2020

[Minni]

25.04.20 - Kisoja ja muita tapahtumia

Viimeiseen reiluun viikkoon on mahtunut vaikka ja mitä.

Menneenä viikonloppuna (18-19.4) Trevor ja Jussi olivat pohjoisessa toisessa Tie Tähtiin osakilpailussa. Reissu ei ollut tuloksiltaan mitenkään hirveän mahtava, mutta reissu oli silti hyvää treeniä Ellille ja Trevorille pitkästä matkustamisesta, sillä seuraavan osakilpailun jälkeen ratsukko on lähdössä ruotsiin Hannaby Hanami Weekille kilpailemaan ja samaan reissuun lähtee myös Vadelma, Emilia ja Fabiana.

Muutimme Trevorin kanssa suunnitelmia sen verran että tuolle reissulle mukaan lähteekin Jussin sijasta Sanni ja nainen myös pääsisi kilpailemaan ensimmäisissä kansainvälisissä koulukilpailuissaan. Viikko olisi aika raskas rupeama molemmille omalla tavallaan. Trevor olisi ensimmäistä kertaa ulkomailla kisaamassa Suomeen muuttamisensa jälkeen ja nämä olisivat myös Sannille ensimmäiset isot kisat sekä ensimmäiset kisat ulkomailla. Vaikka kaksikolla ei ollutkaan kuin neljä hevosta mukana, toisivat nekin hyvin töitä ja toivoin että he selviäisivät parhaansa mukaan ja toisaalta harmittikin että meillä ei ollut enempää käsipareja irrotettavaksi tuolle reissulle koska en voinut olla ihan täysin varma siitä miten hyvä groomi Trevor olisi omalle groomilleen. Reissulle olisi lähdössä myös ainakin yksi ulkopuolinen ratsukko heidän lisäkseen ja toinen mukaan lähtevistä osapuolista olisi ilmeisesti hieman draamanhakuinen teini, joten voisi olla hyvinkin mahdollista että Trevorin kanssa tulisi jotain ongelmia reissulla sillä uskoin että ainakin matkapäivänä miehen pinna saattaisi olla kireällä, koska kuka toisaalta haluaisi istua rekassa useita tunteja. Onneksi tunsin toista sen verran hyvin että uskoin hänen pärjäävän suhteellisen pitkälle ja toivon mukaan hän myös osaisi olla järkevä, vaikka suuttuisikin, sillä monesti mies osasi valita sanansa todella hyvin suomeksi. Toisaalta mies käytti suomeaan todella vähän, vaikka olinkin monesti sanonut toiselle että hänen täytyisi puhua sitä enemmän ja välillä hän olikin sanonut että jos käyttäisi kieltä koko ajan hän menettäisi valttikorttinsa sillä tavalla ja näin ollen jopa mahdollisesti voisi jäädä alakynteen teinien kanssa.


Onneksi viikolla olisi myös päiviä jolloin hevoset eivät starttaisi joten toinen voisi rentoutua ja vaikka nukkua koko päivän jos niikseen tulisi. Toivoinkin että reissu menisi hyvin, mutta sitä ei tietäisi ennen kuin karavaani olisi reissunpäällä ja saisimme jotain kommentteja jommalta kummalta tai saisin kuunnella toisen texasilais aksenttia miehen tullessa puhelinlinjojen lävitse kimppuuni. Kuitenkin yritin jättää kaikki kauhuskenaariot myöhemmälle ja keskityin vain jokapäiväiseen arkeen.

Tänään järjestyksen alla oli koulurataharjoitukset ja seuraavat olisi ajatuksissa järjestää ensi kuussa ja vappuna tallilla kisattaisiin myös virallisten kouluratsastuskisojen merkeissä ja sitten olisikin aika jo kolmannen Tie tähtiin osakilpailun sekä Hannabyn.

[Trevor Andrews]

26.04.2020 - Puomitreeniä // 300 sanaa

Tänään päätin vaihtaa perinteisen koulutreenin puomitreeniin. Jussin tuodessa Ellin minulle maneesiin ja noustuani tamman selkään ohjeistin Jussia tuomaan kentälle muutaman puomin, joista nuori sai rakentaa neljästä puomista koostuvan tehtävän raviväleillä ja kolmen kavaletin sarjan, joka jäi myös raviväleille. Verryttelin Ellin samalla kun toinen rakensi tehtävää ja tamma oli todella hyvän tuntuinen.

Verkan aikana työstin tammaa siirtymisillä askellajin sisällä sekä pysähdyksillä ja erikokoisilla volteilla ja kaarteilla. Elli oli ehkä hieman normaalia reippaampi, mutta silti sen ratsastettavuus oli lähes normaalilla tasolla ja tamma kuunteli todella hyvin pidätteitäni sekä muita apuja, joita sille annoin. Verkattuani tamman jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin aloitin puomien suorittamisen. Ensimmäisellä kerralla Elli hieman ihmetteli puomeja ja tamma nostelikin kavioitaan hieman liioitellusti, mutta parin kierroksen jälkeen se sai jutun ideasta kiinni ja puomit alkoivatkin sujumaan molemmissa kierroksissa.

Pyysin Jussia pidentämään välit laukkaväleiksi ja pojan tehtyä työtä käskettyä suoritin puomit muutaman kerran laukassa molempiin suuntiin, ennen kuin annoin Ellin kävellä hetken ja valmistauduin ratsastamaan kavaletteja. Kerätessäni Ellin ohjat uudelleen tuntumalle taivuttelin tamman pikaisesti hereille, ennen kuin käänsin sen ensimmäiselle kavaletille. Nähdessään edessä siintävät kavaletit tamma yritti parhaansa mukaan lähteä kiemurtelemaan kuin mikäkin mato, mutta sain lopulta sen suoraksi ja Elli melkeinpä hyppäsi kavalettien ylitse.

Ratsastaessani tammaa uudelle lähestymiselle hidastin sen ravia hieman, heti kun olin vain saanut sen suoristettua oikealle linjalle ja tällä tavalla Elli suorittikin kavaletit hieman rauhallisemmin. Tulin tamman kanssa kavaletit vielä muutamaan kertaan tässä kierroksessa, ennen kuin pyysin Elliä täysikaarrolla vaihtamaan suuntaa ja suoritimme tehtävän vielä toiseen kierrokseen. Lopulta ohjeistin Jussia siirtämään kavaletit laukkaväleille ja siirsin Ellin sujuvaan laukkaan, jossa ylitimme pariin kertaan molemmissa suunnissa kavaletit.

Yllättäen Elli laukkasi kavalettien ylitse rauhallista laukkaa ja nosti jalkansa tarpeeksi korkealle, ilman että suoritus olisi ollut jäätävä loikka tai mitään muutakaan rämpimistä. Lopetin tehtävän lyhyeen saatuamme pari hyvää ylitystä molemmissa kierroksissa ja päästin tamman ravaamaan pitkin uraa vapaalla ohjalla ennen loppukäyntejä.

