Tallipäiväkirja 2023

[Minni]

Tallipäiväkirja vuodelle 2023.

Tallipäiväkirjaan saa kirjoittaa kaikki Storywoodsin kävijät.

[Minni]

12.01.2023

Uusi vuosi oli alkanut rauhallisissa merkeissä, vaikka sellainen pieni mukava kiire olikin ajoittain päällä ensi viikolla alkavan minicupin vuoksi. Minjan laittaessa viestiä ja kysyessä voisiko tuo tuoda seuraavalla valmennuskerralla mukana toisenkin ratsukon oli tuohon pyyntöön helppo suostua. Nainen oli kertonut, jotta kyseessä olisi toinenkin suomenhevosratsukko mitä oli aina mukava nähdä. Koska me molemmat Minjan kanssa tiesimme miten hankala persoona Trevor saattoi ajoittain olla, sovimme jotta minä ottaisin kontolleni Ilonan ja Veeran valmennuksen.

En ollut kuullut naisten saapumista, mutta Trevorin esittämä heitto siitä, että oliko serkkuni taas saapunut valmennettavaksi poninsa kanssa, sai huomioni kääntymään tietokoneeni näytöstä kohti satulahuoneen puolella tapahtuvaa keskustelua. Vaikka olinkin tuntenut Trevorin jo lähemmäs vuosikymmenen ajan mies silti onnistui tasaisesti muistuttamaan miten rasittava tapaus saattoikaan olla. Tervehdittyäni Ilonaa sekä matkaan lähtenyttä Oskaria istuimme hetken kahvittelemassa ennen kuin Ilona ja Oskari suuntasivat laittamaan Veeraa kuntoon ja vaihdoin itse vielä serkkuni kanssa muutaman sanan ennen kuin tuo ilmoitti menevänsä näyttämään tietä maneesiin.

Päivitettyäni vielä tulevien kilpailujen lähtölistat viimepäivien aikana tulleilla ilmoittautumisilla, sekä vastattuani pariin sähköpostiin olin viimein valmis suuntaamaan maneesiin. Edellisestä kerrasta valmentajana oli aikaa, joten oli ihan mukavaa päästä välillä toimistosta myös tositoimiin. Haettuani paikkani maneesin hiekalta, seurasin vielä hetken ratsukon verryttelyä, ennen kuin kiinnitin Ilonan huomion itseeni. Esitin naiselle muutaman tarkentavan kysymyksen liittyen tuon ratsuun sekä ratsukkoon ylipäätään. Lopulta annoin Ilonalle luvan aloittaa kisaradan suorittamista ja pyysin tuota ratsastamaan radan sillä tavalla kuin tuo olisi starttaamassa kisapäivänä.

Suorituksesta huomasi, jotta naista selkeäsi taisi jännittää, joten annoin pienet virheet anteeksi. Ratsastajan lopetettua suorituksensa kävelin lähemmäs ratsukkoa ja pyysin Ilonaa kertomaan omin sanoin, kuinka suoritus oli naisen mielestä mennyt. Joidenkin kohtien kanssa olin samaa mieltä ja joidenkin tehtävien kohdalla olin eri mieltä sen suhteen, kuinka tehtävät olivat menneet.
”Veera liikkuu kyllä tosi nätin näköisesti. Tokihan sun oma jännittämin näky tamman liikkees, sillä Veera vaikutti siltä, että siinä olis viälä vähän enemmä liikettä piilos ku mitä tuli esihin. Kokeelleppa ratsastaa muutama kiarros maneesia ympäri siten että keskityt vaa siihen, jotta Veera liikkuus maharollisimman pitkällä askeleella ja niin, että sinä oikiasti ratsastat jokaasen askeleen eikä niin, jotta sinä jarrutat tammaa istunnallas. Voit mennä ravis tai sitte laukassa, ihan kumpi askellaji on teille vaa helepompi.”

”Näyttää jo paremmalta, viäläki sinä pikkaasen jarrutat istunnallas nii myätää vaa reilusti sen asekeleeseen. Nuan. Parempi. Viälä vaan. Juuuust noin! Ny näyttää jo tosi hyvältä!” Seurasin ratsukon menoa vielä hetken ennen kuin annoin Ilonalle luvan siirtää Veeran käyntiin ja vaihtaa välikäyntien aikana suuntaa.
”Ota viälä tähän suuntahan samalla tavalla nii kattotahan sitten uurestansa tuata rataa. Se voi olla, jotta nyt se menöö paremmin, kun Veera on päässy oikiasti liikkumahan etiäppäi.”
”Nonni nyt se menöö jo ihan eri tavalla, kun mitä toisehen kiarrokseen. Ota viälä yks kiarros tähän suuntahan ja sitte voit siirtää Veeran käyntiin.”

