Valmennusviikonloppu 22-24.01.2021

[Minni]

Tervetuloa viettämään viikonloppua valmentautumisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen merkeissä.

Viikonloppuun sisältyy kolme tuntia ratsastusta, joista yksi on mahdollista suorittaa joko jonkin toisen osallistujan tai tallin ratsulla. Viikonlopun aikana on myös mahdollista päästä auttelemaan tallien teossa tai muuten vain hengailla ja tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen osallistuja saa viikonlopusta +100 sanaisen kommentin ja jokaiselta osallistujalta toivotaan edes lyhyttä tarinaa tai kertomusta viikonlopusta. Viikonloppu on mahdollista viedä lävitse myös roolipelin merkeissä jos se tuntuu tavan tarinointia mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Viikonlopun tunnit pitää Trevor ja talleilla hyörii Minni, Sanni, José, Jeela ja Noel.

Perjantai 22.01
Viim. klo 14:00 Saapuminen Storywoodsiin
14:30-15:30 Infotilaisuus ja pikainen tutustumiskierros
15:30-16:00 Ratsut valmiiksi
16:00-17:00 Kouluvalmennus maneesissa
17:30-19:00 Päivällinen tammatallin varustehuoneessa
19:00-> Vapaata oleilua / 20:00 mahdollisuus auttaa iltatalleissa. Talleja tekmässä Noel, Jeela & José

Ratsukot olivat valmiina töihin joten ensimmäisenä tehtävänä tänään saikin toimia käynti-stop-käynti siirtymiset, isot voltit ja temponmuutokset. Myös huolellista kulmiin ratsastamista painotettiin ja jokaiselle ratsastajalle painotettiin huolellista ratsastamista, varsinkin kun maneesi tarjosi hyvin tilaa jokaiselle ratsukolle. Samat tehtävät jatkuivat ravissa, ympyröiden muuttuessa siten, että puolikas ravattiin ja puolikas käveltiin. Laukassa siirtymiset jätettiin pois, mutta temponmuutokset saivat silti jäädä ohjelmaan ja halutessaan ratsukko sai kokeilla tehdä joko puolikkaan tai kokonaisen ympyrän vastalaukassa.

Lauantai 23.01
07:00 Aamutallin teko alkaa, vapaaehtoinen. Talleja tekemässä Minni & Sanni
08:00 Aamupala tammatallin varustehuoneessa
09:00 Ratsujen varustus
09:30-10:30 Ratsujen vaihto tunti. Joko toisen osallistujan kanssa tai tallin ratsulla. / Pitäjänä Minni
11-12 Lounas tammatallin varustehuonessa
13-15 Vapaata aikaa tai mahdollisuus autella talleilla
15:00 Ratsujen varustus
15:30-16:30 Kouluvalmennus maneesissa
17:30-19:00 Päivällinen tammatallin varustehuoneessa
19:00-> Vapaata oleilua / 20:00 mahdollisuus auttaa iltatalleissa. Talleja tekemässä Noel, José ja Minni

Sunnuntai 24.01
07:00 Aamutallin teko alkaa, vapaaehtoinen. Talleja tekemässä Sanni & Jeela
08:00 Aamupala tammatallin varustehuoneessa
09:00 Mahdollisuus ratsastukselle, oma tai tallin hevonen
11:00 Päiväkahvit ja loppupalautteet
12:00 Virallinen osuus päättyy

---

Viikonlopulle otetaan neljä (4) osallistujaa ja osallistuminen tapahtuu tässä topiikissa muodossa:'
[*a href="http://"]Ratsastaja[*/a] - [*a href="http://]Ratsu[*/a]
la aamu tunnin ratsutoive

Osallistujat
Salma Stjärndahl - Bliss - la-aamu Dylan
Emmy - Tilly - la-aamu Demon
Maija Jokilehto - Kuutamoinen - la aamu Bona Fide

[sebesalma]

[*a href="http://seppele.piirroshevoset.com/index.php?sivu=3"]Salma Stjärndahl[*/a] - [*a href="http://seppele.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=454"]Bliss[*/a]
Toiveissa lauantaiaamulle joku Storywoodsin hevosista, spessutoiveina Dylan ja Lotta

Mukana, tervetuloa!