[Trevor Andrews]

27.04.20 - Ratatreeniä // 303 sanaa


Tie tähtiin kolmas osakilpailu ja Hannaby Hanami Week lähenivät koko ajan kovenevalla tahdilla, joten tässä vaiheessa oli hyvä alkaa vihdoin ja viimein ajattelemaan ratojen läpiratsastamista, jotta kisoissa voisi olla jonkinlainen mahdollisuus selvitä radoista lävitse, vaikka olinkin opetellut vuosien saatossa useampiakin kouluratoja.

Verkattuani Ellin normaalisti aloitin ratsastamaan sunnuntaista kisarataa, joka meillä olisi edessä Hopiavuoressa kolmannessa osakilpailussa. Rata oli meillä kuitenkin suhteellisen hyvin hallussa, mutta ikinä ei voinut olla huonosta treenata hieman enemmän, jos vaikka pärjäisimme tällä kerralla hieman paremmin, kuin mitä kaksi ensimmäistä osakilpailua olivat menneet. Elli teki todella hienoa koottua ravia ja voltilla tamma taipui todella nätisti, jolloin voltti tuli pyöreäksi. Lisätyssä ravissa tamma venytti askeltaan ihan kunnolla ja sillä tyylillä mitä tamma suoritti tehtävää, olisi pärjätty myös Grand Prix radoilla, joten ehkä tämä meni hyvästä treenistä myös seuraavan viikon Hannaby radoille.

Puoliympyrä sujui myös mallikkaasti ja sen jälkeinen pysähtyminen tulikin hieman oletettua nopeammin, joten Elli onnistui horjuttamaan tasapainoani hieman. Korjattuani asentoni tamman satulassa jatkoimme peruutuksella, josta tamma jatkoi hyvässä kootussa ravissa eteenpäin. Täyskäännökset takaosalla sujuivat tällä kertaa paljon mallikkaammin, mutta niitä jouduttaisiin vielä hieman treenaamaan ennen sunnuntain osakilpailua. Ennen ensimmäistä laukkaa en tiennyt miten tamma lähtisi liikkumaan, joten varauduin isoon ja voimakkaaseen laukannostoon. Kuitenkin Elli lopulta nosti siistin ja hallitun laukan, jossa oli heti ensimmäisestä askeleesta helppo ja mukava istua.

Laukkavoltilla tamma taipui moitteetta ja myös sulkutaivutus sujui ilman isompia ongelmia. Keskilaukka Ellillä oli tänään todella voimakasta ja hyvää eikä siirtyminen koottuun laukkaan tuottanut ongelmia. Laukanvaihdoista Elli meinasi kerätä hieman kierroksia, ja tamma olisikin tarjonnut toisella kerralla hieman toivottua tiheämmät vaihdot, joten ratsastettuani radan lävitse ja annettuani Ellin kävellä hieman otin tuon kohdan radasta vielä uusiksi. Nyt tamma malttoi odottaa paremmin ja saimmekin tuon tehtävän onnistumaan, joten lopetimme treenit tähän ja siirsin Ellin vapaaseen raviin jossa se sai venyttää itsensä eteen-alas, ennen kuin siirsin sen käyntiin ja tamma sai kävellä vapaat loppukäynnit.

[Trevor Andrews]

28.04.20 - Facetime valmennus // 303 sanaa

Tyler ei ole maailman paras valmentaja, mutta tilanteessa, jossa sellaista tarvittaisiin yllättäen, oli velipoika tyhjääkin parempi vaihtoehto. Minnillä oli onneksi vapaata aikaa illalla tulla puhelimen pitäjäksi, joten illan pimentyessä kävelimme kaikki kolme, minä, nainen ja hevonen maneesiin ja aloin virittelemään yhteyttä valtameren toiselle puolen. Tyylilleen uskollisena Tyler vastasi piruillen ja esitti kunnon draama kuningasta, mutta ojennettuani nuorempaa veljeäni muutamalla kiukkuisella sanalla toinen tajusi, että tässä tilanteessa ei nyt leikitty ja hän vakavoitui. Ohjeistin tuota välillä ameeban älykkyydellä varustettua ihmistä etsimään eteensä kynän ja paperin ja käänsin hänelle kouluradan, jotta toinen tietäisi missä mentäisiin ja osaisi kertoa virheet ja parannus ehdotukset.

Kun velipoikani oli valmis, nousin viimein Ellin selkään ja Minni ja Ty puhuivat jotain verrytellessäni Ellin pikaisesti. Ollessani valmis velipoikani vakavoitui ja nainen käänsi puhelimen kameran ympäri ja aloitin radan suorittamisen. Elli ei ollut tänään yhtä hyvän tuntuinen kuin mitä se oli ollut edellisenä päivänä, joten sen liike ei ollut niin lennokasta kuin se olisi voinut olla. Kuitenkin rata sujui hyvin ja pysäyttäessäni tamman Minnin luo poimiakseni puhelimeni naiselta ensimmäinen asia mitä Tyler kommentoi oli kysymys siitä, ratsastinko hevosta vai laamaa. Käskiessäni veljeni painua hiiteen tuo vakavoitui uudelleen ja kertoi että rata oli ollut ok, mutta passage ja piaffe ei ollut Ellin vahvuuksia.

Vaihdoimmekin muutaman idean ja ajatuksen siitä, miten liikkeet voisi ratsastaa hieman paremmin ja sen jälkeen Tyler pistikin minut uudelleen töihin. Loppuajan keskityimmekin passageen ja piaffeen ja niiden hiomiseen mahdollisimman hyvään kuntoon. Jossain kohtaa Elli myös kertoi, että tällainen jatkuva hinkkaaminen olisi sieltä itsestään ja tamma esittelikin todella teräviä pukkeja, joita Tyler kauhunsekaisella ihastuksella katseli linjan toisesta päästä. Kun olimme tehneet tamman kanssa pari ”ihan ok” suoritusta, toinen päästi meidät pälkähästä ja vaihdoimme Minnin kanssa paikkoja samalla kun kävimme veljeni kanssa vielä lävitse rataa ja sen ongelmakohtia, sekä mitä minun tulisi treenata ennen kisoja ja millaisilla tempuilla kaikki voisi onnistua paremmin.

[Trevor Andrews]

29.04.20 - Juoksutusta // 306 sanaa

Tylerin eilinen valmennus oli ollut aika rankka ja Elli oli tehnyt viimeaikoina ihan reilusti töitä muutenkin. Treenit tie tähtiin kisoja sekä Hannaby Hanami Week:ia varten olivat nostaneet intensiteettiä ihan kunnolla ja kunhan molemmat kisakarkelot saataisiin vain päätökseen, saisi tamma pitää kyllä viikon tai kahden loman ennen kuin se palaisi työn tekoon ja valmennukseen.

