|
2020
May 16, 2020 5:17:34 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:17:34 GMT 2
17.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 12 310 sanaa Kisa-aamun matka kisapaikalle oli perinteisestä poikkeava. Toisaalta se meni samalla kaavalla kuin mikä tahansa kisa-aamu, mutta tässä oli toisaalta poikkeuksena se, että en lähtenytkään kisoihin kotoani, saatikka Storywoodista, vaan ratsumajatalo Pihjalasta joka sijaitsi vain kilometrin päässä Hallavasta. Jussi olisi taas tuomassa minulle hevosen ja kisavaatteeni, joten minulle jäi oikeastaan vain saapua paikalle ajoissa. Tai no tässä tapauksessa riittäisi, kun lähtisin jossain puoli yhdentoista pintaan kisapaikalle, koska ensimmäinen luokka olisi sellainen, jonka voisin hyvillä mielin jättää näkemättä. Edellinen ilta oli ollut mukava ja olinkin lopulta tyytyväinen Minnille siitä, että toinen oli ylipuhunut minut paikalle ja olinkin tutustunut paremmin niin kilpakumppaneihini, kuin myös muihinkin ratsastajiin ja heidän taustajoukkoihinsa ja toivottavasti se olisi jollain tavalla auttanut myös verkostoitumisessa, sillä olisi mukava päästä rakentamaan jonkinlaista valmennuskuviota kaiken muun lisäksi. Noin varttia yli kymmenen aloin viimein tekemään lähtöä ratsumajatalolta ja yllättäen löysinkin jotkin nappikuulokkeet takkini taskusta. Olin todennäköisesti käyttänyt niitä hands freena ajaessani edellisenä iltana Hallavaan. Normaalisti en kuunnellut hirveästi musiikkia, mutta jostain syystä tämän päivän kilpailut jännittivät minua urakalla, varmaankin siksi että ratsuni ei ollut enään ihan parhaassa terässä, eikä kyllä voinut sanoa minustakaan samaa, sillä olin aamupalalla doupannut ihan varuuksi vielä buranalla, vaikka kuumeeni olikin ollut jo pari päivää kurissa. Astellessani ulos liitin kuulokkeet puhelimeeni ja avasin spotifyn ja etsin sieltä listan, joka muistutti minua koti ranchista. Vaikka listalla olikin monta hyvää biisiä, silti jostain syystä ensimmäisenä sormeni hakeutuivat take me home country roads biisin kohdalle ja napautinkin sen soimaan. Vaikka kappale ei sopinutkaan täydellisesti Texasiin, se silti jollain tavalla toi mieleen kodin eikä toisaalta myöskään helpottanut tasaisesti päätään nostavaa koti-ikävää. Kävellessäni Hallavaan kerkesin kuunnella tuon laulun useampaan otteeseen ja päätinkin että tästä eteenpäin tuo laulu saisi toimia virallisena kisabiisinä, joka soisi ainakin kerran kisamatkalla ja toivottavasti se toisi onnea ja menestystä starteissa. Mitä lähemmäs Hallavaa pääsin, sitä enemmän minua jännitti tuleva ja toivoinkin vain parasta ja ehkä myös pelkäsin pahinta.
|
|
|
2020
May 16, 2020 5:19:47 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:19:47 GMT 2
17.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 20 304 sanaa
Olin juuri suuntaamassa trailerille vaihtamaan kisavaatteitani ja hakemaan Elliä, kun vahingossa törmäsin erääseen nuoreen naiseen. Saatuani paremman katseen törmäykseni kohteeseen pahoitellessani idiotismiäni, aivoissani alkoi raksuttamaan ja tajusin että tuo taisi olla se Nessa, josta Jussi oli puhunut.
”Oi sori! Hetkonen, ootko sä Nessa?” ”Joo. Ja siis mä oisin voinut kans kattoa eteeni.” blondi hymyili pahoitellen. ”Ei kun se on mun moka täysin, lähdin vähän liian myöhässä tuolta ratsumajatalolta ja mun täytyy vielä vaihtaa kisavaatteet ja kaikki. Mutta siis Joosua, tai Jussi on puhunut susta jotain aina kisojen välissä. Te ootte vissiin törmänny kisoissa? Tai no ei siis näin kirjaimellisesti.” selitin hirveää vauhtia ja en edes itse tajunnut mistä puhetulvani johtui. ”Aa joo. Tai no ei me olla kyl sillei kunnolla juteltu.” Nessa vastasi ja vaikutti siltä että hän mieluusti tutustuisi paremminkin groomiini. ”No hei, pitää lähettää se tänne joskus tapaan sua niin saatte viettää aikaa keskenään. Se on ihan kiva ja fiksu nuorimies. Mut hei, mun on nyt pakko lähteä kattoon et onko mulla hevonen kunnossa ennen, kun mä oon myöhässä pahemmin.” pahoittelin ennen kuin käännyin kannoillani ja harpoin raivoaskelilla trailerille ja Jussin suljettua rampin vaihdoin kisavaatteisiin ja suuntasin suoraan verryttelemään.
”Nessa tais olla tulossa kattoon verkkaa jos haluut jutella sen kanssa.” heitin Jussille ohimennen iskien samalla silmää toiselle ja katsoin miten nuori hämääntyi hetkeksi, ennen kuin hän lähti kävelemään perääni. Verkatessani Elliä näin miten Jussi istui Nessan viereen katsomossa ja annoinkin nuorten jutella vapaasti. Jussi ei tainnut edes huomata, että siirryin kisakentälle, mutta onneksi sentään Minja oli paikalla pelastamassa tilannetta, vaikka ilmeisesti lopulta Jussikin oli palannut tähän päivään ja lopulta nuori mies oli kuvaamassa minulle radan. Nessa seisoi toisen vierellä koko ratani ajan, mutta ilmeisesti sen jälkeen toinen joutui lähteä varustamaan hevostaan seuraavaan luokkaan, ja minä jäin hieman kaikesta pihalla olevan groomin kanssa hoitamaan hevosen odotuskuntoon siksi aikaa, että saisimme tietää luokan tulokset.