[Emmy]

[*a href="http://"]Emmy[*/a] - [*a href="https://emmyvirtuaalinen.altervista.org/tilly.html]Tilly[*/a]
Toiveena Storywoodsin hevosista vaikkapa Demon!

Mukana, tervetuloa!

[lottis]

[*a href="https://kujelma.weebly.com/henkilokunta.html"]Maija Jokilehto[*/a] - [*a href="https://kujelma.weebly.com/kuutamoinen.html"]Kuutamoinen[*/a]
la aamu tunnin ratsutoive: Bona Fine

Mukana, tervetuloa!

[Trevor]

Salma ja Bliss 154 sanaa

Kimo ponitamma oli valmis töihin. Siitä näkyi uuden paikan pintaan nostama innostuneisuus joten Salma ei varmasti pääsisi helpolla. Piilotettu huokaus, joka karkasi ratsastajasta ohjeistaessani ottamaan jalustimet ristiin kaulalle, kertoi enemmän kuin tarpeeksi mutta yhtä nopeasti Salma sai laittaa poninsa myös töihin. Toiselle pitkälle sivulle oli aseteltuna neljä puomia siksakissa siten, että ensimmäiselle puomille lähdettiin hyvällä suoristuksella, puomin ylitettyä muutama askel väistöä oikealle, toisen puomin yli, väistö vasemmalle, puomi, väistö oikealle, puomi ja väistö takaisin uralle.

Uraa ratsukko sai jatkaa käynnissä ja toisella pitkällä sivulla oli sitten tötsillä merkattu ympyrä, jossa tarkoituksena oli vuoro kierroksin asettaa ratsua sisään tai ulos. Lopuksi tehtävää muokattiin siten että halutessaan puomitehtävä tultiin ravissa ja jatkettiin ympyrälle, tai sitten sai tehdä puomitehtävän käynnissä ja jatkaa uralle suoristauduttuaan ravissa.

Vaikka tehtävä ei ollut helpoimmasta päästä suoriutui ratsukko siitä mallikkaasti, varsinkin sen jälkeen kun Bliss ymmärsi että maapuomit eivät ole esteitä ja niiden ylitse ei tarvitse tehdä 160cm leveän okserin ylittävää jättiloikkaa.


--

Emmy ja Tilly 115 sanaa

Tillyn ollessa vielä nuori hevonen ei siltä vaadittu puomeilla niin paljoa kuin kokeneemmilta. Mustan tamman kanssa riitti että sai viimeisen puomin ylitse tehtyä väistön ja sen sujuessa sai ratsastaja halutessaan lisätä tehtävään vielä toisenkin väistön johonkin väliin. Emmy ratsasti nuorta hevosta päättäväisesti ja Tilly vaikutti hyvin yhteistyöhaluiselta nuorelta. Jossain kohtaa tamma olisi halunnut esitellä vähän normaalia letkeämpää liikettä, joka onnistui hieman heilauttamaan Emmyn tasapainoa selässä.

Nainen kuitenkin pysyi nuorikkonsa liikkeessä mukana. Laukkoihin Emmy sai laskea itselleen jalustimet takaisin jalkoihin, sillä olisi parempi antaa nuorelle hyvä kokemus uudesta paikasta, kuin säikäyttää se mahdollisella putoamisella. Tillyn laukasta huomasi että se oli kenttäratsu, mutta tamman laukka oli yllättävän hyvin koottavissa joten Emmy onnistui mahduttamaan ratsunsa askeleet myös maneesiin.

--

Maija ja Kuumo 117 sanaa

Vaikka välillä on hankala ymmärtää mitä ihmiset näkevät näissä suomalaisissa poneissa, oli pakko myöntää itselleen että Kuumo oli komea eläin. Tällaisia kun muutkin olisivat. Ruunikkoa oria ei paljoa tammat tai nuoren Tillyn säpsynnät haitanneet ja se liikkui eteenpäin tasaisesti. Ratsastaja näytti kuin liimatulta orin koulusatulaan, ja ravitehtävien alkaessa pyysinkin ratsastajaa ajattelemaan tämän kouluratana ja pyytämään oriaan liikkumaan vielä hieman reippaammin ja ryhdikkäämmin.