Taluttaessani Elliä maneesiin juoksutusta varten pohdin miten viimeiset päivät olisi paras käyttää ennen seuraavaa osakilpailua, joka olisi jo sunnuntaina. Tämä osakilpailu ratsastettaisiin onneksi paljon lähempänä kotia, mutta reissusta ei silti tulisi helppo koska aikalailla suoraan kisaradalta tulisi lähteä kohti Vaasaa, jotta kerkeämme lauttaan ja sitten olisi vielä pitkä ajo ruotsin puolella Maryardiin. Olin ajatuksissani siirtänyt Ellin kävelemään isolle ympyrälle ja tutkin tamman liikettä. Se näytti todella elastiselta ja hyvältä sekä liikettä oli helppo ohjata niin selästä kuin myös liinan päästä.

Maiskutin tamman raviin, jonka se nosti hieman laiskasti ja annoinkin Ellin alkuun ravata vain jonkinlaista hölkkää, jotta se vielä vähän vertyisi ja lämpiäisi, ennen kuin aloin pyytämään sitä reippaampaan ja hitaampaan raviin ja työstin muutamia siirtymisiä ja temponmuutoksia askellajissa. Välillä jäin vain ihailemaan tamman liikettä, sillä myös sen ravi oli elastista ja hyvätempoista eikä tammalla tuntunut olevan mitään vaikeuksia liikkua askellajissa. Lopuksi vielä pyysin tamman laukkaan ja laukassa en vaatinut Elliltä oikeastaan mitään, vaan tamma saikin liikkua vain isoa ja vapaata laukkaa eteenpäin muutaman kierroksen verran, ennen kuin siirsin sen ravin kautta käyntiin ja muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suunnan.

Juoksutin Ellin vielä toiseenkin suuntaan samalla tavalla ja tässä kierroksessa huomasi, että se ei ollut ihan se vahvin kierros toiselle, mutta siltikään mitään liian huomattavaa eroa ainakaan pienemmissä luokissa ei tamman liikkumisessa ollut ja siitä sai todella hyvää ja näyttävääkin liikettä irti, kunhan sen osasi vain ratsastaa sopivalla tavalla. Siirtäessäni Ellin viimeisen kerran laukasta raviin, tamma venytti kaulaansa tyytyväisenä ja ravattuaan muutaman kierroksen siirsin sen käyntiin ja annoin sen kävellä ennen kuin palasimme talliin.

[Trevor Andrews]

30.04.20 - Koulutreeni Hallavassa // 300 sanaa

Saapuessani töihin Elli odotti minua trailerissa, ja Minni kertoi, että olisi varannut meille Hallavan kentän, jotta tamma saisi vähän uusia treenimaisemia sekä minulla olisi yksi valmennus pidettävänä samalla reissulla. Istuinkin siis ratin taakse ja suuntasin kohti Hallavaa ja valmennustani. Ollessani valmis valmentamisesta oli Minja ilmestynyt kentälle Ellin kanssa ja nainen olikin verrytellyt tamman minulle kevyesti, joten pääsin treenaamaan suoraan.

Elli oli hieman vireämpi kuin kotona, olisiko sitten johtunut hieman vilkkaammasta ja kiireisemmästä tallipihasta tai uusista maisemista, mutta tuo pörheys toi tammaan sopivaa särmää ja sen liike tuntui jopa paremmalta kuin kotona. Alkuun työstin tamman kanssa muutaman ympyrän ja kaarevan uran niin käynnissä, kuin ravissakin sekä pyysin sitä väistämään uralta ja uralle. Elli liikkui todella lennokkaalla ja isolla askelella ja annoinkin sen venyttää askeltaan kunnolla, sillä se toimisi samalla hyvänä treeninä tulevan viikon Grand Prix radoille. Laukka apuja tamma ei tänään oikeastaan edes tarvinnut ja annettuani sen laukata ensin pari kierrosta Hallavan kenttää ympäri, aloin kokoamaan Ellin laukkaa ja hidastamaan sen tempoa samalla. Laukan ollessa taas hallittua ja ei ehkä niin kaoottisen näköistä, siirsin Ellin raviin ennen kuin pyysin sitä kokoamaan askelluksensa, jotta olisimme valmiita aloittamaan kisaradan läpiratsastuksen.

Rata sujui ilman isompia rikkoja, vaikka jossain kohtaa Elli säikähtikin tallin takaa kuulunutta kolahdusta. Kuitenkaan tuo säikähdys ei vaikuttanut tamman ratsastettavuuteen ja saimmekin jatkettua radan lävitse ja Elli onnistui myös löytämään keskittymisensä uudelleen. Antaessani tamman kävellä pitkin ohjin välikäyntejä, kävin mielessäni äskeisen suorituksen lävitse, sekä mitä siinä olisi vielä parannettavaa, ennen kuin keräsin ohjat uudelleen käsiini ja siirsin tamman raviin ja ratsastin radan vielä kerran läpi, pitäen tällä kertaa keskittymiseni kiinni niissä asioissa, jotka eivät olleet sujuneet ihan niin mallikkaasti edeltävällä yrityksellä. Tämä rata olikin parempi ja palkitsin Ellin aloittamalla loppuverryttelyt, joissa se sai liikkua suhteellisen vapaana ja venyttää itseään mahdollisimman vapaasti. Täytyisikin varmaan jutella Minnin kanssa jos tamma hierottaisiin vielä ennen ruotsia.

[Trevor Andrews]

01.05.20 - Hierontaa ja Tie tähtiin pohdintoja // 300 sanaa

Minni oli onnistunut saamaan tälle päivälle Ellille hierojan, vaikka olikin vappu. Nainen selitti, että hieroja olisi joku opiskelija, jolta puuttui vielä pari asiakasta ennen valmistumistaan. Hierojan saapuessa paikalle hän kyseli tarkasti perustietoja tammasta ja sen treenistä, sekä halusi nähdä sen liikkuvan vapaana, jotta hän mahdollisesti voisi paikallistaa ongelmakohtia tai mahdollisia sellaisia seuraamalla tamman liikettä.

Aloittaessaan hieromaan tuo kyseli tamman treeniohjelmasta ja ehdotti että sitä voisi monipuolistaa puomityöskentelyllä tai maastoilla. Minun olikin pakko myöntää hänelle, että treenit olivat olleet kyllä viime aikoina hieman sileälle painottuneita. Hieroja selitti myös selvästi millaisia ongelmakohtia hän tammasta löysi ja tuolla oli antaa myös hyviä vihjeitä ja neuvoja sille, miten kohtia voisi jumpata joko maasta käsin tai selästä Ellin mieltymysten mukaan. Vaikka hieroja ei ollutkaan vielä kokenut ammattilainen, oli hänen otteensa todella hyvät ja hän oli rauhallinen ja teki työnsä huolella eikä kiirehtinyt missään vaiheessa.

Ellistä näki miten tamma nautti hieronnasta ja muutamasta kohdasta, mistä se olikin enemmän jumissa se reagoi kipakalla hännän vispauksella, mutta muuta pahaa ei tamma tehnyt koko hieronnan aikana. Lopuksi hieroja jätti vielä selkeät ohjeet jatkolle, ennen kuin hän taputti Elliä ja poistui seuraavan asiakkaan luokse. Ellin päästessä kävelytyskoneeseen suuntasin varustehuoneeseen ja istuin alas Minnin kanssa pohtimaan jatkoa. Seuraavat kolme viikkoa tulisivat olemaan Ellin kanssa aika täyttä ja tamma tulisikin kisaamaan aika reilusti. Ruotsin jälkeinen viikko olisi Tie tähtiin kisojen finaali, joten siellä menestymistä ei kannattaisi ihan hirveästi odottaa, koska treenaaminen ei mitään kovinkaan aktiivista tuolloin tulisi olemaan, mutta toisaalta Hannabyn startit toimisivat onneksi hyvänä treeniä.