|
|
|
2020
May 16, 2020 5:21:44 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:21:44 GMT 2
17.05.20 - Tie Tähtiin finaali tehtävä 9 301 sanaa
Trevor Andrews ja Ellietta Story. Ratsastaja voisi paremminkin edustaa Team USA:ta kuin Suomea, sillä mies on valinnut finaaliin hyvin harvoin käytetyn ja tarkoin vaalitun jenkkien lipulla varustetun kypärän, joka on pesty ja putsattu niin hyvin, että kypärä ei ole tainnut uutenakaan näyttää niin hyvältä, kuin mitä se tällä hetkellä on. Muuten miehen varustus on todella hillitty ja oikeastaan täydellisen klassinen kouluratsastajan varustus. Valkoinen lyhythihainen kisapaita ja solmio, hopeinen plastronneula, musta kisatakki ja valkoiset housut, sekä mustat ja hyvin kiiltäväksi plankatut saappaat. Näiden lisäksi mieheltä löytyy saappaistaan myös kiiltävät ja uudennäköiset kannusremmit sekä hyvin kiiltäväksi putsatut hopeiset vasarakannukset ihan vain varalta, jos ratsu meinaakin hyytyä kesken kisaradan. Verryttelyn ajaksi mies on vetänyt päälleen vielä mustan hyvin istuvan kevyttoppatakin, jonka selkämyksestä löytyy samalla hopealangalla brodeerattu tallin logo ja vasemmalta rintapielestä miehen koko nimi. Ruunikko ratsunsa sen sijaan on kiiltäväksi suittu ja sillä on valkoinen koulu satulahuopa jonka toiselta puolelta löytyy hopeinen Storywoodsin logo ja toiselta puolelta musta kilpailunumero. Tammalla on hyvin istuva ja kiiltäväksi pesty musta koulusatula ja musta painetta tasaava kouluvyö, josta melkein voisi nähdä oman kuvajaisensa. Musta ratsuharja on siististi ommelluilla sykeröillä, joita löytyy pariton määrä ja kaiken kruunaa hopeisella timantti otsapannalla varustetut kiiltävät ja laadukkaat kanget, jotka tammalle on puettu päähän. Verryttelyn ajaksi tamma saa jalkoihinsa valkoiset ja melkein uudelta näyttävät koulusuojat sekä karvareunusteiset putsit. Kävelytyksen ajaksi Ellin selkään heitetään vielä musta kaulakappaleellinen villaloimi, jonka molemmilta lautasilta löytyy Storywoodsin logo sekä tamman oma nimi, sillä onhan kyseessä ratsastajansa lempilapsi, joten eihän se ansaitse kuin parasta. Finaalia varten tamman häntä on myös letitetty siististi ja näyttävästi häntäruodon osalta ja kokonaisuudessaan ratsukko onkin todella näyttävä ja varmasti katseita kääntävä, sillä eipä näissä karkeloissa taida montaakaan näin kaukaa aikoinaan saapunutta ratsastajaa olla, tai ainakaan sellaista, joka on ylpeä juuristaan ja haluaa ainakin näyttää hyvältä, jos ratsastuksellisesti kilpailut menisivätkin pipariksi ja rata olisi kaaos.
|
|
|
2020
May 16, 2020 5:23:49 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:23:49 GMT 2
17.05.20 - Tie tähtiin finaalitehtävä 2 304 sanaa
Tie tähtiin Finaali. Hallavassa. Nessa. Kolme sanaa, jotka olivat pyörineet päässäni koko viikon ja joista en tuntunut pääsevän eroon millään ja Trevor olikin muutaman kerran huutanut minulle, kun olin uppoutunut ajatuksiini ja unohtanut hakea tai tuoda hänelle hevosen ajoissa. Toinen kirosi, että yksi rakastunut pari oli jo tarpeeksi ja että jos halusin oppia paremmaksi hoitajaksi, tulisi minun pitää ”head in the game.” Katsellessani auton ikkunan takaa vilisevää maisemaa mietin miten ihmeessä voisin selvitä seuraavista tunneista, jos sattuisin törmäämään Nessaan. En edes tiedä miksi ajattelin koko tyttöä, vaikka emme olleet puhuneetkaan kovin paljoa emmekä edes käyneet samalla tallilla. En tiedä oliko minulla syntymässä jotain tunteita tuota kohtaan, mutta se ei olisi tämän päivän ongelma, vaan nyt minun täytyisi keskittyä auttamaan Trevoria, jotta tuo ärtyisä ukko selviäisi tästä kisasta kunnolla. Tai ei toinen nyt ehkä ihan kunnon ukko vielä ollut 36 vuotiaana, mutta viimeisen viikon aikana toinen on semmoiselta tuntunut. Kisapaikalle saavuimme onneksi sen verran myöhässä, että minulla ei ollut aikaa muulle kuin purkaa tamma trailerista ja varustaa se pikaisesti ja puntata Trev selkään ja suunnata toisen kanssa maneesiin, jotta saisin tarvittaessa autettua häntä varusteiden kanssa tai missä tuo nyt ikinä apua kaipaisikaan. Trevor piti verkkansa tänään todella lyhyenä, mutta se oli toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä Ellillä oli kuitenkin rankka kisaviikko takana, joten mies ei halunnut käyttää kaikkia tamman paukkuja ennen kuin se pääsisi kisaradalle. Kentällä Elli näytti syttyvän uudelleen ja se löysi jostain uutta pontta sen liikkeeseen ja tamman suoritus näyttikin todella hyvältä, vaikka se ei ollut lähelläkään sitä tasoa mihin sillä olisi potentiaalia, mutta se ei toisaalta myöskään haitannut ehkä ihan niin reilusti tällaisessa kilpailussa ja varmaan suurempi ongelma se olisi ollut Hannabyssä. Kuitenkin Trevor onnistui ratsastamaan suhteellisen ehjän radan, vaikka siihen mahtui muutama pieni rikko, joista varmasti rokotettaisiin, mutta silti ehkä voisi olla jonkinlainen toive siitä, että ratsukko pääsisi finaalissa sijoituksille.
|
|
|
2020
May 16, 2020 5:26:26 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:26:26 GMT 2
17.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 18 b 301 sanaa
Ratsastaessani Ellin ulos kisakentältä olin huojentunut. Vaikka kisarata oli sujunut ihan okei ei se ollut meidän paras ratamme, mutta sitä ei toisaalta voinutkaan odottaa edellisen viikon tiukan kisarupeaman päätteeksi. Muutenkin viimeiset kolme viikkoa olivat olleet sellaistakin hullunmyllyä, että edessä oleva vapaampi ajanjakso ei kuulostanut yhtään huonommalta ja oli oikeastaan vain mukavaa päästä viettämään vähän rennompia päiviä. Vaikka kisoissa käytettäviä tavaroita ei ollut pitkään edes tuotu rekasta tai hevosautosta pois, oli silti aina jotain kateissa, kun sitä olisi tarvittu ja viimeksi eilen etsittiin kisahuopia kissojen ja koirien kanssa ympäri tallia, vaikka kaikki piti muka olla pestynä ja pakattuna Hannabyn jäljiltä. Kuitenkin lopulta kaikki huovat olivat löytyneet paikasta, jonne niiden ei olisi ikinä edes pitänyt päätyä, mutta minne José paljasti ne nostaneensa epähuomiossa, kun oli tarvinnut tilaa satulahuoneeseen. Muutenkin koko talli oli ollut ihan räjähtäneen näköinen koko viikon ja kirosinkin Minnille että en hetkeen haluaisi lähteä neljän hevosen kanssa ulkomaille kilpailemaan jos se aiheuttaisi aina tällaisen kaaoksen, tai ainakin siinä vaiheessa meillä saisi olla paljon enemmän käsipareja töissä, jotta purku urakkaan voisi nimittää yhden henkilön eikä kaikki olisi sotkemassa toistensa tekemistä jolloin tavarat ja asiat katoaisivat ja vaihtaisivat paikkojaan siten, että mitään ei ikinä löytyisi kun niitä oikeasti tarvittaisiin.