Ratsukon käveltyä välikäynnit sekä vaihdettua suuntaa annoin Ilonalle vielä pari neuvoa suoritukseen: ”Kokeele pitää vaa hualta siitä, että Veera liikkuu reippaasti eteenpäi ja että et itte jarruta sitä. Varsinkin justihi laukas näki, jotta se ei pyäriny ihan sellaasella tavalla, ku mitä se sitte lopus pyärii.”
Naisen aloittaessa ratsastamaan rataa uudemman kerran, meno näytti paljon paremmalta, vaikka jouduinkin kerran huomauttamaan Ilonalle siitä, että tuo hidasti Veeraa taas istunnallaan. Heti kun nainen antoi tammalleen paremmin tilaa ratsulleen Veeran liike, oli taas paremman näköistä.
”Noni nyt se näytti Todella Hyvältä. Uskalla vaa antaa sen mennä viälä vähä vapaammin, jotta varsinkin sen laukan saa pyärimään kunnolla.”

Annoin Ilonalle luvan kävellä taas hetken Veeran kanssa, ennen kuin ratsukko sai suorittaa radan vielä kerran. Tällä kertaa Ilona todellakin uskalsi antaa Veeran liikkua kunnolla eteenpäin ja tamman askellus pyöri todella kauniisti.
”Siis WAU! Nyt se kuule meni niin hianosti jotta eikähä me jätetä hiomine tähän. Muistat vaan ens viikolla, jottet jarruta sitä huamaamattas niin eiköhän teillä mee hyvin. Ja jos tuntuu että haluaa viälä tulla reenaamahan tänne ennen lauantaita tai sitte tulevia osakilipaaluja niin aina saa tulla.”

Vaihdoimme Ilonan kanssa vielä muutamia ajatuksia siitä, miten ratsukko voisi päästä lauantain kilpailuissa mahdollisimman parhaaseen tulokseen samalla kun nainen antoi rautiaansa kävellä pitkillä ohjilla loppukäyntejä. Lopulta huikkasin katsomosta liikkeelle lähteneelle Trevorille kehotuksen avata maneesin ovi Minjaa varten ja ratsukoiden vaihtuessa maneesissa, oli minun aika palata takaisin toimistoon jatkamaan hommiani. 

[Trevor]

Aamupäivä oli ollut rauhallinen ja mä olin ratsastanut jo osan niistä hevosista, joita mulle oli tälle päivälle merkattu ratsastettavaksi. Toki kaikkien kanssa ei nyt tarvinnut enää treenata niin vakavasti, kun ne viettivät eläkepäiviään ja osa oli vielä nuoria, joita oltiin vasta rakentamassa kisaradoille. Tallissa oli toki niitäkin nuoria, jotka olivat vasta aloittaneet ratsueskaria, joten niidenkin kanssa oli nopea toimia. Sannista, Josésta ja Jussista on ollut nuorten kanssa apua sillä kolmikko on ollut pisimpään tallilla töissä ja varsinkin osan hevosista nuo ovat tunteneet varsasta lähtien.

Tälle päivälle oli myös sovittuna viikottainen valmennukseni Minjan ja Liljan kanssa. Vaikka suomenhevoset eivät olleetkaan ykkösvalintani ratsuksi – enkä toisaalta edelleenkään tiennyt mitä niissä nähtiin – oli tätä ratsukkoa ihan mukava valmentaa. Sillä, että kyseessä oli työnantajani serkku ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, vaan se johtui täysin siitä, että nainen oli valmis tekemään töitä. Olinhan mä välillä laittanut Minjan tekemään vähän enemmänkin töitä kuin oli tarve, mutta ainakin suurimman osan kerroista se oli suorittanut kaikki tehtävät mukisematta.