Pohdintojen päätteeksi meillä olikin naisen kanssa onneksi hyvä ja selkeä idea siitä, miten tamman kanssa jatkettaisiin tämä kuu, jotta kilpailut ja pitkät matkat sujuisivat hyvin ja millä tamma saataisiin pidettyä kunnossa myös treeniin paluuta ajatellen sekä millaiselta mahdollinen kisakalenteri voisi kesälle näyttää, koska tällaista treenimäärää ei mieluusti heittäisi hukkaan vaan siitä saisi vain paremman pohjan kaudelle.

[Trevor Andrews]

02.05.20 - Jumppailua // 300 sanaa

Eilisen hieronnan jälkeen ja huomenna edessä siintävän seuraavan osakilpailun vuoksi en viitsinyt rastittaa Elliä tänään kovinkaan reilusti, sillä tammalla olisi kuitenkin raskas päivä tiedossa huomenna kisojen ja kaiken matkustamisen puolesta. Nousinkin Ellin selkään jo tallin pihassa ja käänsin tamman lyhyelle maastoreitille ja annoin tamman kävellä koko kiepin pitkin ohjin. Palatessamme tallin pihaan käskytin Josén avaamaan minulle kentän portin ja ratsastin Ellin kentälle, jossa se sai kävellä vielä pari kierrosta, löysin ohjin.

Sen jälkeen keräsin ohjat käsiini ja jumppailin tammaa avoilla, suluilla, ympyröillä, kaarevilla urilla, puoliympyröillä ja muilla samantyylisillä tehtävillä ja pyysin sitä myös välillä hieman kokoamaan askellustaan. Eilisen hieronta oli tehnyt Ellille hyvää ja tamman ratsastettavuus oli vieläkin parempi ja Elli alkoikin taipumaan paljon nopeammin kuin yleensä. Eihän Elli normaalistikkaan mikään rautakanki ollut ratsastaa, mutta silti tammasta huomasi eron.

Siirsin Ellin raviin ilman isompia pyytämisiä ja se lähtikin ravaamaan isoja ja lennokkaita askeleita eteenpäin. Annoin tamman ravata muutaman kierroksen vapaasti kenttää ympäri ja nautin vain sen isoista askeleista, ennen kuin aloin myös ravissa hiljalleen kokoamaan sen askellusta ja jatkoin samojen tehtävien tekemistä myös ravissa. Jumppailin tamman molempiin kierroksiin ravissa ja välillä kokeilin miten paljon Elliä voisi painostaa tekemään joitain liikkeitä tavalla, jolla se ei ole niitä ennen tehnyt ja tamma suoritti liikkeet todella hyvin eikä se alkanut protestoimaan kohdissa, joissa se on ennemmin protestoinut.

Laukassa Elli sai tänään vain laukata kenttää ympäri vapaata isoa laukkaa ja välillä tein ison ympyrän päätyyn tai pitkälle sivulle ja annoin Ellille vain tilaa laukata ja venyttää itseään sen sijaan, että pyytäisin sitä kokoamaan itseään. Annettuani tamman laukata molempiin suuntiin muutamien kierrosten ajan hidastin sen raviin ja annoin sen vielä ravailla jonkin aikaa pitkää ja vapaata ravia kentällä, ennen kuin siirsin sen käyntiin ja taiteilin meidät pois kentältä ja suuntasin uudelleen maastoon loppukäyntejä varten ja pohdin samalla taktiikkaa huomiselle kisapäivälle ja tulevalle kisaviikolle ruotsin kamaralla.

[Trevor Andrews]

03.05.20 - Onnistumisia kouluradalla // 316 sanaa

Kisapäivä Hopiavuoressa alkoi onneksi vasta iltapäivän puolella, joten aamusta nuoret kerkesivät pakata rekan rauhassa ja saimme pohtia miten neljä hevosta, saadaan rekkaan tavalla, että koko laumaa ei tarvitse purkaa yhden vuoksi ja matkaan mahtuisi myös vielä yksi ratsukko. Ensimmäinen hevospaikka jätettiin tyhjäksi ja sen jälkeen lastattiin omat hevoset järjestyksessä Vadelma – Emilia – Fabiana ja Elli. Suomitamman taakse rekan päähän jäikin kaksi tyhjää hevospaikkaa, jotka yhdistettiin ja sinne pakattiin kisakaappi ja heinät sekä rehut ja jätettiin tilaa vielä yhden hevosen tavaroille.

Minnin ja Sannin tehdessä tuhannetta tarkistusta kahteen päivään rekan sisällöstä olimme viimein valmiita sulkemaan rampin ja lähtemään kohti Hopiavuorta. Ajomatkaan ei mennyt onneksi kuin kolme varttia ja olimme perillä kisapaikalla ajoissa. Sannin lähtiessä hoitamaan käytännön asioita jäin itse rekalle vaihtamaan viimeisetkin kisavaatteet päälle, ennen kuin autoin nuorta sivurampin kanssa ja toinen pääsi laittamaan tammaa minulle kuntoon.

Verkassa Elli katseli ympärilleen kiinnostuneena ja tamma vaikutti muutenkin todella vetreältä ja hyvältä. Ratsastettuani ensin kaikki askellajit taivutellen ja asetellen lävitse molemmissa kierroksissa, ennen kuin verryttelyn lopulla kokeilin vielä muutaman hankalamman osan radalta ja jopa takaosakäännökset sujuivat tänään ilman ongelmia. Kuullessamme nimemme kuulutettavan ratsastin tamman varmaan parhaimmalla fiiliksellä koko kisasarjan aikana kentälle, ojentaen matkalla Sannille toppatakkini jonka toinen otti vastaan tasapainotellen puhelintaan samalla toisessa kädessä. Ratsastaessani ruunikon kentälle se katseli uteliaana ympärilleen, mutta silti otti vastaan hyvin käskyni ja lähtömerkin saadessamme Elli tuntui vaipuneen kunnon työmoodiin ja tamma kasvoikin varmaan viisi senttiä allani.

Rata oli todella hyvä ja tasainen sekä Grand Prix treenimme näkyivät hieman lennokkaammassa ja näyttävämmässä askelpituudessa. Takaosa käännökset sujuivat radalla onnekseni parhaiten, kuin mitä ne olivat tähän mennessä sujuneet ja muutenkin rata oli todella tasainen ja sulava. Ratsastaessani ulos kentältä Sanni kertoi, että rata oli myös näyttänyt todella hyvältä ja loppu verkattuani Ellin sainkin ratsastaa rekalle tyytyväisen tamman joka kuorittiin varusteistaan ja pakattiin takaisin kyytiin fleeceen käärittynä ennen kuin Sanni hoiti tamman varusteet pois ja pääsimme odottamaan kisapäivän loppua ja sitä ratsukkoa joka olisi tulossa tallilta mukaamme ruotsiin.