Ja sitähän Kuumosta tulikin. Jos ei olisi tiennyt kyseessä olevan suomenhevosen, olisi tässä kohtaa voinut ajatella ratsun olevan jokin vanhan mallinen ja hieman raskaampi puoliverinen sillä liikettä orista löytyi. Laukkatehtävä varsinkin korosti orin askelta ja olipa mielipiteeni mikä olikaan niin pakko oli kyllä lopuksi myös ihan ääneen myöntää Maijalle että tuolla oli yllättävän komea ratsu.

[Emmy]

Meille oli avautunut hieno mahdollisuus ottaa osaa Storywoods-nimisen tallin valmennusviikonloppuun, johon sisältyi muun muassa kaksi kouluvalmennusta. Mulla ja uusimmalla hankinnallani Tillyllä oli juuri alla erittäin epäonnistunut koulutreeni (erittäin mutaisella kentällä), joten ei mun tarvinnut kyllä kauaa miettiä, minkä hevosen kanssa mä sinne lähtisin.

Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina me saavuttiin Tillyn kanssa Storywoodsiin joskus kahden maissa. Aiden oli toki auttamassa mua lastauksessa ja kuskina, joten kaikki sujui aika lailla ongelmitta ainakin siihen asti. Eihän tuon tamman kanssa kyllä koskaan voinut tietää, mistä seuraavaksi kiikastaa. Tosin Tilly kyllä vaikutti tosi rauhalliselta, kun peruutin sen lastaussiltaa pitkin tallipihalle samalla, kun Aiden huuteli jotain kommentteja takavasemmalta trailerin vierestä. "Nyt oot sitten oikeesti kiltisti", kuiskasin Tillylle Aidenin ajaessa meidän takana takaisin kotiin päin.

Infotilaisuuden ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen me valmennusviikonlopun osallistujat saatiin ohjeeksi laittaa ratsut valmiiksi ensimmäistä valmennusta varten. Tillylle oli valikoitunut rauhallinen karsinapaikka tallin perältä, mikä oli sinäänsä kiva juttu että meidän ympärillä ei ollut liikaa hälinää. Oltiin me kuitenkin suhteellisen lähellä muita valmennuslaisia, joten jutustelu heidän kanssaan onnistui hyvin.

Me oltiin muiden ratsukoiden kanssa kävelty jo jonkin aikaa ja tunnusteltu meidän hevosia, kun valmentaja Trevor kehotti meitä ottamaan ohjat tuntumalle ja alkaa tekemään pysähdyksiä ihan vain käynnistä. Tilly tykkäsi selvästi maneesissa työskentelystä, meillä kun ei ole kotitallilla maneesia ollenkaan ja Tilly sattuu olemaan aika tarkka pohjasta. Tilly onkin kyllä sellainen hevonen, joka osaa arvostaa luksusta!

Mukaan tehtävään tuli jossain vaiheessa isoja voltteja sekä temponmuutoksia, joita tehdessä Tilly oli kyllä oikein mukavasti mun kuulolla. Trevor myös huomautteli meille kaikille aina siitä, että niihin kulmiin pitäisi oikeasti ratsastaa huolellisesti. Ravissa tehtiin aika pitkälti samoja tehtäviä, mutta ympyrät tehtiin niin, että toinen puolikas aina käveltiin ja toinen ravattiin. Laukassa siirtymisiä ei enää tehty ollenkaan, mutta temponmuutoksien ja ympyröiden kanssa jatkettiin edelleen.


Lauantai-aamuna kävin auttamassa Minniä ja Sannia aamutallissa, ensisijaisesti toki Tillyä hoitamassa. Vaikka se onkin kiltti hevonen, niin se osaa myös olla niin herkkänahkainen ja vähän uusia ihmisiä vierastava, että halusin ruokkia sekä taluttaa sen ulos itse. Ei sillä, ettei sen kanssa olisi pärjätty, mutta näin oli varmasti mukavin kaikille. Ei Tilly kyllä hirveästi ilahtunut kun ilmestyin sen karsinalle seitsemän aikaan aamulla, koska se ei varmaan ollut saanut kovin hyvin levättyä uudessa paikassa. Se vain kurkkasi nopeasti kuka ääliö tällä kertaa oli karsinan ovella ja sitten vain käänsi mustan takamuksensa takaisin muhun päin.