Viikon aikana treenitkin olivat olleet vähän surkeita ja ainut kunnollinen treeni olikin tapahtunut perjantaina, ja sitä ennen treenit olivat vain olleet kevyttä palauttelua tai yksittäisen tehtävän treenausta. Sunnuntainen paluu Hannabystä oli venähtänyt ja meillä oli tullut hirveä kiire laivalle loppupeleissä, ja maanantaina ei sitten ollut puhettakaan siitä, että mitään juoksuttamista raskaampaa olisi jaksanut tehdä viikon kisarupeaman jälkeen. Onneksi kuitenkin Hannabyn kisaviikkoa saattoi pitää hyvänä treeninä menneelle finaalille ja olihan tiistaista torstaihin onneksi Elli tuntunut hyvältä ratsastaa, vaikka tamma olikin jonkin verran väsynyt matkasta eikä se ehkä päässyt palautumaan parhaimmalla mahdollisella tavalla, vaikka eipä tämäkään ollut mikään maailmaa kaatava tilanne vaikka se siltä vaikuttikin.
|
|
|
2020
May 19, 2020 11:28:51 GMT 2
Post by Minni on May 19, 2020 11:28:51 GMT 2
19.05.20 - Hannaby, Tie Tähtiin ja tavan elämää
Hannaby Hanami Week on jo aikoja sitten jääänyt taakseppäin ja tuolta viikolta mukaan tarttui muutama sijoitus ja kaikille hevosille sekä Sannille lisää kokemusta. Kansainvälisiä kisaviikoja ei ihan hirveästi aina ole tarjolla, joten oli mukanva pystyä lähettämään edes tuollainen pikkulössi kilpailemaan, vaikka mahtavaahan olisi ollut lähteä isommalla porukalla, mutta pakkohan joidenkin on jäädä kotiinkin hoitamaan hevoset.
Hannabyn jälkeen Trev olikin onnistunut sairastuttamaan itsensä ja mies olikin pari päivää poissa satulasta, ennen kuin hän palasi takaisin ja valmentautui vielä kerran Tylerin opeissa, vaikkakin mies oli yllättänyt veljensä hankkimalla hänelle kunnon valmentajan. Näillä opeilla meis lähtikin sitten Hallavan finaaliin jossa hän oli ratsastanut Ellin toiselle sijalle ja olipa mies samalla ratsastanut itselleen tähtiratsastajan tittelin omassa luokassaaan, vaikka mukana oli ollut myös paljon sellaisiakin ratsukoita jotka olivat kisanneet aktiivisemmin tai pärjänneet Hannabyssa paremmin. Kotiuduttuaan Hallavasta oli mies tyytyväinen siitä että kisarupeamat olivat takana. Olihan kilpaileminen ihan mukavaa miehen mielestä, mutta juuri loppunut kisaurnee oli ollut kaikkineen ruotsin reissuineen raskas.
Trevor saikin viettää pari vapaata ja myös Elli saa koko viikon vapaaksi. Uusia kisoja ei olekkaan tiedossa ennen ensi kuuta, kun pidämme joka viikonloppu omia kilpailuita. Iloisiakin tapahtumia on mahtunut mukaan, sillä José oli onnistunut kosimaan Sannia ja nainen oli vastannut myöntävästi nuoren miehen kyselyyn. Hääpäiväksi nuoret pättivätkin juhannuksen, joten juhannuslauantaina tanssitaankin tallilla nuorten kansainvälisiä häitä.
|
|
|
2020
May 24, 2020 20:28:14 GMT 2
Post by Minni on May 24, 2020 20:28:14 GMT 2
24.05.20 - Tuo mies on sekaisin
Kun palkkalistoillasi komeilee nimi Trevor Andrews et voi välillä tietää mitä helvettiä tuo mies tulee keksimään. En tiedä oliko miehen aivot sekoittuneet lopunkin hänen nostaessaan kuumeen paluureissulla ruotsista, vai oliko tuo vain asunut vihdoin ja viimein tarpeeksi kauan suomessa, sillä mies oli a) alkanut käyttämään enemmän suomeaan ja b) hän lähti kanssani ajamaan SUOMENHEVOSTA.
”You ok?” kysyin kun toinen käski Sannin lähteä jatkamaan kesken olevia hommiaan ja alkoi valjastamaan Tuukan oikeaa puolta siitä, mihin Sanni oli jäänyt. Toinen ignoorasi kysymykseni täysin, joten tiesin että hänellä olisi jotain mielessään. ”No.” ”Can’t I just horse ready with you for fun?” monotoniset sanat ohjautuivat koppakärryjen aisalle, sen sijaan että toinen olisi puhunut suoraan minulle. Huokaisin syvään sillä en jotenkin ollut sillä fiiliksellä, että olisin jaksanut alkaa tappelemaan toisen kanssa, sillä olin tehnyt tällä viikolla jonkin verran myöhäisiä iltoja Sannin ja Josén kanssa, kun olimme suunnitelleet nuorten häitä, joihin oli enään vain noin kuukauden verran. Onnekseni juhlat olivat pienet, joten tilanpuutetta ei tulisi olemaan, mutta silti juhlat vaativat suunnittelua.
Lopulta Tuukka oli valjaissa ja pujotin orille vielä suitset päähän, ennen kuin vedin ohjat rintaremmin alta ja kiinnitin ne kuolaimiin. Palautettuani riimun orin päähän avasin sotkuisen nutturani ja siirsin sen niskaani, ennen kuin otin mustan KASK:in kypäräni ja asettelin sen päähäni, ennen kuin pujotin ajolasit pois kypärän lenkistä ja pujotin ne silmilleni. Alkaessani mittailemaan ohjia oikean mittaiseksi ajoon, Trevor käski minun odottaa ja harppoi johonkin, ennen kuin palasi oman kypäränsä kanssa. Ilmeisesti miehen kotikypärä oli TAAS maneesissa, sillä mies palasi edustuskypäränsä kanssa, sovitellen remmiä hieman löyhemmälle. Lopulta mies käskytti minut sanattomasti kärryille ja siirtyi päästämään Tuukan irti, ennen kuin istui viereeni kärryille.