[Minni]

Kisaviikko by Sanni

”José have you taken a blanket from the ikea bag?” kysyin avopuolisoltani samalla kun hän kävi satulahuoneessa hakemassa jotain mitä hän oli unohtanut ottaa mukaansa ensimmäisellä kerralla.
”The blue Dominic summer one? Yeah, I needed it for Elli.” José vastasi samalla kun palasi takaisin käytävälle kankien kanssa. Kirosin toisen alimpaan helvettiin, sillä joutuisin nyt pestä vielä yhden loimen ja toivoa että se kuivaisi viimeistään rekassa tarpeeksi, jotta sen voisi ottaa käyttöön. Koko viikko oli mennyt enemmän tai vähemmän kisoihin pakkaamisessa, sillä seuraavat kahdeksan päivää tultaisiin viettämään tien päällä, ensin suomessa Hopiavuoressa ja sitten seuraava viikko ruotsissa kansainvälisellä kisaturneella, jossa pääsin myös itse kilpailemaan. Nämä olisivat ensimmäiset kansainväliset kisat minulle niin groomina kuin kilpailijanakin, joten ne jännittivät siinäkin mielessä reilusti ja varsinkin kun Minni oli ilmoittanut, että matkaan liittyisi vielä yksi ylimääräinen ratsukko, oli stressitasoni noussut pilviin.

Jatkoin koko viikon pakkaamista aina kun jotain pakattavaa oli valmiina ja sitä mukaan, kun ikea säkit täyttyivät, ne suuntasivat myös rekkaan, sillä en halunnut antaa avokkini sabotoida enään yhtään pakkaamistani. Lopulta kaikki oli pakattuna sen verran ajoissa, että lauantai meillä menikin kilpureiden pesemisessä. Jussi oli luvannut auttaa minua tehtävässä, joten jaoimme hevoset puoliksi ja talutin itse Fabianan pesupaikalle nuoren lähtiessä Ellin ja parin fleecen kanssa oritallin pesupaikalle. Kun kaikki neljä tammaa oli pesty ja puunattu, ei enää puuttunut kuin viimeinen tarkastuskierros sen suhteen, että kaikki olisi pakattuna ja painella nukkumaan seuraavaa aamua varten.

Sunnuntai aamu lähti perinteisissä merkeissä tammatallin aamutallilla ja noin kahdeksan aikoihin aloimmekin laittamaan tammoja valmiiksi ja lastaamaan niitä rekkaan. Ensimmäisenä rekkaan lastattiin Vadelma ja suomitamman jälkeen puoliveriset niin että Emilia meni ensin, sitten Fabiana ja viimeisenä Elli ja tamman viereen jäi vielä yksi vapaa hevospaikka Hopiavuoresta mukaan tulevalle ratsukolle. Kun olimme varmaan miljoonannen kerran tarkistaneet kaikki Minnin kanssa, pääsimme nostamaan Trevorin kanssa omatkin tavaramme rekkaan ja matka kohti Hopiavuorta saattoi alkaa.

Kisapaikalle pääsimme toisen luokan ollessa juuri loppumassa ja miehen vaihtaessa kisavaatteitaan livingissä kävin itse hoitamassa maksupuolen, ennen kuin odotin miestä avaamaan kanssani sivurampin, jotta pääsisin avaamaan välilaitaa ja aloittamaan Ellin varustuksen. Tuntui oudolta olla hoitamassa tammaa kisoissa, sillä kaksi ensimmäistä osakilpailua Jussi oli hoitanut tamman hoitamisen, mutta meillä ei ollut tarpeeksi käsipareja tallilla tällä hetkellä, jotta myös hänen olisi ollut mahdollista lähteä ruotsiin mukaan ja toisella ei olisi muuten ollut mitään kyytiä kotiin.

Elli oli katseli kisapaikalla uteliaasti ympärilleen ja se näytti verkassa todella hyvältä ja Trevor myös kertoi tamman tuntuneen todella hyvältä. Kisaradalla ratsukon Grand Prix treenit näkyivät Ellin liikkeissä, ja ratsukon rata olikin tasainen ja hyvän näköinen. Mies oli itse tyytyväinen rataan ja hänen loppu verkattua Elli Trevor ratsasti tamman takaisin rekalle jossa siltä otettiin varusteet pois ja nakkasin sille fleecen selkään, ennen kuin lastasimme tamman takaisin rekkaan ja pesin varusteet ennen niiden pakkaamista ja pääsimmekin odottamaan tuloksia ja mukaamme tulevaa ratsukkoa.

[Trevor Andrews]

03.05.20 - Hopiavuoren kisojen jälkeen matkalla ruotsiin

Päästessämme lautalle se toi mahdollisuuden hengittää, ennen pitkää ajomatkaa ruotsin puolella. Olin ajomatkalla Vaasaan pohtinut tilannetta hevosten kanssa ja päätinkin kysyä Alicen tädiltä, olisiko tyttöä mahdollista lainata apukäsiksi valmennuspalkalla.

”Hi, anteks etta ma hairiten.” Tavailin sanojani suomeksi samalla kun liityin naisen seuraan “mutta ma ajattelin vain kysya etta olisiko Alice voinut auttaa Sannia, jos tarvitse? Taluttelua ja muuta pienta” esitin asiani naiselle ontuvalla suomellani ja kirosin että en ollut ottanut Minnin sanoista kiinni ja opetellut puhumaan paremmin, vaikka olin kuitenkin asunut Suomessa jo useita vuosia ja kieleni oli kuitenkin suhteellisen hyvä.
“Kyllä mä uskon, että se voisi onnistua, mutta varmaan paras kysyä Alicelta itseltään.” Minnaksi itsensä esitellyt nainen vastasi, ennen kuin kääntyi ympäri ja kutsui sini hiuksisen Alicen viereemme. Tyttö näytti todella kyllästyneeltä ja aloin jo jollain tavalla epäillä ehdotustani.

“Trevor kysyi olisitko kiinnostunut auttamaan hänen hevostenhoitajaa heidän hevostensa kanssa.” Minna esitti asian diplomaattisen rauhallisesti teinille.
“I can’t pay to you but I could give you a couple of lessons back in Finland with either your aunt’s horse or with one of my horses.” lisäsin naisen perään englanniksi, sillä jotenkin ontuvan suomeni käyttäminen ei vaikuttanut sopivalta tähän tilanteeseen. Alice mittaili minua hetken katseellaan ja en yhtään tiennyt mitä odottaa toiselta, sillä en myöskään ollut ihan edustavimman näköinen kisapäivän ja ajomatkojen jälkeen.
“No kai se käy. Ei kai mulla muutakaan vaihtoehtoa oo…” teini vastasi lopulta, kuulostaen siltä, että hän ei olisi innostunut minkään luuskien hoitamisesta.
“I mean, it would be super if you could help as the horses are competing in the same day and especially the Grand Prix in Sunday would be a class where Sanni could definitely need a hand as she should also be filming the courses for me.” Ilmeisesti kuullessaan missä luokissa hevoseni kilpailivat, nuoren ajatukset muuttuivat hieman, mutta en siltikään ollut varma suostuisiko tuo lopulta auttamaan.