Koska valmennussuhteemme naisen kanssa oli kestänyt jo useamman vuoden uskalsin vitsailla toiselle heti alusta alkaen, vaikka tiesinkin että ponivitsi alkoi varmasti jo käymään vanhaksi kaikkien mielestä.
”Yeah yeah. I’ll TRY to behave” virnistin Minnin komennukselle, joka kuului jostain naisen toimiston uumenista ennen kuin nainen siirtyi luoksemme varustehuoneeseen. Minni oli maininnut jotain siitä, että Minja toisi mukanaan uuden valmennettavan, jota en kuitenkaan jostain syystä saisi valmentaa, vaan Minni itse hoitaisi ratsukon valmentamisen. En ihan ymmärtänyt naisen pointtia asiassa, mutta sentään minulle jäisi yksi ratsukko, jota valmentaa, jos naisten mukana saapunut Oskari ei olisi tänään ratsastamassa enkä saisi mahdollisuutta tasata tilejä valmentamalla yhtä ratsukkoa enemmän kuin pomoni. Kuuntelin pomoni kyselyä siitä, että millaista ratsukkoa tuo pääsisi valmentamaan olin ehkä sittenkin hieman suolainen siitä, että en ollut pitänyt puoliani ja voittanut tätä ratsukkoa valmennettavakseni.

Lopulta kuitenkin ensimmäistä ratsua lähdettiin laittamaan kuntoon vierailijoiden toimesta ja me jäätiin kolmestaan Minnin ja Minjan kanssa varustehuoneeseen.
”Te naiset olete outo. Mitä te oikein naette noisa hevosisa?”
”Mitä sä ny oikee meinaat?” Minja kysyi minulta hämillään. Toki ihan oikeutetustikin, sillä tuo ei ollut kuullut niitä kymmeniä keskusteluja, joita olimme Minnin kanssa käyneet suomenhevosiin liittyen.
”No ne on pieni. Porronen.”
”Minen aloota tätä keskustelua sinun kanssas. Me ollahan käyty tämä niin monehe kertahan, että en minä oikeen eres tiärä että mitenkä minä saan sun paksuhun kallohos vastauksen uppuamahan” Minni tuhahti samalla kun nousi ylös ja suuntasi kohti toimistoaan.

Lopulta nousin myös itse olkiani kohauttaen ja suuntasin kohti tallia, jotta saatoin vaihtaa oritallin puolelle missä minua oltiin taidettu hetki jo odottaa seuraavan juoksutettavani kanssa.

Vaikka mun olisi pitänyt oikeasti liikuttaa vielä yksi hevonen suuntasin silti maneesiin seuraamaan ensimmäistä valmennusta. Minja oli juuri poistumassa maneesista, joten käytin tilaisuuden hyödykseni ja pujahdin maneesiin samasta ovenraosta. Oskari, joka naisten kanssa oli tullut valmennusreissulle, istui katsomossa. Suuntasin miehen viereen ja istuttuani alas kiinnitin katseeni maneesin hiekalla ravaavaan ratsukkoon.
”Aiotko sina ratsasta tana?”
”En. Tai siis ei minulla ole ratsua mukana.”
”Ah, ei se onkelma. Kylla sinule hevonen. Milainen paras? Nuori? Grand Prix? Puoliveri? Suomihevonen?” Toki en ollut varma, että mitä mieltä Minni asiasta olisi, mutta se keskustelu voitaisiin käydä sitten joskus myöhemmin ja toisaalta jos saisin siirrettyä yhden omista ratsuistani jollekkin muulle, en laittaisi sitä pahitteekseni. Jostain syystä ehdotukseni sai vierelläni istuvan miehen jotenkin hämmentyneen oloiseksi, joten luovutin kyselyiden suhteen.

Lopulta Minni sai oman valmennuksensa pidettyä ja meidän oli aika vaihtaa paikkoja maneesin hiekalla. Yllättäen Oskari lähti samaan aikaan kanssani liikkeelle ja jossain kohtaa minulle huudettiin käsky avata maneesin ovi valmiiksi, jotta Minja saisi vain ratsastaa tammansa sisään ja Ilona voisi ratsastaa omansa ulos. Jos maneesissa ei olisi ollut ulkopuolisia, olisin saattanutkin huikata jonkin kommentin mutta välillä minäkin tiesin milloin pitää turpani kiinni, joten päädyin vain tuhahtamaan itsekseni ennen kuin avasin oven.

Vaihdettuani Minnin kanssa muutaman sanan olivat ratsukot vaihtuneet maneesissa, ja minun oli aika aloittaa oma valmennukseni.
”As the show is next week I think that today we will go through the whole course. Do you need the fences or do we go just like this?”
”Like this is fine. Can I start or do you have something planned before that?”
”No, just start” annoin Minjalle luvan aloittaa radan suorittamisen ja siirryin itse sellaiseen paikkaan, josta saatoin seurata ratsukon suorittamista paremmin.

