Mitä kuuluu Minni?

[Minni]

Tallinomistajan menoa niinä harvoina hetkinä kun naista ei tapaa toimistostaan.

[Minni]

23.07.2020

Vaikka jollain tavalla lähtö viikonlopuksi pois tallilta sai minut pohtimaan ideani järkevyyttä, osasin silti luottaa tiimiini sen verran että tiesin heidän selviytyvän kisa viikonlopusta ilman apuani, sillä olivathan nuo kulkeneet siellä ja täälä ilman minua kisaamassa.


Näin ollen pakkasinkin torstaina viimeiset tavarat laukkuuni, ennen kuin Trevor heitti minut juna-asemalle, josta juna kuljettikin minut Tampereelle. Tampereen päässä minua olikin vastassa Reija ja ajomatka Käkiharjujen tallille meni rennosti jutellessa pääasiassa hevosista. Onnittelin naista menestyksestä koulucupissa ja kyselin millaisilla mielin he olisivat lähtemässä kolmeen viimeiseen osakilpailuun. Keskustelumme lomassa saavuimmekin Käkiharjujen tallille ja käytyäni jättämässä laukkuni satulahuoneeseen, suuntasimme Reijan kanssa etsimään Oskaria, joka löytyikin kentältä. Blondi mies oli juuri kasaamassa esterataa kypärä päässän, mutta solki auki ja odotimmekin että toinen sai laskettua esteen etäisyyden ja puomin tumahtaessa hiekkaan Reija kiinnitti aviomiehensä huomion itseensä.


Oskarin katseessa oli nähtävissä hämäännys ja ehkä pieni shokki miehen tajutessa että seisoin tuon aviovaimon vierellä.
“Ei mua tartte ressata. Ajattelin vaa lähtiä kattomahan että miten teirän PJ reissu menöö” virnistin Oskarille samalla kun miehen järkytys laantui. Kolmikko keskusteli Oskarin ja Fiian menosta ja sitä, millaisella fiiliksellä mies olisi lähtemässä rautiaan kanssa kisoihin. Keskusteltuaan jonkin aikaa naiset jättivät Oskarin jatkamaan radan rakennusta ja Reija suuntasi pahoitellen omille teilleen. Sain vielä ennen teidemme eroamista REijalta ohjeet Fiian tarhalle, joten suuntasin etsimään tammaani, joka löytyikin helposti tarhasta.


Pujahdin tarhaan ja kävelin tammani luokse rapsuttelemaan sitä hetkeksi, ennen kuin palasin portille ja poimin sen ulkopuolelta Fiian riimunnarun käteeni ja kiinnitin lukon tamman riimuun ja lähdin taluttamaan rautiasta kohti porttia. Päästessämme portille avasin sen ennen kuin talutin ja käänsin Fiian ulos portista, jotta sain sen suljettua ennen kuin käänsin tammani turvan tallia kohden ja lähdin taluttamaan Fiiaa talliin. Tallissa kiinnitin tammani käytävälle, ennen kuin irrotin riimunnarun ja lähdin hakemaan harjapakkia.


Pienen etsimisen jälkeen löysin Fiian harjapakin ja saatoin palata tammani luokse ja alkaa hoitamaan sitä. Vaikka en ollutkaan tehnyt Fiian kanssa kovinkaan aktiivisesti töitä ennen kuin tamma oli lähtenyt Oskarille käyttöön, oli se silti se sama tuttu hoidettava ja nautinkin suuresti rautiaani hoitamisesta. Vaikka miten muka venyttelin ja vetkuttelin silti, sain tammani harjattua ihan liian nopeasti ja huokaisten annoin harjan laskeutua tamman lapaa pitkin. Tutkiessani Fiian harjapakin sisältöä tarkistaessani että tammallani oli varmasti kaikkea mitä Oskari saattaisi sen kanssa tarvita seuraavien kuukausien aikana, kuulin askeleita takaani.


Nostaessani katseeni harjapakista näin käytävälle pysähtyneen punahiuksisen naisen, joka oli minua noin kymmenen senttiä lyhyempi.
“Ai sori, mä toimin vähän kuin kotonani. Sä vissiin haluisit laittaa Fiian kuntoon?” pahoittelin toimintaani selvittyäni hämäännyksestäni.
“Joo, tai siis Oskari ajatteli hypätä sillä vähän seuraavaksi, mutta siis voit säkin tietenkin laittaa sen kuntoon” nainen virkkoi katsellen rautiasta, joka hieman steppaili käytävällä.
“Laita vaan, sä tiedät paremmin mitä Oskari käyttää sillä kotona niin mä en uskalla sekaantua siihen” vastasin naiselle, jonka nimen muistin viimeinkin olevan Mila ja käänsin katseeni takaisin Fiian harjapakkiin sulkeakseni sen. Kuulin samalla miten toisen askeleet loittonivat, ennen kuin Mila palasi takaisin kantaen Fiian varusteita.