Läpäytin kasvattioriani ohjilla lautasille ja ori lähti huokaisten lompsimaan eteenpäin. Istuimme hiljaisuuden valitessa kärryillä, joissa ei ihan hirveästi ylimääräistä tilaa ollut. Vein hieman lisää ohjaa takalistoni alle, jotta sain nostettua vasemman jalkani koppakärryjen etuseinää vasten ja ohjasin Tuukkaa kohti metsätietä, jonka kautta pääsisimme Wuorenheimon radalle, sillä haluaisin käydä ajamassa orin ihan kunnolla koska se ei ollut liikkunut koko viikolla reippaasti. Päästessämme metsään vieressäni istunut mies avasi viimein suunsa.
”Tuota, pitäiskö meidän hankkia pari uutta suomenhevosta. Tai siis nyt kun Ville ja Uni on molemmat jo siitoseläkkeellä ja Tuukka ei kisaa vielä pariin vuoteen.” sanat osoittautuivat taas johonkin muualle kuin minulle. ”What. The. Fuck. Trevor. Markus. Andrews. Have you gone totally nut? Or have you just been in Finland too long?” käännyin katsomaan miestä, joka oli kääntänyt katseensa kaukaisuudessa siintävään valjastuskatokseen. Trevor ei sanonut mitään, mutta sentään kääntyi viimein katsomaan minua ja miehen katseesta näki, että hän oli tosissaan. En tiennyt mitä vastata, joten käänsin oman katseeni eteenpäin ja korjasin ohjien asentoa. Olin ajanut jo puolisen kierrosta radalla, ennen kuin osasin vastata jotain miehelle. ”No siis, ei tuo hullulta idealta kuulosta ja toisaalta uutta jalostusmateriaalia aina kyllä kaivattaisiin.” sanat tuntuivat takertuvan kurkkuuni, sillä Trev oli viimeinen ihminen, jolta olisin tuon ehdotuksen odottanut kuulevani. Keskustelumme jatkui katkonaisena ja kääntäessäni Tuukan lopulta takaisin kohti Storywoodsia olimme tulleet siihen lopputulokseen, että hiljaiseen ostoon menisi pari suomenhevosta, joista toisen Trevor haluaisi olevan ”hevosen kokoinen.”
Pysäyttäessäni Tuukan käytävälle ja saatuamme orin kiinni, Trevor auttoi minua riisumaan varsan ja vietyään kärryt pois, poimi vielä valjaat mennessään matkaansa, ennen kuin mies katosi johonkin, enkä nähnytkään häntä enään kuin vilauksittain loppupäivän aikana. Ehkä Trevor todellakin kaipasi kotiin…
|
|
|
2020
May 31, 2020 22:30:39 GMT 2
Post by Minni on May 31, 2020 22:30:39 GMT 2
31.05.2020 - Kyllä siitä vielä western hevonen tulee
Trevor oli ilmoittanut tulevansa hieman myöhemmin eilen töihin ja että Diva pitäisi jättää liikuttamatta. Ihmettelin tätä vähän, mutta toisaalta olin viimeisen muutaman vuoden aikana oppinut siihen, että Trevor voisi keksiä, vaikka ja mitä, joten odotinkin vain mielenkiinnolla mitä mies olisi tällä kertaa keksinyt. Kymmenen aikaan mies saapuikin viimein paikalle ja yllättäen hänellä olikin traileri autonsa perässä. Peruuttaessaan autonsa kentän lähelle, ihmettelin hieman mitä miehellä olisi mielessä ja toisen ajatukset paljastuivatkin siinä vaiheessa, kun hän avasi trailerin rampin ja näin kyydissä olevat barrel tynnyrit, jotka majailivat normaalisti Kontolan kentän laidalla.
”What are you planning?” ”Just to see what the mare can do.” miehen vastaus nousi ilmoille ilman isompia selvittelyitä tai muitakaan korupuheita. ”What mare? Diva?” jouduin tarkentamaan, sillä meinasin tippua miehen kelkasta. ”Jep. It should be good for western as well.” pikainen virne ilmoitti minulle. Pyöräytin silmiäni miehen selän takana ja autoinkin häntä rakentamaan kolmion tynnyreistä kentälle, jotta toinen olisi valmis aloittamaan treeninsä. Mies oli ilmeisesti käynyt myös tallissa sisällä, sillä hänellä oli autossaan myös western satula ja suitset, joten toinen oli kunnolla valmistautuntu treeniinsä. Kunhan kaikki oli kentällä valmiina ja mies oli saanut ratsunsa kuntoon (toim. huom. Trev hoiti ratsunsa ITSE), seurasin miestä kentälle ja katsoin kuinka toinen tottunein ottein kiristi Divan vyön, ennen kuin heilautti itsensä pilkkutamman satulaan.
”You sure that Diva will be suitable for barrel? I mean there is Aada for your playmate if you are so desperate to get back to the ring.” yritin puhua järkeä miehelle, joka sääti jalustimia sopimaan itselleen sen jälkeen, kun olin itse viimeksi ratsastanut Aadalla. ”Well you don’t know if you don’t try kuului stetsonin alle kadonneesta suusta vastaus, ennen kuin mies painoi pohkeensa Divan kylkiin ja antoi tamman lähteä kävelemään ympäri kenttää ja tottumaan uuteen satulaan sekä kentälle ilmestyneisiin tynnyreihin. Hiljalleen mies siirsi tammaa raviin ja alkoi työstämään sitä ravissa niin sileällä, kuin myös pyöritellen tammaa tynnyreiden ympärillä niin yksittäin kuin myös koko kuviota ratsastaen ja pyrkien hakemaan tammaa mahdollisimman taipuisaksi ja rennoksi, jotta se olisi helpompi taivutella tynnyreiden ympärille. Seurasin miehen lämmittelyä mielenkiinnolla, sillä en ollut ikinä nähnyt miestä livenä ratsastamassa westerniä ja toisaalta halusin myös nähdä, oliko mies puhunut totta kertoessaan, että Divasta voisi olla myös western radoille. En tiennyt olisinko kovinkaan mieluusti pistämässä tammaa kisaamaan myös westernissä, mutta jos mies saisi koululittua tammasta jonkinlaisen western ratsun, kai sitä voisi ajatella, että mies saisi välillä käydä päästelemässä paineita western radoilla.