”Wow, the pony knows how to move. Where’s that movement been the whole time?” kysyin aidosti yllättyneenä.
”I’m not sure. She feels Super today. Not super in like a fresh way. I hope so much that she would be this good next week in the show as well.”
”I mean, if she moves like that next week and you don’t fuck things up I can’t see any reason why you shouldn’t get good prosents.”
”Gosh you are such a positive teacher…” Minja pyöritti minulle silmiään samalla kun antoi tammansa kävellä pitkällä ohjalla.
”Oh lord you two… Why on earth your cousin wanted to do the training this way as it would’ve been A Lot Better to do the other way around…”
”Don’t be such a pussy. Shall we continue or was this it?”

Kierros kierrokselta ratsukon suorittaminen parani paranemistaan ja kun en keksinyt enään mitään korjattavaa, oli aika lopettaa valmennus siihen. Hengailin maneesissa siihen asti, että Minja oli saanut loppukäynnit käveltyä ja alustavasti suunnittelin käveleväni naisen vierellä talliin, mutta Jeelan tuodessa minulle seuraavaa ratsuani suunnitelmani muuttuivat ja jouduinkin jatkamaan työpäivääni.

[Minni]

08.02.2023

Vuosi 2023 on jatkanut tasaista etenemistään ja samalla myös minicupin ensimmäinen kisaviikonloppu on saatu taputeltua ja seuraava onkin saapumassa eteen tulevalla viikolla. Onneksi yksi onnistunut viikonloppu toi varmuuden siihen että seuraavat kaksi viikonloppua menisi hyvin joten kisoista ei otettaisi sen suurempaa stressiä.

Tässä kuussa käydään myös kouluvarsojen laatuarvostelussa sillä Krista on ilmoitettu ottamaan osaa arvosteluun. Toiveena olisi jotta tamma saisi jonkinlaisen palkinnon, mutta mitään ei voi varmaksi sanoa ennen kuin tilaisuus on ohitse ja tuomarit ovat tehneet päätöksensä. Sen jälkeen saadaankin maaliskuu keskittyä seuraavien varsojen valmisteluun huhtikuulle. Myös aikuisia ratsuja on ajatuksissa päästä käyttämään tämän vuoden aikana laatuarvosteluissa ja jokaisen ratsun kohdalla onkin suunnitteilla ainakin Rate My Pony, kouluratsujen laatuarvostelu sekä yleislaatuarvostelu. Hirveitä paineita ei kenenkään palkinnon kohdalle aseteta ja toiveena olisikin jotta jokainen saisikin edes jonkinlaisen palkinnon.

Toisaalta ihan täysin suruttakaan ei vuosi ole alkanut sillä tammikuun lopulla Demon jouduttiin päästämään ikivihreille laitumille. Päätöstä oltiin keretty miettimään jo hetki ja orin tilan hitaasti mutta varmasti huonontuessa tulimme Trevorin kanssa lopulta siihen päätökseen että olisi armollisinta vain päästää ori pois. Demonista onneksi jäi kotiin kasvamaan Seven joka varmasti tulee joskus aikanaan jatkamaan isänsä kavionjäljissä kouluradoille, vaikka toisaalta orista ei taidakkaan tulla GP tasoista kilparatsua.

Varsasuunnitelmia tälle vuodelle ei oikeastaan ole ja voikin hyvinkin olla että vuodet 2023 ja 2024 ovat välivuosia kasvatuksessamme ennen kuin sitten mahdollisesti 2025 palataan uusien pienten tarinahevosten odottamiseen. Tokihan voi hyvinkin olla että suunnitelmat muuttuvat ja keväällä 2024 tallin tiluksilla kirmailee pikkuvarsa tai useampikin. Yksi mahdollisuus mitä olen suunnitellut, on serkkuni ylipuhuminen sille että tuo astuttaisi oman tammansa Köpillä. Se, millainen varsa voikonpäistäriköstä isästä ja kimosta emästä syntyisi voisi olla hyvinkin arvoitukseton. Ori voisi olla juuri sopiva vaihtoehto Liljalle ja samalla serkkuni saisi tammalleen jatkajan, vaikka todennäköistä onkin että varsasuunnitelmat siirtyvät useita vuosia eteenpäin.