Laivamatkan aikana olin onnistunut haalimaan itselleni ainakin tarpeeksi red bullia, jotta selviäisin edessä olevasta 12 tunnin ajomatkasta, sekä kilpailupäivästä, vaikka tiesin että heti kun oma luokkani olisi ohitse, painelisin top sleepperiin nukkumaan, ennen kuin vapauttaisin Sannin ja hoitaisin iltakävelytyksen ja ruokinnan. Puolikahdentoista aikaan yöllä laiva kiinnittyi Uumajan satamaan ja matka kohti Markyardia saattoi alkaa, hiljaisuuden ja satunaisten tuhahduksien täyttäessä rekan kaikkien muiden nukkuessa.

[Minni]

04.05.20 - Hannaby Hanami Week Maanantai by Sanni ja Trevor

Trev:
Joskus kahdeksan aikaan aamulla teimme pikaisen pysähdyksen, jossa hevoset pääsivät hetkeksi jaloittelemaan ennen kuin ne pakattiin takaisin rekkaan ja nuoret sekä Minna kävivät ostamassa jotain ruokaa ja pyysin Sannia samalla ostamaan minulle muutaman red bullin lisää. Meillä olisi edessä kuitenkin vielä vajaan neljän tunnin ajomatka ja sen jälkeen vielä viikon ensimmäinen kisaluokka.

Kisapaikalle päästessämme jouduimme jättämään rekan vähän kauemmaksi, joten teimme sillä tavalla, että saatuani rekan parkkiin jokainen meistä otti hevosen talutukseen ja saimmekin näin koko viisikon kerrallaan jaboihin, ennen kuin aloimme Sannin kanssa vetämään kisakaappeja jaboille. Lopuksi nuori kävi vielä kottareilla hakemassa muut kamat ennen kuin rekka oli valmis siivottavaksi ja saimme suljettua rampit. Tämän jälkeen olikin aika alkaa laittamaan hevosia kuntoon, ja matkalla jaboille haukottelinkin niin makeasti, että olin varma tippuvani Emilian satulasta.

Sanni:
Siitä hetkestä, kun pääsimme takaisin rekkaan, pysähdykseemme asti nukuin melkein kuin tukki. Eihän rekassa nukkuminen mitään parasta ollut, varsinkaan kun en ollut jaksanut kiivetä edes top sleepperiin nukkumaan, vaan nukuin kartturin paikalla. Pysähtyessämme jonkin pienen liikkeen parkkipaikalle Trevor ilmoitti, että hevoset otettaisiin ensin kävelemään hetkeksi, ennen kuin olisi mahdollisuus vielä käydä kaupassa ja sitten jatkaisimme matkaamme kohti kisapaikkaa. Ennen kuin suuntasin kauppaan ostamaan jotain aamupalaa, mies pyysi minua tuomaan hänelle vielä muutaman red bullin ja nyökkäsin vain hyväksyvästi, vaikka tiesin että se määrä mitä tuo oli niitä jo yön aikana juonut, ei voinut olla millään tavalla terveellinen. Ei sillä, että mies edes olisi näyttänyt mitenkään hyvältä, mutta olihan hän ollut tässä vaiheessa jo vuorokauden yhtä soittoa hereillä.

Trev:
Sanni varusti molemmat tammat todella tehokkaasti ja noustuamme ratsujemme selkään suuntasimme verryttelyyn ja annoin nuorelle vielä viime hetken vinkkejä siitä, miten hänen tulisi ratsastaa radalla. Koska en voinut itse mennä katsomaan tai filmaamaan naisen rataa, pyysin Alicea, jos tyttö voisi filmata radan puolestani. Ehkä hieman hangoitellen hän suostui ja yritin parhaalla mahdollisella suomellani kiittää tyttöä ennen kuin keskityin omaan verryttelyyni. Yritin kuunnella naisen tulosta, mutta en kuitenkaan kerennyt kuulemaan sitä kuulutusta, sillä jouduin valmistautua omaan rataani ja toisaalta myös siihen, että pysyin vain hereillä satulassa, sillä tässä kohtaa noin reilut 30 valvottua tuntia alkoivat jo oikeasti painamaan jäsenissä.

Ratamme oli yllättäen suhteellisen toimiva, vaikka rikkoja siihen mahtui enemmän kuin laki sallii, mutta laitettakoon ne minun piikkiini. Järkevä ihminen olisi vetäytynyt pois koko startista, mutta kaikki, jotka minut jollain tavalla tuntevat, tietävät että en aina ole se järkevin ihminen koko maailmassa.

Sanni:
Ensimmäinen kv startti meni niin penkinalle kuin saattoi. Mua jännitti ihan sikana, mikä tarttui myös Vadelmaan ja lopulta me rämmimme radan 62,857 % tuloksella lävitse ja ollen vasta sijalla 27. Ei se toisaalta kovin paha tulos ole, kun miettii että kyseessä oli mun ensimmäinen kv startti ja Vadelmakaan ei ole pitkään kisannut kunnolla. Oman startin jälkeen kävin vain riisumassa tamman nopeasti ja heittämässä sille fleecen selkään ennen kuin suuntasin katsomaan Trevorin startin. Alicella oli miehen puhelin, jolla se filmasi toisen radan ja ihmettelin miten toinen pystyi ratsastamaan niin sulavasti vaikka olikin ollut jo puolitoista vuorokautta yhtä soittoa hereillä. Lopulta kuulin kuulutuksen, jossa kerrottiin, että mies olisi sijalla 23 prosenteilla 64,286 %, joka nosti ihmetystäni vielä enemmän. Suuntasimme Alicen kanssa yhtä matkaa hiljaisuuden vallitessa välillämme verkka kentälle ja kommentoinkin miehelle pikaisesti toisen rataa, ennen kuin palasimme jaboille, jossa tuo hyppäsi alas Emilian satulasta.

”Trev I can take care of the mares with Alice. You go to sleep as you look like peace of shit.” kerroin miehelle suoraan.
“You sure?” Toinen varmisteli haukotellen leveästi.
”I think that Alice is more helpful than a boss who’s basically falling asleep standing still.”
“Okei, Thank you and good night.” Trevor myöntyi viimein, ennen kuin kääntyi ympäri ja suuntasi rekalle ja toivoin että toinen oikeasti nukahtaisi ja nukkuisi seuraavaan aamuun.
”Voisit sä harjata ton Vadelman? Mä vaan otin siltä varusteet pois ja laitoin sille ton fleecen päälle niin se pitäis hoitaa kunnolla. Mä hoidan tän Emilian sillä välin.” Ohjeistin nuorta samalla kun talutin puoliverisen omaan jabaansa. Hoidettuamme päivän ratsut kävimme vielä taluttamassa Ellin ja Fabianan ja hoidimme varusteet pois, ennen kuin tarkistimme vedet ja heinät ja ruokimme kaikki hevoset. Alice ja hänen tätinsä olivat varanneet majoituksen kisapaikalta, joten he kävivät hakemassa tavaransa rekalta, ennen kuin katosivat omille teilleen ja itse nousin hytin kautta livingiin ja vedettyäni verhot tuulilasin, ja sivulasien eteen tein itselleni pedin ja nukahdinkin aika nopeasti, vaikka olinkin nukkunut pitkään ajomatkalla.

