siltikään ollut ihan myyty pomoni idealle osallistumisesta, mutta kai sitä pitäisi välillä vain vähän tanssia naisen pillin tahdissa saadakseen toisen pidettyä tyytyväisenä.

Maastoon lähtiessä puoliverinen allani tuntui löytävän yllättäen jostain ylimääräisiä kierroksia ja Elliä saikin hieman pidätellä jotta tamma ei juoksisi eteenpäin kuin päätön kana. Toisaalta laukkaosuudella annoin tamman mennä ja se laukkasikin todella isoa ja voimakasta laukkaa eteenpäin. Ei tamma tällaista laukkaa ikinä treeneissä tai kisoissa esitellyt… Lopulta maastoilu oli ihan mukavaa ja sen aikana tulikin tutustuttua jo hieman ihmisiin ja varmaankin illallisella voisi olla mahdollista jatkaa maastossa aloitettuja keskusteluja tai ehkä käydä jopa jotain uusia. Tai sitä sitä tietää mihin tämäkin reissu vielä päättyy.

[Minni]

Monen viikon mutinoita

Jaahas mistäs sitä edes aloittaisi. Puolitoista kuukautta tai vähän reipaskin edellisestä kunnon katsauksesta ja siinäkin välissä on tapahtunut vaikka ja mitä vaikka ei aina siltä tuntuisi.

Jussi ja Martti asuvat edelleen Myrttisuolla ja nuori mies nauttii elostaan ja olostaan siellä. Vuoden vaihteen tienoilla olisi tarkoitus muuttaa parivaljakko takaisin kotiin ja katsotaan miten elämä lähtee rullaamaan, että joutuuko toiset taas erottaa vai olisiko Trevor oppinut käyttäytymään tällä pienellä hengähdystauolla.

Trevorista puheenollen, tuo on ollut yllättävän yhteistyökykyinen viimeaikoina ja miehen kanssa on ollut yllättävän mutkatonta tehdä töitä. Mene ja tiedä mitä taka-ajatuksia tuolla on mutta niin kauan kuin toinen käyttäytyy en laita vastaan ja toivottavasti tulevaisuudessa saataisiin nauttia samasta seesteisestä elosta. Onhan tuo vienyt myös nyt hevosiakin urakalla eteenpäin joten ehkä hyvät hevoset on vain innostanut toista treenaamaan vähän enemmän.

Hevosten kanssa kisat ja treenit onkin jatkunut samalla mallilla ja tarkoituksena olisi aina satunaisesti päästä näyttämään joitain laatuarvosteluissakin jotka niihin ovat valmiita. Ensi vuonna olisi myös Lotten aika käydä varsalaatiksessa, sen kääntyessä kolmivuotiaaksi ja tamman ollessa sen verran vanha että se pääsee sinne osallistumaan. Mielenkiintoista hakea pikkuhevoselle jotain näkökulmaa siihen, millainen tulevaisuus sillä voisi olla kouluhevosena.

Muutkin varsat ja nuoret ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin ja tulevina vuosina radoille onkin tulossa iso lauma uusia tähtiä niin omista linjoistamme, kuin myös muidenkin kasvattamana ja toivottavasti teemmekin kasvattajat tyytyväisiksi sillä työllä mitä teemme varsojen ja nuorten hevosten eteen.

Tapahtumarintamalla ei tällä hetkellä ole mitään kovinkaan aktiivista yhden kisaviikonlopun ja menneen nuorten hevosten viikonlopun lisäksi. Ensi viikolla Trevor pääsee taas vähän valmentamaan ja varmaan ensi vuodelle pitäisi katsella jotain aktiivisempaa valmennuskuviota tai jotain muuta millä voitaisiin saada vähän jotain lisää tallin toimintaan.

Tietenkinhän taas helmikuussa kilpaillan SDC joten se tuo koko kuukauden ajalle menoa ja meininkiä joten mielenkiintoista nähdä miten siinäkin käy. Sitä ennen kuitenkin käydään molemmat Trevorin kanssa edustamassa Seppele Cupissa, miehen startaten Ellillä GP:ssä ja minun ja Rosan hakiessa ratarutiinia 150cm radalla estepuolella. Rosan kanssa pitäisikin valmentautua vähän aktiivisemmin, varsinkin jos ajatuksissa olisi päästä ensi kesänä kisaamaan Power Jumpissa. Onneksi siihenkin tapahtumaan on vielä monta kuukautta, joten toivottavasti siihen mennessä meillä olisi tamman kanssa paljon parempaa rutiinia alla ja voisimme pärjätä mahdollisissa karsinnoissa ja ehkä jopa finaalissa jos tammani sinne asti meidät liidättelee.