Onneksi tallista löytyy monia nuoria kouluratsun alkuja joiden uran ensimetreillä saa olla mukana sekä tietenkin samalla on mielenkiintoista päästä seuraamaa millaisia ratsuja muut saavat tarinahevosista aikaan. Ehkä lähiten tätä projektia pääsee seuraamaan Maria n ja Heron kautta ja nuoren orin ratsutuksen aikana pääsinkin olemaan siinä apuna, kuten myös muutkin tallin työntekijät. Kaikki ovat työvuosiensa saatossa oppineet työskentelemään nuorten hevosten kanssa aktiivisesti joten mieluusti lainaa ketä tahansa auttamaan tallin toiminnassa.

Yksityisille varatut karsinat olisi myös mukava päästä täyttämään tämän vuoden aikana, mutta mitään stressiä ei asiasta oteta. Jos niihin löytyy vuokralaiset niin se on vain mahtavaa, mutta jos ei niin sitten pidetään karsinoita vapaana siihen asti että uusia mahdollisia vuokralaisia löytyy. Pihatot palvelevat onneksi hyvin varsojen kanssa ja toisaalta samalla myös tilan puute rajoittaa uusien hevosten ostamista mikä on myös ihan positiivista, sillä jos tallissa olisi yhtään enää omia hevosia ei kukaan varmaan selviäisi järkevissä ajoissa pois tallista.

Kuitenkin mielenkiinnolla ja innostuksella odotetaan miten vuosi 2023 etenee ja millaisia muutoksia tallissa tuleekaan tapahtumaan seuraavien kuukausien aikana.

[Minni]

18.02.2023

Helmikuu on jatkunut tasaisella tahdilla eteenpäin, vaikka ollaankin jouduttu sanomaan lisää heippoja Fion sekä Neptunuksen siirtyessä ikivihreille. Vaikka hevosten menettäminen on aina surullista, oli molempien orien kohdalla paras päätös antaa niille kivuton jatko. Tokihan hevosmäärän väheneminen myös helpottaa kaikkien työtaakkaa ja onneksemme tallissa on monta potentiaalista nuorta joiden ratsueskaria päästään tänä vuonna aloittelemaan tai jatkamaan.

Minicupin toinen kisaviikonloppu alkoi myös tänään ja Jussi ratsasti Martilla mahtavan radan ottaen voiton omasta luokastaan. Kotona kilpaileminen on aina omalla tavallaan stressaavampaa eikä Trevor ole viimeaikoina päästänyt nuorta miestä helpolla treeneissään joten en yhtään ihmettelisi vaikka Jussilla olisi ollut jonkinlaiset paineet pärjäämisen suhteen. Yli 80% tulos oli kyllä todella hyvä ja toivoinkin että Jussi osaisi olla siihen tyytyväinen sanoisi Trevor mitä sanoisi.

Huomenna olisi edessä vielä toinen kilpailupäivä ja silloin myös Trevor itse pääsisi näyttämään taitonsa Dellan kanssa kilpailuradalla. Toivoinkin jotta mies ei alkaisi kukkoilemaan nuoremmalleen ja tekisi jotain mikä sitten vaikuttaisi ratsukon omaan tulokseen. Tokikin Trevorista voisi ajatella vaikka ja mitä joten vain startin läheisyys kertoisi mitä tuolla olisi mielessä ja millaisella tuloksella ratsukko lopulta suorituksestaan selviäisi. Onneksi mies ei kilpailisi hetkeen joten tuon voisi laittaa keskittymään nuorten hevosten ratsastamiseen sillä välillä, vaikka tokikaan tuon ei saisi antaa unohtaa Dellan ratsastamista viimeistä osakilpailua ajatellen. Nuorten ratsastamisen lisäksi miehen voisi onneksi laittaa myös keskittymään valmennustyöhönsä, sillä serkkuni kävi kuitenkin viikoittain valmentautumassa Liljan kanssa ja toivoin Trevorin ymmärtävän että olisi niin miehen itsensä kuin myös tallin etu jos nainen pärjäisi ratsunsa kanssa mahdollisimman hyvin kilpailuissa.