Seuraavan tunnin, ratsujenvaihtotunnin, Tilly saikin vain chillailla ja ahmia heinää tarhassa, koska mä sain ratsastettavakseni Storywoodsin omistaman Demon-nimisen ruunikon orin. Se tunti oli kyllä kieltämättä vähän katastrofi, vaikka hevonen itsessään oli oikein mukavan oloinen ja myös erittäin taitava tapaus. Noh, aina vaan ei voi onnistua!

Noin kello kolmelta me ratsastajat oltiin ehditty levähdellä hyvin aamutunnin jälkeen, ja seuraavaksi oli vuorossa toinen kouluvalmennus omilla hevosilla. Valmennus oli taas maneesissa, joten kun hevoset oli varustettu, me talutettiin ne sinne ja noustiin niiden selkään. Trevor ilmoitti heti alkuun, että tällä kertaa mukana olisi myös puomeja, joten olin aika innoissani.

Alkuverryttelyjen jälkeen me päästiinkin kunnon töihin, tosin ensin meidän piti jättää jalustimet pois. Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu neljä puomia siksakin muotoon, ja aina jokaisen puomin ylitettyämme piti väistää pari askelta joka toisella kerralla oikealle ja joka toisella vasemmalle. Mutta koska Tilly on niin nuori, meille tehtävää vähän helpotettiin, ja tehtiin väistö vain viimeisen puomin ylitse sekä välillä myös johonkin toiseen väliin. Tilly oli aluksi hiukan hitaan oloinen, eikä reagoinut aina tarpeeksi nopeasti mun väistäviin apuihin. Muuten tamma työskenteli kyllä tosi ahkerasti!

Toisella pitkällä sivulla taas oli määrä tehdä ympyrä, jossa piti asettaa hevosta vuoron perään sisään ja ulos. Loppua kohden Tilly alkoi valmentajan sanoja lainaten esitellä "hieman" letkeämpää liikettä ja taisi mulla siinä meinata vähän tasapainokin pettää. Laukkoihin mä sainkin siksi jalustimet takaisin jalkoihin, ja se askellaji sujui kyllä yleisesti ottaen ihan älyttömän hyvin.

Sunnuntainakin olisi saanut vielä ratsastaa Storywoodsissa, mutta jätin sen väliin, koska Tilly oli jo aamulla ehkä pikkuisen väsyneen oloinen. Se varmaan oli vaan väsynyt siihen että sen pitää olla vieraskorea eikä saanut tavallisen tapansa mukaan oikein draamailla mitenkään. Ennen lähtöä takaisin Brandubhiin kävin kuitenkin vielä muiden valmennuslaisten ja tallin väen kanssa päiväkahveilla ja lisäksi kuuntelemassa loppupalautteet Trevorilta. Tilly on kuulemma "lupaavan oloinen ja kaunisliikkeinen tamma, jolla on pienistä oikuista huolimatta paljon potentiaalia"!


Kiitos vielä kerran koko tallin väen puolesta osallistumisesta ja toivottavasti viikonlopulta jäi jotain eväitä käteen tulevaa ajatellen Tervetuloa myös uudelleen joko johonkin tapahtumaan tai sitten ihan vain valmennusreissulle.

[sebesalma]

(Pahoittelut myöhäisestä maksusta, tässä viimein Salman ja Blisin kuittaus Kiitos viikonlopusta!)

PERJANTAI 22.1.

Kun hevosauto pysähtyi Storywoodsin pihaan minusta tuntui, että saattaisin minä hetkenä hyvänsä yksinkertaisesti pökertyä pelosta.

Tämä oli neljä kertaa pahempaa kuin yhdetkään isot kisat. Minua ei pelottanut esteen päälle tippuminen, ei huono sijoitus, eivät kanssakilpailijoiden arvostelevat nytkähdykset suupielissä - eihän nyt edes oltu kisoissa! Minua pelotti hevosautossa oleva nelivuotias nuori valkoinen poni, joka oli pelkkää terävää korvaa ja lihaksikasta jalkaa.  Juuri se, joka paraikaa hakkasi toista takakaviotaan kuljetusauton sivuseinään niin, että kumeat tömähdykset kaikuivat pitkin lumista pihaa.