Trevor:
Päästessämme takaisin jaboille Sanni kertoi, että hän voisi hoitaa tammat Alicen kanssa ja minä voisin lähteä nukkumaan. Yritin kysyä toiselta olisiko hän täysin varma, ja toinen meinasi, että teinistä olisi todennäköisesti enemmän apua, joten nielin tappioni ja suuntasin rekalle. Ennen nukahtamistani laitoin vielä Tylerille ja Minnille päivän tulokset ja suljettuani silmäni olinkin unessa nopeammin kuin oletin, sillä en ollut kuullut edes Sannin saapumista rekkaan.

[Minni]

05-06.05.20 - Kosintaa ja kisoja

“Busy?” Kuulin kysymyksen takaani.
“No not really. What’s up?” kysyin kääntyessäni katsomaan espanjalais- nuorukaista.
“I’m not sure if this is too weird or something but I’ve been planning to propose Sanni when she comes back from Sweden. I just don’t know how to do it or if it’s too early although we’ve been together for almost five years now.”
“I think that if it feels right to do then it’s the right thing to do. No one shouldn’t think about the time aspect but more of the feels.” rohkaisin toista jatkamaan suunnitteluaan.
“Thanks. But yeah, I’m not sure how to do it or when to do it or where to do it.” José jatkoi pohdintaansa, samalla kun vajosi alaspäin toimistossani sijaitsevalla nojatuolilla.

”Hey, I’m going to give the Monday off to Sanni. So, if you want you can have it off too and just take her to a nice walk and do it there or just do it casually. I think that she will appreciate it. Or bring her a breakfast in bed and hid the ring into a rose and do it as you are giving the tray to her.” kerroin nuorelle, joka ei oikein näyttänyt tietävän mitä hänen tulisi tehdä.
“Well it sounds good.” José myöntyi viimein ja kerroin toiselle, että näillä puheilla hänellä olisi maanantai vapaata, joten hänellä olisi päivä aikaa käyttää kosintaan, jos poika ajattelisi sen tehdä.

Tiistaista loppupäivä menikin normaalin tallityön parissa ja muutaman viestin vaihtaen ruotsin reissulaisten kanssa, jotka viettivät vapaapäivää, ennen kuin keskiviikkona olisi aika viikon ensimmäisen Grand Prix luokan.

06.05.20

Trev:
Eilinen oli ollut kaikkien neljän tamman vapaapäivä ja Vadelma sekä Emilia vain juoksutettiin, mutta Ellin ja Fabianan ratsastin. Sanni oli käynyt eilen aamulla hoitamassa ruokinnat ja aamukävelytykset ja oli juuri siivoamassa jaboja, kun saavuin tallialueelle.

”Morning. Slept well?”
”Yeah. I guess I really needed that sleep. Shall we go to have some breakfast?”
“Sure. I just gotta muck Elli’s box still. So about fifteen minutes and I’m ready.”
“Okei. Is Minna and Alice here?”
“Yeah. They went to see the classes. There is some young stars thing going on.”
“Okei. Well I think that when the 160cm class is going on the mares could be started to be tacked so that I can go to warm up with Fabiana and then when you are ready with Elli you could bring her to the warm up so that I can ride her a bit before going to ride the course with Fabiana. Can you also tack up so that you could ride Elli during my course? I could ask Alice or Minna to film it.” pohdin ääneen ja Sanni vastasikin vain nyökyttelemällä.

Päivä kuluikin suurimmaksi osaksi jaboilla tai rekoilla ja viimein oli aika varustaa tammat viikon ensimmäiseen GP:hin. Fabianasta tunsi heti kun nousin tamman selkään, että se jännitti ihan reilusti isomman kisan tunnelmaa ja se oli todella vaikea ratsastaa kunnolla rennoksi ja saada liikkumaan hyvin ja ilman satunaisia säpsähtelyjä. Kuitenkin verkassa se alkoi paranemaan ja vaihtaessani Ellin satulaan Fabiana olikin jo liikkumassa vähän paremmin.

Sanni talutteli tammaa, sillä välillä kun verkkasin Ellin ja ilmeisesti Tie tähtiin kisa oli tehnyt hyvää tammalle sillä se oli todella rento ja liikkui hyvin eteenpäin. Ellin kanssa pidinkin verryttelyn lyhyenä ja nopeasti palasin takaisin Fabianan satulaan, Alicen auttaessa Sannin Ellin satulaan. Nuori jatkoikin kävelyä ja ravaamista Ellin kanssa samalla kun verryttelin vielä vähän Fabianaa, ennen kuin meidät kuulutettiin NTA alueelle odottamaan. Kisa-areenalle ratsastaessani Fabiana veti uudelleen paniikkiin ja tamman liike katosi ihan täysin, eikä siitä saanut oikein mitään irti koko radalla.

Epämääräisen rämpimisen tuloksena tamma jäikin luokassa sijalle 29/30 53,571 % tuloksella. Eihän tuo mahtava tulos ollut kansainväliselle tasolle ja vielä GP luokkaan, mutta nämä olivat kuitenkin ensimmäiset isot kisat tammalle, joten laitettakoon tuo jännityksen piikkiin. Ehkä sen kanssa olisi ollut hyvä ratsastaa alle yksi Intermediate luokka, mutta ensi kerralla ollaan viisaampia.

Elli oli sentään positiivinen yllätys ja tamma liikkuikin todella hyvin ja sitä oli helppo ratsastaa, vaikka ei sen ratsastettavuus ollutkaan huipussaan matkustamisen ja kevyen päivän jäljiltä. Kuitenkin lopulta nimemme oli luokassa sijalla 12 ja tamma toi kotiin 67,500 % mihin saattoi olla tyytyväinen. Palauttaessamme kaksi tyytyväistä ja kevyesti hikistä tammaa jaboilleen, pyysin Alicea riisumaan Ellin ja hoitamaan tamman Sannin ohjeiden mukaan pois, samalla kun kävin itse rekalla vaihtamassa vaatteet ja palasin vielä takaisin jaboille taluttaakseni Emilian ja Vadelman Alicen kanssa, kunhan nuoret olivat saaneet ratsut hoidettua pois. Lopuksi teimme Sannin kanssa vielä iltatallin, ennen kuin suuntasimme takaisin rekalle ja ilmoitin toiselle, että kävisin itse hoitamassa aamuruokinnan ja talutukset ja toinen saisi nukkua pidempään, Intermediate II luokan ollessa kuitenkin vasta illalla.