Tokihan sen luokan taso jossa Minja ja Lilja cupissa kilpailivat oli kova joten jo se, että tuo oli saanut tänään reilun 64% tuloksen oli hyvä saavutus. Kahden kilpailun jäljiltä nainen oli luokkansa rankingin neljäntenä ja viimeisen osakilpailun tulokset tulisivat ratkaisemaan paljon, sillä sen jälkeen ratkeaisi lopulliset sijoitukset rankingissa. Vaikka toisaalta toivoinkin jokaiselle kilpailijalle mahdollisimman hyvää tulosta, saatoin toivoa sitä erityisesti serkulleni.

Se, mitä kaikkea loppukuu vielä sisällään pitäisi ei ollut mitenkään selkeää ja tässä kohtaa saattoikin vain toivoa jotta huomisen kilpailupäivä sekä tiistain kouluvarsojen laatuarvostelupäivä menisivät hyvin kaikin puolin. Tokikaan pahitteeksi ei olisi vaikka koko loppu kuu menisi ilman mitään isompia muutoksia tai menetyksiä. Tokihan positiiviseen suuntaan tapahtuneet muutokset otettaisiin ilolla vastaan, mutta mitään ei ainakaan odottamalla odotettu joten elämä saisi yllättää juuri sellaisella tavalla kun joku päättäisi sen voivan meidät yllätää.

[Minni]

23.03.2023

Minicup oli nyt takanapäin eikä edessä ollut enään joka kuukautista kisojen järjestelyrumbaa. Ehkä syksyllä saattaisimme järjestää vielä jonkinlaiset kilpailut, mutta toistaiseksi mitään ei ollut suunnitteilla ja siihen asti keskityttäisiinkin vain tallin omien hevosten treenaamiseen ja kilpailuttamiseen. Tokihan ratsastettavia oli tällä hetkellä taas yksi vähemmän, kun Emilia oli menehtynyt maaliskuun alkupuolella. Lisää hevosia olisi myös lähdössä, sillä Jonas Engström oli käynyt koeratsastamassa Rosan sekä tehnyt tammasta tarjouksen.

Vielä ei ruunikon lähtöpäivää oltu sovittu, mutta todennäköisesti kuun loppuun mennessä sekin muuttaisi uuteen kotiinsa. Näin ollen tammatallista vapautuisi karsinapaikka seuraavalle nuorelle käyttöön ja saataisiinkin pohtia kuka seuraavasta ikäpolvesta pääsisi muuttamaan pihatosta talliin. Nuorista puheenollen Konna ja Krista ovat käyneet varsoille tarkoitetuissa laatuarvosteluissa.

Krista oli parivaljakon ensimmäinen joka laatuarvosteluissa pyörähti ja tammalla oli edessä kouluvarsojen laatuarvostelu. Tilaisuudesta palattiin tamman kanssa kolmannen palkinnon kera, mihin oltiin ihan tyytyväisiä ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin kohti tamman kisauraa ja tulevaisuutta. Seuraavana edessä olikin koitos Konnan kanssa ja sen sijaan että olisimme suunnanneet kouluratsujen laatuarvosteluun, edessä olikin estevarsojen laatuarvostelu. Vaikka Rosa olikin löytänyt uuden kodin ja menettäisin sitä kautta estehevoseni, olisi Konnasta minulle silti myöhemmällä treeniseuraa, vaikka esteratsastuksesta ei mahdollisesti olisikaan tulossa meidän päälajia. Konnan kanssa palasimme kotiin EV-II palkinnon kanssa. Orin kanssa tultaisiin käymään vielä myös kouluvarsojenkin laatuarvostelussa, kunhan ori vain saataisiin sinne asti ilmoitettua.

Tallin nitistessä liitoksistaan, ei uusia kasvatteja ollut tällä hetkellä suunnitteilla, mutta omista kasvateistamme Hissu oli saanut kunniatehtävän päästä mahdollisesti uuden suomenhevosvarsan isäksi. Serkkuni kanssa meillä treenaamassa käynyt Ilona oli ihastunut Hissuun eräällä treenireissulla ja jokunen päivä ennen minicupin viimeistä osakilpailua Veera oli tullut meille lomailemaan ja viettämään laatuaiakaa Hissun kanssa. Vielä ei tiedetty oliko ensimmäinen kerta tuonut kaikkien toivoman lopputuloksen, mutta uskoin jotta saisimme tietää kuinka oli käynyt heti kun tieto vain tulisi. Olinhan toki yrittänyt ylipuhua myös serkkuani sen suhteen jotta Liljakin jäisi meille yhden yön treffeille joko Martin tai Köpin kanssa. Tokihan kahdesta vaaleasta hevosesta voisi tulla vaikka ja minkälainen varsa, mutta eipä varsan väri toisaalta taitaisi merkata paljoa. Ainakaan vielä ei serkkuni ollut innostunut asiasta, mutta toisaalta kevät olisi vielä aluillaan ja tässä olisi hyvin aikaa muuttaa tämäkin asia. Toisaalta jos en itse saisi serkkuani ylipuhuttua innostumaan asiasta, eiköhän Trevor viimeistään onnistu tuossa asiassa, vaikka mies olikin viettänyt taas hieman enemmän aikaa puhelimessa pikkuveljensä kanssa, sillä mies oli ilmeisesti ostanut taas kerran itselleen western hevosen jonka tulisi jättämään pikkuveljensä hoidettavaksi. En ihan aina ymmärtänyt Trevorin ajatuksia, eikä kyllä varmaan tainnut tuon pikkuvelikään, mutta ehkä me joskus vielä oppisimme ymmärtämään miestä.