Onneksi, onneksi en ollut tallipihalla yksin. Olin juuri ehtinyt alkaa pureskella poskeni sisäpintaa ja miettiä, miten saisin Blisin ehjänä ulos, kun takaani kuului kirkas ja iloinen ääni:

"Mä jo mietinkin että missä kaikki muut on!"

Maija oli reipas, hyväntuulinen ja näppärä käsistään. Purkaessaan Blisiä autosta kanssani hän ehti sekä kertoa olevansa ratsuttaja-hevoshieroja että maalata eteeni puolet hänen herasilmäisen Kuumo-ratsunsa elämäntarinasta. Outo jännitykseni alkoi sulaa jossakin hevosauton ja  vieraskarsinan välimaastossa.

Meitä ilmoittautuneita oli vain kolme. Jätettyämme Blisin syömään päiväheiniä suuntasimme tammatallin satulahuoneeseen ja törmäsimme siellä Emmyyn, joka oli jo selvästi ehtinyt purkaa tavaransa ja istuskeli pienellä sohvaryhmällä puhelintaan selaillen. Hän hymyili vienosti meidät nähdessään.

"Tässä me kai sitten ollaan", Maija totesi hetken kuluttua heittäydyttyään sohvalle Emmyn viereen.

Storywoods oli hienon näköinen. Talleja oli kaksi ja ne olivat niin avaria ja valoisia, että tuntui melkein siltä kuin olisi kävellyt ateljeessa. Hyvin harjatut hevoset työnsivät uteliaana päänsä kalterien ohi käytävälle ja levittelivät ääneti sieraimiaan meidän kulkiessamme niiden ohitse. Sisälläni hytkähti pari kertaa hassusti, kun näin tuttuja hevosia. Kuin kaksi diakuvaa olisi laitettu päällekkäin: se, jossa hevonen seisoi kaula kaarella, jouhet letitettyinä kirkkaasti valaistulla kisapaikalla ja se, jossa sama hevonen seisoi nyt omassa karsinassaan turpakarvat purupelletissä. Tunnistin Rosa Majalisin ja Ellietta Storyn, ne molemmat olivat pyörineet useamman kerran samoissa kisoissa kanssamme.

Tutustumiskierroksen jälkeen meidät patisteltiin varustamaan ratsumme. Jouduin kiinnittämään Blisin turparemmin kolme kertaa, niin paljon minua oli jälleen alkanut jännittää. Bliss vaikutti tyyneltä kuin viilipytty. En kuitenkaan saanut kammettua päästäni sitä ajatusta, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun ratsastin ponilla kodin ulkopuolella. Tuntui, että olin kotonakin ehtinyt juuri ja juuri käydä sen selässä - miten selviytyisimme valmennuksesta vieraassa paikassa?

Olisin kaivannut Bonnien tuttua selkää, mutta allani olikin Blisin kapea satula ja luikkumainen kaula, joka näytti silmissäni lankulta suoraan haita kuhisevaan mereen. Sydän hakkasi kylkiluusta toiseen, kun kuljimme alkukäyntejä ympäri hulppeaa maneesia. Melkein puolet valmennuksesta minusta tuntui, etten saanut hengitettyä tai nieltyä. Vasta, kun Bliss pärskähti pitkään ja perusteellisesti kesken harjoitusravin, maltoin rentoutua. Se ei todella ollut pudottanut minua tai, mikä pahempaa, traumatisoitunut vieraasta paikasta loppuelämäkseen.

Loppukäyntien aikana minua alkoi hymyilyttää. Bliss oli ollut jäykkä ja yli-innokas, mutta ainakin se oli pärjännyt valmennuksessa kahden vieraan hevosen kanssa. Minua ei haitannut lainkaan, että kaikki tehtävämme olivat vastanneet suunnilleen oman nimen kirjoittamista tikkukirjaimilla - Bliss oli onnistunut, se oli tajunnut mitä halusin ja ainakin yrittänyt tehdä pyyntöni mukaan. Rapsuttelin salaa ponin harjamartoa kunnes meitä pyydettiin laskeutumaan satulasta.