Mies aloitti tynnyreiden kiertämisen ensin ravissa ja antoi Divan kiertää jokaisen tynnyrin hieman kauempaa, jotta tamma saisi vain kiinni siitä, mitä sen tulisi tehdä pian laukassa. Laukassa Trevor antoi Divan ensin laukata vain kenttää ympäri ja sen jälkeen ratsukko siirtyi suorittamaan tynnyritehtävää. Alkuun mies antoi Divan taas kiertää tynnyrit hieman kauempaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen mies puski tammaa äärirajoilleen ja pyysi sen kiertämään tynnyrit niin läheltä kuin mahdollista. Pysäyttäessään vaahtoavan Divan eteeni mies virnisti ilmoittaen, että tammasta tulisi hyvä barrel hevonen pienellä treenillä. Pyöräytin miehelle silmiäni ja kerroin, että hän saisi ihan itse hoitaa ratsunsa ja kentän kuntoon tästä hyvästä, ennen kuin poistuin toimistooni jatkamaan paperitöitäni ja toivomaan, että tuo sankari osaisi keskittyä oikeisiin töihinsä lopun päivää, vaikka pakko oli myöntää, että oli mielenkiintoista nähdä mies kiitämässä barrel kuviota ympäri. Ehkä pitäisi joskus ottaa toisen kanssa leikkimielinen kisa…
|
|
|
2020
Jun 6, 2020 16:51:22 GMT 2
Post by Minni on Jun 6, 2020 16:51:22 GMT 2
06.06.2020 - Kisakausi 2020
Jos jossain kohtaa kisarintamalla on ollut hidasta ja oikeastaan olematonta. Kuitenkin toukokuussa hevoset ovat kisanneet paljon aktiivisemmin ja kesäuussa sama homma jatkuu. Eilen aloitettiinkin koko kesäkuun kestävä kotikisa sarja.
Kotikisoissa tänä viikonloppuna starttasi Sami, Helmiina, Kullo, Emilia, Vadelma ja Devon. Sanni on saanut hoitaa suurimman osan kisaurakasta tänä viikonloppuna, Trevorin ratsastaessa vain puoliverisiä.
Eilen kotikisoissa sijoituksille pääsivät Sami, Emilia ja Vadelma. Muutenkin ratsut suorittivat ihan tasaisesti saaden vähintään 60% jokaisessa luokassa. Kisapäivä oli Sannile rankka rupeama, sillä neljä luokkaa seitsemällä ratsulla ei ole aina se helpoin ratsastaa, mutta naisella onkin koko viikonloppu vapaata tallitöitä, joten toinen pääsee onnekis palautumaan kunnolla kisapäivien jälkeen, eikä toisen tarvitse jaksaa myös raskaita tallitöitä kaiken päälle.
Tänään aamu alkoi koulutehokurssin merkeissä ja sitten sen jälkeen päästiinkin aloittamaan koulukisat. Ensimmäisessä luokassa Sanni ratsasti hienen voiton Helmiinalla prosentein 78,684 %. Voittokulku jatkui myös luokissa 2 & 3 Kullon ja Vadelman ottaen voitot prosentein 84,211 % & 80,870 %. Nelosluokassa Sanni taituroi Vadelman vielä hienosti toiselle sijalle, joten kisapäivä oli kotiporukan puolesta menestyksekäs. Huomenna jatketaan vielä koulukisojen merkeissä ja ensi viikolla jatketaan sitten Grand Prix luokilla.
Heinäkussa meillä alkaa myös meidän oma kouluratsastus Cup, joka kestää aina syyskuulle joten mielenkiintoinen kesä ja syksy tulossa!
|
|
|
2020
Jun 12, 2020 8:25:03 GMT 2
Post by Minni on Jun 12, 2020 8:25:03 GMT 2
12.06.2020 - Kisoja, kisoja, kisoja (ja häät)
Kotikisapuuhat jatkuivat viime viikonloppuna vielä sunnuntaina. Sanni ratsasti ensimmäisessä luokassa sijat 4,14,24. Ponit alkoivat olemaan hieman ehkä väsähtäneitä helteisestä viikonlopusta, mutta jaksoivat silti tsempata vielä hyvin. Toisessa luokassa puhti sitten loppuikin poneista ja Helmiina ja Sami nappasivat sijat 20 ja 21, mutta Unikulkuri jaksoi vielä painaa ja ori sijoittuikin toiselle sijalle. Kolmannessakaan luokassa ei tuloksilla juhlittu kun sijoitukset olivat Trevorin osalta 10 ja 13 sekä Sannin ja Valman osalta seitsemäs. Viimeiseen luokkaan ratsukot sitten tsemppasivatki, tiedä auttoiko viilennys vai mikä, mutta Trevor ja Emilia ratsastivat tyylikkään jaetun ykköstilan Lithyn ja Earthquaken kanssa prosentein 73,696. Mies jatkoi sijoittumistaan olemalla neljäs Devonin kanssa ja Sanni ja Valma tulivat miehen perässä viidensinä.
Maanantaina kaikki ratsut saivatkin vapaapäivän ja ne kävivät vain kävelemässä niin talutettuina kuin kävärissäkin. Tiistaina kevyt meno jatkui juoksutuksen merkeissä ja muuten ratsastukset on pidetty kisahevosten osalta kevyenä, eivätkä muutkaan hevoset ole ihan hirveästi joutuneet huhkimaan näillä helteillä, vaikka treenejä ollaan, siltikin ratsastettu lävitse, mutta niitä on vain kohdennettu tiettyihin heikkoihin liikkeisiin ja tuotu ehkä jo valmiiksi omalla tavallaan matalalla olevaa rimaa vielä hieman matalammalle jotta treenit olisivat mukavat niin hevosille kuin myös ratsastajilleen.
Viikon aikana ollaan, myös tehty vielä lisää valmisteluja ensi kuussa alkavaan koulu cuppiin ja osallistumisia sinne onkin jo tullut jonkin verran. Mahtavaahan olisi jos saisimme kilpailtua täysillä luokilla, mutta jo tähänkin määrään osallistujia ollaan todella tyytyväisiä ja varmasti saadaan kova skaba aikaan. Paljon on vielä tekemättä ja viimeisen viikon aikana olisi tarkoituksena myös siivota molemmat tallit lattiasta kattoon ja laittaa ne mahdollisimman edustaviksi, sekä tietenkin kuivittaa karsinat kauempaa tulevien ratsujen käyttöön joko pidemmäksi aikaa tai sitten ihan vain päiväkarsinoiksi.
Kuitenkin sitä ennen aloiteltiin kuun toinen kisaviikonloppu kotona ja tällä kertaa vuorossa olivat Grand Prix ratsut Trevorin luotsaamana. Ensimmäisessä luokassa Trevor ja Demon nappasivat viidennen sijan ja Dylan sekä Fabiana sijat 12 ja 13. Aktiivista kisakautta viettänyt Fabiana taisi käyttää ensimmäisen luokan vain lämmittelynä, sillä toisessa luokassaan tamma liitelikin 90,758% turvin toiselle sijalle. Oripoikien kisamoodi ei oikein sitten käynnistynytkään, niiden jäädessä sijoille 8 ja 12.