Täytyisi vain toivoa jotta kaikki menisi hyvin tässä missiossa sekä varsasuunnitelmien kanssa. Hevosten kanssa kun ei ikinä tiedä mitä sitä tapahtuu...

[Minni]

22.06.2023

Viimeiset parikuukautta tallipäiväkirja on taas saanut kerätä pölyä ja vasta tänään sain aikaan ottaa sen kunnolla esiin. Ei sillä, jotta tallin elossa ja arjessa olisi tapahtunut mitään sen suurempia muutoksia.

Kaikista muutoksista ehkä huomattavin on se, jotta tammatalli on täynnä, kun viimeisen karsinapaikan täytti Magnus Antonini vuokraama Silla Argentino tamma Carmen. Totta puhuen Trevor ei ollut täysin varma siitä, miksi olin vuokrannut karsinapaikan esteratsukolle, mutta totesin miehelle että kai sitä saan omalla tallillani tehdä mitä haluan. Tilathan meillä kuitenkin riittävät esteratsastuksen treenaamiseen ja löytyyhän tallista kuitenkin parikin sellaista hevosta joiden kanssa esteitä tulee hypättyä, vaikka se ei kuitenkaan päälajina ole.

Toukokuun loppupuolella onnistuin sentään yllättämään miehen iloisesti, Marshall Kozlovin tuodessa orinsa muutamaksi päiväksi meille täysihoitoon sekä treenattavaksi. Tokikaan mitään sellaista huippuraskasta treeniä ei kummallekkaan orille ollut pyydetty, vaan enemmänkin mies sai pitää ne liikkeessä ja hienosäätää tekemistä. Selkeästi tällainen tilaisuus teki miehelle hyvää ja tuon naama loistikin melkein kuin naantalin aurinko vielä muutaman päivän senkin jälkeen kun hevoset palasivat takasin Hopeavuoreen.

Ehkä miehen pitäisi päästä vähän useammin ratsuttamaan tai valmentamaan ulkopuolisiakin ratsukoita, kerta ainakin muutaman päivän pätkä näytti tekevän miehelle hyvää ja tuota jaksoi jopa katsellakkin. Tokihan olimme katselleet myös sopivaa ajankohtaa sille jos mies lentäisi pariksi viikoksi lomalle. Nyt kun pikkuveljensä oli asunut jo pari vuotta Kanadassa, ei miehelle riittänytkään enään lomailu pelkästään kotonaan Texasissa, vaan tuo sai jakaa lomansa kahden maan välille. Toisaalta päästessään Kandaan tuo näkisi myös ensimmäisen kerran oman ratsunsa, Mossin, jonka oli lähettänyt Tylerin hoidettavaksi. Tällä kertaa mies sentään osallistui ratsunsa hoitokustannuksiin, mikä oli kyllä enemmän kuin positiivista, varsinkin sen jälkeen kun Trevor oli näyttänyt minulle kuvan ruunikosta. Miehen edellisen lännenpainotteisen ratsun olin jollain tasolla vielä ymmärtänytkin, mutta se, jotta toinen ostaa teurashuutokaupasta itselleen hevosen meni jo yli ymmärrykseni. Tai ehkä olisin ymmärtänyt asian vähän helpommin jos mies olisi edes ostanut sen kuntoisen hevosen jonka olisi voinut tuoda suoraan Suomeen, eikä sellaista joka juuri ja juuri selvisi matkasta Kanadaan.