[Sanni Viitala]

Hannaby Hanami Week 07.05.20

Aurinkoinen sää ei meinannut aina aurinkoista ratsastajaa. Trevor oli ilmeisesti nukkunut edellisenä yönä huonosti, sillä mies oli kuin perseeseen ammuttu karhu koko päivän. Tai sitten miestä otti päähän Fabianan huono sijoittuminen Grand Prix luokassa.



Onnekseni olin tottunut tuohon 170-senttiseen pyörremyrskyyn joka muistutti työnantajaani ja tiesin miten miestä käsitellä, mutta toivoin että hän myös itse tajuaisi pitää turpansa kiinni varsinkin silloin kun Alice tai Minna olisi jaboilla, sillä mies voisi käytöksellään pilata mahdollisen valmennussuhteen. Selvittyäni aamutoimista tuon ison ihmislapsen kanssa, vedin toisen kädestä pitäen kisakentän puolelle ja siitä ohitse street food kojuille ja etsin ensimmäisen mahdollisen kojun, josta sai kahvia. Tilasinkin isoimman mahdollisen kahvin, sekä sämpylän, jotka maksettuani puskin toisen käsiin, ennen kuin kiukkuisesti käskin toisen pitää turpansa kiinni ja syödä ruokansa. Toinen kävelikin hiljaa perässäni takaisin jaboille ja kofeiinin vaikuttaessa tuosta alkoikin tulla taas hieman siedettävämpi, vaikka pidin silti oikeutenani pitää miestä kovilla koko lopun päivää, jos niin täytyisi tehdä.



Kuitenkin mies rauhoittui jonkin verran, vaikka olikin edelleen kuin pahinkin prinsessa, mutta sentään saatuani hänelle Fabianan valmiiksi ja puntattua miehen ratsunsa selkään, sai tuo jotain muuta ajateltavaa ja itse hengähdystauon. Minna oli onnekseni luvannut kuvata Trevorin suorituksen, joten sain itse jäädä jaboille laittamaan Elliä kuntoon ja lähteä ratsastamaan tammaa verryttelyyn, jotta se olisi ainakin edes kävellyt Trevorin ollessa valmis Fabianan kanssa. Radalta verryttelyyn palasi jopa melkein hyväntuulinen ratsastaja, joten saatoin päätellä, että Fabianan rata sujui hyvin. Kysyessäni asiaa Trevorilta, toinen vastasi, että tamma oli ollut paljon parempi tänään kuin eilen ja pian näinkin vain tuon loittonevan selän, lähtiessään ravaamaan Ellillä verkkaa.



Itse lähdi palauttamaan Fabianaa jaboille ja riisuttuani tamman nostin varusteet paikoilleen, ennen kuin puolijuoksua suuntasin seuraamaan Ellin rataa. Elli liikkui radalla hyvin, mutta ei ehkä ihan niin lennokkaasti kuin edellispäivänä, mikä toisaalta oli myös ihan ymmärrettävää, sillä Elli oli eilen pärjännyt luokassaan paremmin. Tulosten tultua kelkka oli kääntynyt ja Trevor pääsikin ratsastamaan Fabianan kanssa palkintojen jakoon, ratsukon tulessa luokassaan sijalle 4/27 prosenteilla 75,714. Mies näytti yllättävän iloiselta ja onnelliselta istuessaan kypärä sylissään voittajan takana ja kuunnellessaan maamme laulua punaisen ruusukkeen lepattaessa Fabianan suitsissa. Kunniakierrokselle toinen sentään painoi kypäränsä päähän, vaikka jättikin sen sulkematta kunnolla, Fabianan kerätessä kierroksia kannustavasta yleisöstä ja kunniakierrokselle valmistautuvista ratsukoista.



Lopun iltaa Trevor oli jopa siedettävä ja toinen hoiti Fabianan itse pois, mikä oli melkein ennen kuulumatonta tuolle miehelle. Ehkä tuon pitäisi kisata kansainvälisesti useamminkin…

[Minni]

08.05.2020 - Sijoituksia by Trevor Andrews

Perjantaina oli tiedossa Sannin viimeinen kilpailupäivä ja samalla myös Vadelma ja Emilia kilpailivat viimeistä kertaa tälle viikolle. Sanni oli ratsastanut suomenhevosen päivittäin open areena-aikaan ja olin toisaalta antanut nuoren hoitaa treeninsä omalla tavallaan, mutta olin silti pitänyt toista hieman silmällä ja antanut hänelle jotain vinkkejä siitä, miten treenata tammaa.

Olin kuullut Minjalta, että eräs Hallavan ratsastuksen opettajista oli myös kilpailemassa kisoissa ja tutkiessani uudemman kerran lähtölistaa päivän luokalle, löysinkin naisen nimen listoilta ja laskin että minulla olisi juuri sopivasti aikaa käydä katsomassa naisen rata, ennen kuin minun täytyisi olla verryttelemässä Emilian kanssa. Inkaksi kutsutun naisen startti ei näyttänyt olevan se tasaisin, mutta ratsukolla oli kyllä takanaan jo useampi luokka, sekä nainen olisi kilpailemassa vielä seuraavanakin päivänä, joten olisi ihan ymmärrettävää, jos tamma alkaisi olemaan jo hieman väsynyt tässä vaiheessa viikkoa. Ratsukko kasasikin radalta 54,143 %.

Seuraavana vuorossa oli Sannin ja Vadelman startti. Suomitamma liikkui varmaan parhaiten mitä olin sen nähnyt liikkuvan ja Sanni onnistui ratsastamaan todella tasaisen ja hyvän radan, vaikka siellä olikin pari pientä rikkoa matkassa. Ratsukko saikin mahtavat 73,214 % ja he jäivät luokkansa kolmansiksi, siinä vaiheessa, kun minun oli aika siirtyä naisen kanssa jaboille poimimaan Emiliaa. Minna oli startannut luokassa myös ennen Sannia, joten vaihdoin hänenkin kanssaan muutaman sanan ja ajatuksen startista.

Jaboilla Sanni hoiti nopeasti Vadelman pois, ennen kuin varusti minulle Emilian ja puntattuaan minut tamman selkään, suuntasinkin verkkaan, jossa se tuntui syttyvän vieläkin enemmän. Rata Emilian kanssa ei ollut kovinkaan tasainen, mutta tamma yritti silti parhaansa ja saimmekin radaltamme 67,571 %. Sannin sijoitus ei luokassa muuttunut, joten nainen saikin pian varustaa tamman uudelleen ja lähteä suuntaamaan palkintojen jakoon. Nainen hymyili kuin Naantalin aurinko ja se kyllä sallittiinkin toiselle, sillä näin hyvillä prosenteilla sijoittuminen toisessa 5* KV startissa ei ollut jokapäiväistä.

Kun kaikki tammat olivat hoidettu yöpuulle ilmoitin Sannille, Minnalle ja Alicelle, että tarjoaisin koko porukalle illallisen ja sovimmekin tapaavamme linnan pihalla tunnin kuluttua, sillä sietihän Sannin sijoitusta juhlia kunnolla.