Kisahulinat jatkuvat huomenna ja sunnuntaina ja juhannusviikolla onkin sitten menoa ja meininkiä tavan arjen, koulu cupin valmistelun, kolmannen kisaviikonlopun sekä Sannin ja Josén häiden merkeissä. Paljon tapahtumaa, vähän aikaa ja kuuma kesä, mutta pakko nauttia niin kauan kuin tätä kestää, Suomi kun on tunnettu lämpimistä ja vähä lumisista kesistään…
|
|
|
2020
Jun 29, 2020 9:57:07 GMT 2
Post by Minni on Jun 29, 2020 9:57:07 GMT 2
29.06.2020 - Koostetta menneestä kuukaudesta
Edellisestä päivityksestä on ihan liian pitkä aika ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Jos kuitenkin lähtisi vanhemmasta materiaalista liikkeelle ja palaisi ajassa pari viikkoa taaksepäin, juhannusta edeltävään viikonloppuun ja sen kotikisoihin.
Toisen kisaviikonlopun toinen päivä avattiin hienosti heti ensimmäisessä luokassa voitolla, Trevorin luotsatessa Demonin 74,545 % voittoon. Fabianan kanssa mies olikin neljännellä sijalla ja Dylanilla ei sitten kisafiilistä ollutkaan, orin jäädessä luokassaan viimeiseksi 61,667 %. Toisessa luokassa Fabiana liiteli kolmannelle sijalle, ja oripojat ottivat sijat kuusi ja kymmenen.
Sunnuntaina 13.6 Dylan oli ilmeisesti tsempannut itsensä yön aikana, sillä ori otti sijat kolme ja neljä molemmista luokista. Ensimmäisessä luokassa Fabiana ja Demon eivät olleet kisatunnelmissa, jäädessään luokkansa häntäpäähän. Kakkosluokassa Demon paransi sijoitustaan edellisen luokan viimeisestä neljänneksi, mutta Fabiana jäi kolmanneksi viimeiseksi myös toisessa luokassaan.
Juhannusviikkoon riittikin sitten tekemistä ja menoa, sillä koko viikko pidettiin kisavalmisteluja käynnissä viikonlopun kisoja ajatellen, kuten myös tehtiin joitain valmisteluja kohti seuraavan kuun alussa koittavaa koulu cuppia, kuin myös järjesteltiin häitä.
Perjantaina 19.6 aloitettiin kuun kolmas kisaviikonloppu kotona ja tällä kertaa kuuden ratsun ja kahden ratsastajan voimin. Ensimmäisessä luokassa Sanni kipparoi Kullon toiselle sijalle reilun 71 % turvin ja nappasi myös Samin kanssa seitsemännen sijan. Helmiina ei ollut vielä lämmennyt kisatoimille, ja tamma olikin luokassaan kolmanneksi viimeinen. Toisessa luokassa sitten Helmiina taituroi itsensä kolmannelle sijalle reilun 73 % turvin ja oripojat jäivät sijoille viisi ja 12. Luokissa kolme ja neljä molemmat Sanni ja Trevor kipparoivat hevosia ottaen ensimmäisestä luokasta sijat neljä, kuusi ja kahdeksan.
Päivän viimeisestä luokasta sijoiksi tulikin yksi, 11 ja 13, Sannin ja Valman ottaessa voiton 82,826 % voimin. Juhannuspäivä 20.6 olikin sitten kiireinen ja helteinen. Aamuun sijoittuneista kisoista Sanni nappasi komeasti voitot luokista yksi ja kaksi Helmiinan kanssa yli 82 % voimin. Samin kanssa nainen sijoittui sijoille seitsemän ja 15 sekä Kullon kanssa sijoille 16 ja 17. Päivän kahdessa viimeisessä luokassa nainen otti Valman kanssa sijat yhdeksän ja 12, Trevorin napsiessa sijat 13 ja viisi Devonin kanssa, sekä 14 ja kahdeksan Emilian kanssa.
Kisatoimien ollessa pois alta, Sanni ja José lähetettiin pois tallilta ja muiden toimesta kaikki kisahommat siivottiin pois, sekä hevoset juoksutettiin tai vietiin kävelykoneeseen, samalla kun itse yritin Juuson kanssa parhaani mukaan laittaa paikkoja hääkuntoon. Seitsemältä kaikki olikin valmista ja pääsimme nauttimaan juhlatunnelmasta nuorten vahvistaessa liittonsa ja astellessaan avioliiton satamaan. Vaikka juhlatilaisuus oli ihan minimaalisen pieni, juhlaväen koostuessa vain oman tallin väestä, olivat juhlat silti mukavat ja kestivät yllättävän pitkälle yöhön. Seuraavana aamuna aamutallin tekeminen oli hidasta ja onnekseni, sekä hieman yllätyksekseni myös Juuso oli auttamassa minua, kaikkien muiden nukkuessa niin pitkään kuin oli mahdollista. Kisoissa ei ymmärrettävästi tuloksilla juhlittu, sillä molemmat ratsastajista näyttivät vähän heikolla hapella olevalta.
Sanni otti luokista yksi ja kaksi Kullon kanssa sijat seitsemän ja 10, Samin kanssa hylkäyksen sekä seitsemännen sijan ja Helmiinan kanssa sijat 14 ja 18. Vaikka mr. Andrews ei ollut aamulla se aurinkoisin versio itsestään, oli mies ilmeisesti selvennyt tai nukkunut sen verran kahden ensimmäisen luokan aikana, että kipparoi Emilian ensimmäisessä luokassa toiselle sijalle, vaikka ratsukko olikin toiseksi viimeinen seuraavassa luokassaan. Devonin kanssa mies otti sijat kolme ja yhdeksän. Sanni ja Valma sijoittuvat samoissa luokissa sijoille kuusi ja viisi.
Kisaviikonlopun jälkeen niin hevoset kuin ihmisetkin saivat pitää hieman lomaa ja teinkin itse tallit alkuviikosta ja vasta torstaina elämä palasi normaaleihin uomiinsa. Viimeviikonloppuna kisattiin myös kuun viimeiset kilpailut Grand Prix luokkien merkeissä ja perjantaina Trevor kipparoi Dylanin sijoille neljä ja kolme, Fabianan sijoille 14 ja kaksi, Demonin sijoille 15 ja kymmenen. Lauantaina ei tulosten puolesta juhlittu, Demonin ollessa 12 ja kahdeksas, Fabianan sijoittuessa 15 ja seitsemänneksi sekä Dylanin ollessa 17 ja 16.
Sunnuntaina sitten olikin kuun viimeinen kisapäivä ja siltä päivältä sijoituksiksi Dylan otti sijat kymmenen ja yhdeksän, Demon 13 ja 14 ja Fabiana 15 ja kaksi. Myöhemmin samana päivänä Trevor vaihtoi vielä valmennushommiin SDC:hen valmentavan valmennuksen merkeissä ja näin saatiin myös yksi tapahtumarikas kuukausi pakettiin.