Toki olihan se ehkä oma onnensa jotta Trevorilla oli pikkuveljensä, jolla oli tallissaan tilaa ottaa yksi ylimääräinen suupari ruokittavaksi, vaikka ehkä Trevorin tilanteessa olisin keksinyt jonkin toisen ratkaisun. Ainakin kuullessani jotta pikkuveljensä oli juuri selvinnyt orpovarsan hoitamisesta. Meillä ei onneksi tuollaista tilannetta ollut edessä, mutta olin ollut aikanani orpovarsan hoitamisessa mukana ja osasin kyllä samaistua siihen miten aikaa vaativaa ja omalla tavallaan myös henkisesti raskastakin se oli.

Varsa-aiheessa pysyessäni Ilona oli ilmoittanut harmittavan tiedon siitä jotta Veera ei ollutkaan jäänyt tiineeksi. Välillä hevosten kanssa toimiminen tuntui ihan täysin henkimaailman hommilta, mutta tulimme yhdessä siihen lopputulokseen jotta onneksi on vielä alkukesä joten meillä olisi hyvin aikaa jatkaa tätä projektia. Toivottavasti syksyyn mennessä Veera olisi tiine ja kahdesti tiineeksi ultrattukin ja ensi kesänä voisimme nähdä millainen Hissun esikoisesta tulisikaan. Tallin omien kasvattien osalta suunnitelmat ovat edelleen jäissä ensi vuodelle ja ehkä keväällä/kesällä 2025 tallin pihamaalla on taas seuraava kouluratsujen sukupolvi kasvamassa. Tiedä vaikka saisin tuolle vuodelle jopa serkkuni ylipuhuttua ja ehkäpä saisimme molemmat odottaa mielenkiinnolla sitä, että millaisia varsoja tammoista syntyykään. Monta hyvää vaihtoehtoa tallissa kun olisi Liljankin seuraavalle varsalle, joten enään täytyy vain saada Minja ylipuhuttua.

Käydessään täällä eräänä päivänä ihan muuten vain tuo puhui jotain onnettomuudesta joka Hopeavuoressa oli tapahtunut. Ilmeisesti kukaan ei tiennyt tarkalleen mitä oli käynyt, mutta eräs tallilaisista oli jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan. Brunette oli kertonut tilanteen vaikutuksesta Ilonaan ja miettikin kahvikuppinsa äärellä sitä, lähtisikö toinen kuinka helposti valmennusseuraksi tai että näkyisikö toista oikeastaan ollenkaan tallilla. Olihan tuo pohtinut myös sitäkin, uskaltaisiko tarjota apuaan Veeran kanssa, vaikka omat taitonsa eivät riittäneetkään ratsastamaan sillä tasolla millä Ilona ja Veera olivat kilpailleet, sillä Lilja oli kuitenkin tasoa alempana. Totesinkin serkulleni jotta kysyminen ei maksa mitään ja että aina voi tarjota apuaan ja sillä tavalla sitä voi mahdollisesti olla helpompi ottaa vastaan, kuin niin jotta sitä joutuisi pyytämään itse, varsinkin tilanteessa jossa ajatukset eivät välttämättä olleet täysin selkeillä linjoilla. Välillemme laskeutuneen pienen hiljaisuuden jälkeen ehdotin serkulleni myös sitä, että ainahan tuo voisi tarjota Ilonalle mahdollisuutta tuoda Veeran hetkeksi myös tänne ja voisimme tarvittaessa pitää tamman liikkeessä ja treenissä siihen asti jotta tuo olisi itse valmis palaamaan treeniin kaiken tapahtuneen jälkeen.

Ennen kuin Minja kerkesi mitään edes sanomaan rahaan ja maksuihin liittyen, totesin jotta sellaisista asioista ei tarvitsisi tässä diilissä murehtia ja että Ilona voisi maksaa takaisin vaikka sitten käymällä aina välillä ratsasastamassa jonkin tallin hevosista.

Vain aika kuitenkin näyttäisi tulisiko nainen tarttumaan tähän tarjoukseen ja sillä välin ajattelin kääntää omat ajatukseni ja katseeni jo osin syksyyn ja siellä järjestettäviin tapahtumiin. Muutamiakin erilaisia ideoita mielessäni pyörii, joten enää täytyykin vain pohtia mitkä niistä ovat logistisesti ja aikataulullisesti järkevimpiä järjestää ja mitkä olisi paras siirtää ensi vuoden puolelle.