Taluttaessani Blisiä talliin minulle tuli äkkiä kauhea ikävä Bonnieta. Vaikka oli tietysti luonnollista - ja pakollista -, että minun piti jossain vaiheessa hankkia toinen kisaponi, kivisti asian konkreettisuus minua yhtäkkiä. Olisin vaikka syönyt kourallisen kattovaloissa hiljalleen kimmeltävää kutterinpurua, jos olisin saanut Bonnien Blisin lisäksi tammatalliin keskelle vieraita hevosia ja ihmisiä. 

Söimme tammatallin varustehuoneessa Emmyn ja Maijan kanssa (kuin eläimet, sillä valmennus oli tainnut aiheuttaa erinäisiä sydämentykytyksiä itse kullekin). Ilta oli loppujen lopuksi aika ihana. Minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan tuntilistoja, rehutilauksia tai yksityishevosten karsinamaksuja - istuimme varustehuoneen sohvaryhmällä jalat käsinojille nostettuina, juoruilimme ja kävimme ruoan laskeuduttua auttelemassa iltatallin kanssa. 

Melkein kuin olisi ollut lomalla. 



LAUANTAI 23.1.

Vaikka aamutalli oli merkitty vapaaehtoiseksi, tiesin tulevani auttamaan siinä. Olisi tuntunut täysin rikolliselta maata paksun untuvatäkin alla tietäen, että vähän matkan päässä talutettiin hevosia ja jaettiin aamukauroja. Saapastellessani kahdeksan maissa aamupalalle suorastaan puhkuin energiaa. Päivästä tulisi kaunis ja Blisin hölmistyneestä katseesta näin, että se oli nukkunut vieraassa paikassa hyvin.

Lähdimme ratsastamaan melkein heti aamupalan jälkeen. Olimme saaneet esittää toiveita ratsujenvaihtotuntia varten, ja olin selannut Storywoodsin nettisivuja innoissani. Varpaissani melkein pisteli, kun Minni huikkasi ohimennessään, että saisin tunnille  Dylanin. Mahtavaa! 

Dylan oli siro puoliveriori, joka oli teilata minut karsinassa kaksi kertaa kumoon. Purin kuitenkin hammasta ja päätin olla tyytyväinen ratsuvalintaani. Se oli hieno GP-tason kouluratsu ja vaikka se oli melko pieni, arvelin että minunlaiselleni esteratsastajalle sen liikkeet olisivat suorastaan megalomaaniset. Halusin päästä kokeilemaan mitä sellaisella ratsastaminen olisi. 

Ratsujenvaihtotunti meni hyvin, vaikka minusta tuntui, että en ehtinyt juurikaan oppia hallitsemaan Dylanin vipuja. Minusta tuntui, että se liihotteli kuin jousijalkainen gaselli, mutta siitä huolimatta Minni pyysi minua yhä uudelleen ja uudelleen vaatimaan hevoselta enemmän. Oloni oli suunnilleen sama kuin aikoinaan alkeiskurssilla, kun silloinen hoitohevoseni otti elämäni ensimmäiset laukka-askeleensa raskaasti ja haparoiden. Olisin itse halunnut huutaa ilosta, mutta ratsastuksenopettaja pyysi yrittämään heti uudelleen.
 
"Mun lihakset palautuu tästä varmaan vielä ens joulunakin", huokaisin, kun tunnin jälkeen söimme lounasta tammatallin varustehuoneessa.

Iltapäivällä oli jälleen sileän valmennus Blisillä. Poni oli ollut tarhassa ja siinä oli virtaa kuin täydessä akkuporakoneessa, kun talutin sen varustettuna maneesiin. Minua vähän jännitti nousta Blisin satulaan, mutta tälläkin kertaa pelkoni oli turha. Tuntui, että niin pitkään kun keskityin pyytämään mahdollisimman vähän ja tekemään tilanteen Blisille mukavaksi, se huiteli iloisesti pitkin maneesia eikä edes tajunnut sanoa vastaan. Tiesin, että jossain vaiheessa minun pitäisi alkaa ratsastaa sillä, mutta nyt tärkeimmältä tuntui vain opettaa, että ratsuna oleminen voisi olla hauskaa. Mitään erityisen vaikuttavia temppuja emme tämänkään valmennuksen aikana tehneet, mutta olin siitä huolimatta tyytyväinen Blisin kulmikkaisiin voltteihin ja löysään ravinsekaiseen jolkotteluun.