Lauantaina aloitellaankin sitten koulucup ensimmäisellä osakilpailulla ja sunnuntaina vietetään avoimia ovia. Cupin osakilpailujen lisäksi alkavalle kuukaudelle ei ole muita tapahtumia tai kisoja suunniteltuna, mutta mistäs sitä tietää vaikka pikaisella aikataululla sitä innostuisi jotain pistämään kasaan. Vain taivas tuntuu välillä olevan rajana tapahtumien nopeuden kanssa.
|
|
|
2020
Jul 8, 2020 14:24:44 GMT 2
Post by Minni on Jul 8, 2020 14:24:44 GMT 2
08.07.2020 - SDC osakilpailu 1 ja tavan elämää
Viime viikko meni täysin SDC valmisteluissa, sillä ensimmäinen osakilpailu ratsastettiin lauantaina. Koska koko viikko käytettiin valmisteluihin, sai niitä tehtyä onneksi rauhassa ja lauantai aamuna olikin oikeastaan edessä vain kanttiinin laittaminen loppuun, sekä kentän ja maneesin ajamiset, sekä kouluaitojen asettelut paikalleen. Vaikka jossain kohtaa aamua meinasi näyttää siltä että mikään ei olisi ajoissa valmista, niin vain koko tiimi kerkesi istumaan alas kahville ja tekemään vielä viimeiset suunnitelmat päivälle.
Ensimmäiseen osakilpailuun mahtui 62 starttia ja tuohon starttimäärään mahtui myös 15 finalistia. Olikin hieno kuulla ratsukoiden ilakoinnista finaalipaikasta ja hyvistä radoista, vaikka mahtuihan mukaan myös niitä hieman epäonnisempiakin ratoja. Sunnuntaina jatkettiin sitten avointen ovien merkeissä ja ne keräsivät myös ihan mukavasti väkeä ja kiinnostuneita. Pitkän ja sosiaalisen viikonlopun jälkeen oli toisaalta ihanaa, mutta myös hieman harmillista astella maanantaina tyhjään talliin, mutta eiköhän koulucupin aikana varmasti päästä vielä näkemään paljon uusia kasvoja ja tiedä vaikka joku haluaisi tuoda meille ratsunsakin asumaan.
Pari tallipaikkaa onkin täytetty oripuolelta yksityisillä ratsuilla, sillä Lotten ratsuttaja Milo toi oman islanninhevosensa mukanaan ja yksi karsinapaikka on varattu poniorille. Vielä olisikin muutama paikka vapaana yksityisille hevosille ja aina välillä joku kiinnostunut onkin ottanut yhteyttä. Myös Work&Train paikasta on ollut yksi kiinnostunut ja paikkoja onkin avattu myös toinen hakuun, mutta ainakaan vielä ei ole kukaan tuollaista paikkaa itselleen lunastanut. Mielenkiinnolla odotetaankin koko tiimin voimin millainen persoona tuollaiselle paikalle tulee, vaikka varmasti kaikki sopeutuvat tähän välillä hulluunkin porukkaan.
Tällä viikolla ajatuksissa on jatkaa vain hevosten treeniä ja antaa Trevorille viimeinkin lupa treenata Divan kanssa westerniä kunnolla, sillä olisi ajatuksissa ilmoittaa se ja eräs toinen tammani Saksassa kisattavaan western cupiin. Trevor kertoi veljensä kilpailleen samaisessa kisassa kesäkuussa sen ollessa Kanadassa, mutta nyt kun matkustaminen jenkeistä ulkomaille ei ole mahdollista, ei Tyler pääse kisoihin osallistumaan. Muutenkin Trevor on kironnut veljeään ja sitä miten hän hoitaa kotiranchia, mutta veljesten ajatukset toista kohtaa taitavat olla yhtenevät, sillä ilmeisesti myös Atlantin tuota puolen on tullut soraääniä Trevoria kohtaan.
Jospa maailman meno jossain kohtaa rauhoittuisi sen verran että myös tuo mahtivaltio saisi avattua rajansa niin pääsisivät pojat selvittelemään välinsä kasvokkain ja ehkä sitten muut selviäisivät edes hetken ilman Trevorin naputusta veljestään ja tuon mielipiteistä miehen Suomessa asumista kohtaan.
Seuraavalla viikolla on myös edessä Cup:in toinen osakilpailu ja siihenkin on tullut jo muutamia osallistumisia ja osallistumisaikaa onkin vielä yli viikko jäljellä, joten mielenkiintoista nähdä miten monta starttia seuraavaan osakilpailuun saadaan. Vaikka starttimäärä jäisi pienemmäksikin, ollaan silti jokaisesta starttaajasta iloisia ja onkin ollut mukavaa nähdä ilmoittautuneiden joukossa niitäkin ratsukoita, jotka olivat jo lauantaina saaneet kvaalit finaaliin, mutta haluavat silti tulla jahtaamaan pisteitä finaalia ajatellen. Finaalin yhteyteen ollaankin pohtimassa mahdollisesti jotain oheis- tapahtumaa, mutta mitä se olisi, ei ole vielä varmaa. Kevään finaalin yhteydessä taidetaan ainakin esitellä varsoja tai ainakin niiden emiä ja isiä jos vaikka joku kiinnostuisi ostamaan Story tai Stoorin kasvatin itselleen. Onneksi sentään Elli toimii hyvänä näyttönä kasvatuksestamme ja täytyisi myös muita kotiin jääneitä kasvatteja viedä kisakentille, jos joku vaikka ihastuisi johonkin ja haluaisi tarjota sille uutta kotia.
Kuitenkaan kotiin jääneet kasvatit eivät haittaa ja jos ne eivät omia rakastavia kotejaan löydä pääsevät ne jatkamaan meillä kasvatustyötä kisauriensa lisäksi ja mistäs sitä tietää, vaikka joskus myöhemmin ne vietäisiin omiin rakastaviin koteihin.
|
|
|
2020
Jul 22, 2020 5:10:52 GMT 2
Post by Minni on Jul 22, 2020 5:10:52 GMT 2
22.07.2020 - Uusia hevosia ja kilpailuja
Storywoods Dressage Cup:in toinenkin osakilpailu on nyt takanapäin ja päivä oli onnistunut, vaikkakin hieman edeltäjäänsä lyhyempi. Kuitenkin silti päivän aikana nähtiin yli 40 starttia, mikä on ihan positiivistä ja kolmannesta osakilpailusta taitaa tulla taas vähän edellistä isompi, sillä jo tässä vaiheessa mennän starttimäärissä edellisen päivän ylitse.