Milan varustaessa Fiiaa juttelimme naisen kanssa tammasta ja sen käyttäytymisestä, ennen kuin toinen irrotti rautiaan käytävältä ja lähti taluttamaan sitä kohti kenttää. Kentälle oli noussut viiden esteen ratapätkä, jonka korkeus ei ollut kovinkaan iso, mutta se oli ihan ymmärrettävää ottaessaan huomioon sen, että kyseessä ei ollut kunnon treeni vaan pieni viimeistely hevosille. Tottuneesti parivaljakko vaihtoi hevosia ja Oskari alkoi verryttelemään Fiiaa. Ratsukon aloittaessa hyppäämistä vaihtelin videoinnin ja pudonneiden puomien nostamisen välillä ja vain seurasin ratsukon dynamiikkaa sanomatta tai puuttumatta toisen menoon mitenkään, sillä mies varmasti tunsi tamman ja sen tempaukset tässä kohtaa, ilman että tarvitsi ketään ulkopuolista kertomaan asiasta.


Oskarin lopetettua kehuin miehen työtä tamman kanssa ja lopulta päädyin ottamaan tamman hoidettavakseni. Lopulta tamma oli valmis palaamaan takaisin tarhaansa ja itse suuntasin talliin puunaamaan ja puhdistamaan tuon varusteita seuraavana päivänä koittavaa lähtöä varten, ennen kuin oli aika tilata itselleni taksi ja suunnata majapaikkaani.

[Minni]

24.09.2020

Mä olin sopinut Oskarin kanssa että kävisin tänään moikkaamassa Fiiaa samalla kun pyörähtäisin Myrttisuolla katsomassa Jussia ja Marttia. Syksyn saapuessa tähänkin maailmankolkkaan oli ehkä ihan hyvä aika käydä viemässä Fiialle vähän paksumpaa loimea, vaikkakin ne kaikista paksuimmat saivat vieläkin jäädä kotiin odottamaan talvea, sillä en halunnut kuitenkaan viedä ihan koko tilaa Käkiharjujen tallista tammani loimilla sillä nuo varmasti kaipaisivat kaiken vapaan tilan omien hevostensa tavaroille.

Parkkeeratessani autoni Käkiharjujen tallin pihaan lähdin suunnistamaan tarhalle johon Fiia oli muuttopäivänään jäänyt ja sieltähän rautiaani löytyikin. Tamma ei ihan hirveästi innostunut keskeytyneestä ruokahetkestään ja sen tuo näyttikin happamalla ilmeellä, mutta kummasti pari taskunpohjalta löytynyttä heppanamia muutti tamman mielipiteen minusta, ja sen jälkeen olinkin ihan ok tyyppi, vaikka häiritsinkin toisen ruokahetkeä.

Rapsutellessani tammaani Mila saapui viereiselle tarhalle tuomaan jotain hevosta ja vaihdoimmekin naisen kanssa muutaman sanan Fiiasta, ennen kuin tuo kertoi minulle mistä voisin löytää Oskarin ja lähdin etsimään miestä. Milan antamat koordinaatit pitivät paikkansa ja Oskarin lopeteltua ratsastus jatkoin tuon kanssa juttelua Fiiasta ja siitä miten tamman kanssa on sujunut.

Oskari oli ihan tyytyväinen rautiaaseen, vaikka sen kanssa oli ollut pieniä terveysongelmia ja mies toivoikin että ne eivät olisi vaikuttaneet treeniin liikaa tulevaa Kalla Cup:in osakilpailua ajatellen. Kysellessäni Oskarilta millaisia suunnitelmia tuolla oli tamman kisauran varalle loppuvuoden ajaksi ei mies ollut vielä ihan täysin varma tulevasta kisakalenterista ja lepyttelin toista kertomalla että se olisi ihan ok ja että luottaisin täysin siihen mitä tuo tamman kanssa tekisi ja että minun puolestani mies voisi toimia tamman kanssa kuin se olisi hänen omansa. Lopulta oli aika jättää pari paksumpaa lointa autoni takapenkiltä tallille ja napata pari ohuempaa lointa kotiin ja jatkaa matkaa seuraavaan pysähdyspaikkaan.