Lomatunnelmani jatkui illalla. Pelasimme korttia varustehuoneessa, juttelimme ja vain makasimme sohvillamme tuijottamassa katonrajasta laskeutuvia yksinäisiä pölyhiutaleita. Tuntui ihanalta, kun ei tarvinnut tehdä mitään. 


SUNNUNTAI 24.1.

Aamutallissa tunsin, että töitä oli tehty. Se oli tavallaan outoa - Seppeleessä ratsastin sekä Bonnien että Blisin että useamman kerran viikossa Agin tai jonkun tallin tuntihevosista. Ehkä jännitys oli saanut lihakset jumiutumaan pahemmin kuin kotona. Minua suorastaan harmitti, että valmennusviikonloppu päättyisi tänään jo puolenpäivän aikaan. Olisin mielelläni lojunut vielä yhden illan Maijan ja Emmyn kanssa tammatallin varustehuoneessa juttelemassa siitä, kannattiko vaaleanvihreitä pinteleitä ostaa vai likaantuivatko ne heti. 

Yhdeksältä kävin ratsastamassa Blisin vielä kerran. Halusin käyttää kaikki liikenevät tilaisuudet totuttaakseni ponin vieraisiin paikkoihin. Emmy halusi lepuuttaa Tillyä ja Maija oli jäänyt vielä syömään, joten minä pyörin Blisin kanssa maneesissa kahden. Se tuntui keveämmältä ja hermostuneemmalta, kun maneesissa ei ollut toista hevosta seurana, joten pääasiassa pyörimme käynnissä isoilla kaarilla ja ravailimme lyhyitä pätkiä. Laskeuduin satulasta jo parinkymmenen minuutin kuluttua, juuri kun Bliss oli alkanut rentoutua.

Heitin Blisille päiväheinät ennen kuin suuntasin tukikohdaksemme muodostuneeseen tammatallin varustehuoneeseen päiväkahveille ja loppupalautteeseen. Hörpin tulikuumaa teetä samalla, kun viikonlopun tunnit pitänyt Trevor selaili muistiinpanojaan ja kävi kommenttejaan läpi ratsukko kerrallaan.

"Blishän on tosi nuori vielä, sen huomaa", Trevor sanoi meidän vuoromme tultua. Hän plarasi papereitaan ja jatkoi sitten: "Se tottu nopeasti paikkoihin ja toimi yllättävän hyvin ottaen huomioon, että tää tais olla sen ensimmäisiä valmennuksia. Sä voisit toki pyytää siltä vähän enemmän. Se ihan selvästi osaa, mutta nyt se vähän lusmuilee, kun se huomaa että siihen on mahdollisuus."

Hän vilkaisi minua nopeasti silmiin.

"Mut hyvä poni siitä tulee, ihan varmasti."
 
 Sitten Trevor siirtyi käymään läpi Maijan ja Kuumon palautetta.

Mieleni kävi haikeaksi, kun lastasin Blisiä tunnin kuluttua hevosautoon. Viikonloppu oli ollut hieno. Vaikka Trevor oli oikeassa siinä, että olin päästänyt Blisin liian helpolla, en ollut kuitenkaan varsinaisesti pettynyt. Minulle oli tärkeintä, että poni oli toiminut - että saatoin nyt sulkea kuljetusauton oven ja ajatella, että odotin jo seuraavaa valmennusta. 

Vilkaisin Storywoodsin majesteettista tammatallia, soin lämpimän ajatuksen sen sydämessä olevalle varustehuoneen sohvaryhmälle ja ponnistin sitten hevoskuljetusauton avoimesta etuovesta sisään. 

Parempi myöhään kun ei milloinkaan Olipas mukava lukea tämmöinen koko viikonlopun mittainen kertomus ja jokaisesta päivästä oli saatu hyvin asiaa kerrotuksi. Toivottavasti nähdään vielä uudelleen joko uusien valmennusviikonloppujen merkeissä tai sitten kisapäivinä.