Kisapäivien aikana on ollut mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin ja edellis viikonloppuna vaihdoinkin muutaman sanan mm. Lakkahallan Jasun kanssa, joka voitti ensimmäisen osakilpailun komeilla prosenteilla. Mies jatkoi myös hyvää menestyskulkua seuraavassakin osakilpailussa ja hänellä onkin tällä hetkellä kolmen ja puolen pisteen ero kakkosena olijaan. Helpommilla tasoilla erot kärjessä eivät olekkaan kuin 0,5-1p, mutta kaikki on kuitenkin mahdollista ennen kuin ollaan syyskuussa ja finaalissa. Myös Trevor ja Jussi kilpailivat Ellillä VaB ja Int I luokissa.
Jussi ja Elli olivat omassa luokassaan 11/15, keräten tasan 60%, mikä oli ratsukolle hyvä tulos, sillä he eivät ole kuitenkakaan kilpailleet niin paljoa kuin muut. Trevor taasen ei sitten onnnistunut ollenkaan, ollen omassa luokassaan toiseksi viimeinen prosentein 58,200. Toisaalta mies on ollut taas viimeaikoina kiukkuinen kuin ampiainen, joten varmaankin Tyler on tarjoillut toiselle huonoja uutisia, tai sitten toinen on vain ollut liian pitkään suomessa. Olisihan tuo kiukkuilija jo aikoja sitten päässyt kotiinsa, mutta vallitsevalle maailmantilanteelle kun ei voi mitään, ei toisen auta kuin vain kestää toiselle vuodelle kääntyvä suomiretki.
Tallin hevoskantaa on myös kasvatettu Selle Italiano ori Bona Fidellä ja Fwb tamma Rosa Majaliksella. Bona Fide tai kotoisammin vain Fio on kuusi vuotias ori, jonka olisi tarkoitus alkaa kilpailemaan mahdollisimman pian. Rosa Majalis tai kotoisasti vain Rosa, onkin sitten vasta viisi vuotias estetamma, joka aloittaa myös hiljalleen kisauransa. Eihän Rosa ehkä painotukseltaan se sopivin ratsu ole muiden joukkkoon, mutta eipä se ainakaan niin pahasti pistä väärän lajinsa kanssa silmän kuin Diva, jonka kanssa Trevor on innostunut treenaamaan kerran pari viikossa Barrel Racea, mutta jos se on tapa pitää tuo Jenkki järjissään, antakoot lapsen leikkiä.
|
|
|
2020
Aug 2, 2020 21:23:20 GMT 2
Post by Trevor on Aug 2, 2020 21:23:20 GMT 2
Golden Pony Dressage Cup ensimmäinen osakilpailu
Hyvää kisakautta on turha tuhlata ja kerta tänä vuonna ollaan kisattu enimmäkseen vain cup kisoissa, niin teema sai jatkua Golden Pony Dressage cupilla, jonne lähdin itse Ellin kanssa ja ilmoitinpa Jussinkin tammalla kisaamaan. Turhaa heittää ratsukon treeniä hukkaan.
Samalla kertaa tuli ilmoitettua mukaan myös Diva ja Emilia sekä Sanni halusi lähteä mukaan Helmiinalla ja Martilla. Jos tuo omistaja ihminen oikeasti välillä kuuntelisi mitä sille ehdotan, eikä näyttäisi siltä että kuuntelisi, ei suomenhevoset olisi minun puolestani tälle reissua lähteneet ollenkaan, mutta eipä toisaalta tässä meikäläisellä sananvaltaa ole joten ei muuta kuin pörröeläimet kyytiin ja menoksi.
Molemmat junnut kilpailivat myös jo seniorisarjassa ja helpossa A:ssa startattiin kaikki kolme peräkanaa siten että Jussi ja Elli aloittivat ja Sanni ja Helmiina olivat minun ja Divan jälkeen. Sportaloosan verryttely meni niin ja näin, keskittyessäni Jussiin ja Elliin, mikä näkyikin tamman prosenteissa sen kerätessä vain 66,786 %. Toisaalta eipä tuo laikkueläin ole kovinkaan paljoa kisannut joten menkööt. Eipä putellakaan paremmin mennyt, Sannin sijoittuessa peräämme seitsemänneksi prosentein 66,726 %. Sentään Jussin kisat menivät putkeen pojan ollessa kolmas prosentein 72,500. Vaikka tuo ei ole kovinkaan paljoa päässyt viimeaikoina opetuksen piiriin, on nuori ilmeisesti hionut omatoimisesti ratsastustaan paremmalle mallille mikä on ihan positiivistä ja kaippa tuo tarvitsisi pian jonkin oman kisaratsunkin.
Allani vaativassa B:ssä Elli olikin sitten jo hieman väsähtänyt eikä tamma kerännyt enään kuin 69,643 %, mikä on tammalle alisuoriutumista, mutta pääasia että junnu saa sen kanssa hyvää kokemusta helpommalta tasolta. Emilia puolestaan oli sitten ihan idiootti ja tamman prosentitkin sen kertovat. Sannilla ja Martilla meni parivaljakon ensimmäiset kisat ihan okei ratsukon ollessa kuudensia prosentein 64,286. Pakko kyllä sanoa että tuo ruunikko on ihan kivan näköinen eläin, vaikka aina en ihan ymmärräkkään että mitä nuo näkevät noissa pörröisissä otuksissa…
|
|
|
2020
Aug 10, 2020 18:56:06 GMT 2
Post by Minni on Aug 10, 2020 18:56:06 GMT 2
Kisoja, kisoja, kisoja
Paljon on tapahtunut, mutta arkisella sektorilla ei niinkään paljoa. Kisakausi on käynyt kuumana niin kotona kuin myös ulkopuolisissakin kisoissa ja varsinkin Jussi on ollut positiivinen yllätys Golden Pony Dressage Cupissa, jossa toinen pitää piikkipaikkaa Ellin kanssa ja on jättänyt Trevorin kauas taakseen. Onkin hienoa nähdä että nuori mies on saanut kisauransa kunnolla käyntiin ja nuorelle olisikin tarkoitus pohtia jotain omaa kisaratsua jotta toisen ei tarvitsisi enää jakaa Elliä Trevorin kanssa.
Myös omassa kisasarjassa pojat ovat napanneet finaalipaikat ja treenit koskevatkin nyt molempia kilpailusarjoja. Trevorin kanssa ollaan myös pyörähdetty kisaamassa vähän westernissä ja mies nappasikin Divalla useamman sijoituksen ja jopa yhden voiton. Hieman vauhdikkaampi rallitus on nostattanut myös toisen mielialaa hieman ja mies ei ole niin kiukkuinen ja perseeseen ammuttu karhu moodinen kuin mitä tuo on ennemmin ollut. Ehkäpä ensi vuonna tuo voisi päästä pitkälle lomalle kotiinsa jos mies sillä rauhoittuisi…
|
|