Jussin kanssa olimme sopineet että pitäisin nuorelle jonkinlaisen pienen tunnin tai ainakin antaisin toiselle hieman neuvoja, sillä mies olisi tulossa sunnuntaina kisaamaan kotiin Martin kanssa parin startin verran ja toinen oli kuitenkin treenannut yksin. En kuitenkaan epäillyt Jussinkaan kohdalla toisen taitoja, sillä nuoresta oli näyttänyt kehkeytyvän todella hyvä ratsastaja sinä aikana mitä tuo oli ollut Storywoodsin tiimissä ja olihan nuori treenannut sekä kisannut tulevalla tasolla jo Ellin kanssa, joten luotto nuoreen oli hyvä.

Myrttisuon talli oli todella mukavan näköinen ja kehuinkin sen puitteita tallin omistajalle Rosalle, joka tuli tervehtimään minua samalla kun vaihdoin Jussin kanssa kuulumisia tuon varustaessa ruunikkoa tulevaan ratsastukseen. Rosa kertoili minulle tulevasta ylläpitohevosestaan ja puhuimme samalla myös hieman Martista ja mainitsinkin naiselle, että voisin pitää tunteja tai valmennuksia koulu- ja esteratsastuksen merkeissä käydessäni tapaamassa Jussia sillä matka ei olisi kuitenkaan mikään järkyttävän pitkä ja olisi ihan mukavaa välillä päästä valmentamaan myös uusia ratsukoita, varsinkin kun Trevor oli ottanut valmennusviitan välillä vähän liiankin hyvin harteilleen ja hyvä että sain edes omia ratsukoitamme välillä valvoa.
Rosa lupasi palata asiaan ja vaihdoimmekin naisen kanssa vielä sähköposteja, ennen kuin tuon oli palattava tallinteon pariin ja me suuntasimme Jussin kanssa kentälle. Martti näytti liikkuvan todella hyvin ja nuori olikin saanut ratsastettua sen todella hyvin avuille ja muutenkin ori näytti liikkuvan todella sulavasti ja hyvin. Minun ei tarvinnut paljoakaan puuttua nuoren ratsastukseen ja hioimmekin oikeastaan vain paria pikkujuttua, jotka voisivat tulla suorituksessa ongelmaksi, ennen kuin toivotin Jussille onnea parin viimepäivän valmistautumiseen.

Nuori kertoikin suunnitelleensa vain juoksuttavan Martin seuraavana päivänä ja lauantaina tuo kävisi vain kevyesti maastossa, ennen kuin olisi sitten aika kisastartille sunnuntaina. Hyväksyin toisen suunnitelman ja kerroin että se kuulostaisi hyvältä ja että toinen saisi itse etsiä Martille ja itselleen sopivan tavan valmistautua ja palautua kisoista, sillä se opettaisi toista paremmin tulevaan. Juteltuamme vielä hetken jätin Jussin kentälle kävelemään loppukäyntejä samalla kun minun oli pakko palata autolleni ja aloittaa kotimatka, sillä kotona odottaisi vajaat neljäkymmentä nälkäistä hevosta ruokittavaksi, sillä olin luvannut ottaa iltatallit harteilleni siitä hyvästä, että saisin huidella koko päivän pitkin Pirkanmaata.

[Minni]

02.01.2021

Uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet. Hevosen lopettaminen vuoden ensimmäisten tuntien aikana ei ollut se paras vaihtoehto vuoden alulle, mutta kaikki ymmärsivät kyllä että se oli siinä tilanteessa paras ratkaisu. Onhan tyhjän karsinan katseleminen outoa kun on tottunut että sieltä yleensä joku katselee takaisin, mutta ehkäpä jossain kohtaa tuosta karsinasta katselee takaisin tallin oma kasvatti. Tänä keväänä varsa onnea olisikin tiedossa neljän varsan verran, sillä kolme omista tammoistamme on varsomassa sekä serkkuni suomenhevostamma Lilja on meille varsaliisingissä vaikka tamma ei olekaan asunut Storyssä tiineyttään.

Kuitenkaan kaikki varsat eivät ole jäämässä kotiin ja yksi varsoista onkin jo varattuna uuteen kotiin joten mukavaa päästä mahdollisesti tulevaisuudessa näkemään tallin kasvatteja kisaradoilla. Tulevissa varsomisissa on kyllä mukavaa myös että talista löytyy uusia käsipareja ja viime vuoden puolella aloittaneet Noel ja Jeela ovatkin sopeutuneet talliin hyvin ja noista on onneksi ollut apua joten olen voinut itse välillä pitää vapaita tallin puolelta ja vain hoitaa paperikaaosta. Tai vaikka heittäytyä villiksi ja lähteä maastoon. Jännää nähdä mitä 2021 tuo tullessaan.