256 sanaa
Ruunikonkimo camargue oli uusi tuttavuus minulle. Vaihdoin Gringoksi kutsutun orin ratsastajan kanssa muutaman sanan, ennen kuin oli aika laittaa ratsukko töihin. Vastalanattu maneesinpohja toimi hyvänä alustana päivän treenille joten ratsukko sai lähteä suorittamaan reining kuviota, samalla kun seurasin ratsukon menoa. Vaikka Gringo tekikin tehtäviä hyvin, meinasi se hieman kiemurrella peruutuksessa.
Muuten ratsukon ensimmäinen suoritus oli ihan hyvä, vaikka ehkä pientä jarruttelua oli havaittavissa joko ratsun tai ratsastajan toimesta. Ratsukon suoritettua koko kuvion kerroin ratsastajalle huomioistani ja keskityimmekin peruutukseen. Pienillä ja oikeastaan huomaamattomilla avuilla peruutus alkoi sujumaan jo mallikkaasti. Muutaman hyvän peruutuksen jälkeen ratsukko sai tehdä koko peruutuksen sisältävän tehtävän uusiksi. Tästä jatkettiin kohti laukkatehtävää. Laukat olivat onnistuneet ensimmäisellä radalla ratsukolta ihan hyvin, mutta silti ratsastaja sai kokeilla pyytää Gringon mahdollisimman reippaalle laukalle, ennen kuin sitä alettiin hidastamaan.
Laukan hallinnan sujuessa ratsukko sai lähteä suorittamaan taas kokonaista tehtävää ja näin ollen myös juuri treenatut pätkät saatiin parempaan käyttöön kun ne pystyttiin asettamaan osaksi kokonaista rataa. Suoritus oli entistä parempi ja ratsastajalla tuntui olevan parempi tuntuma Gringon ratsastamiseen mikä näkyi muun muassa orin räjähtävämpänä lähtönä laukkaan sliding stopin jälkeen kuin myös siinä että ratsastajan oli helpompi saada ori hidastamaan juuri niissä kohdissa missä jarrua hieman tarvittiin ennen kuin laukkaa oli taas mahdollista ratsastaa eteenpäin. Vielä parit viimeiset hiomiset ja lopulta ratsukon suorittaminen oli entistä parempaa ja näin ollen saatoin päästää ratsastajan aloittamaan omatoimiset loppuverryttelyt.
Loppupalautteessani painotin muutamaa sellaista asiaa jotka olivat tärkeimpiä ratsukon suorituksen onnistumisen kannalta sekä yleisesti vain muistutin muutamasta asiasta jotka tekisivät kuitenkin huomattavan muutoksen ratsukon menoon vaikka ne eivät olleet ehkä kovinkaan isoja rakennuspalikoita suorituksessa.
--
252 sanaa:
Valmennuspaikka oli minulle uusi, sillä olimme sopineet valmennuksen islanninhevosbaanalle. Baanalla minua odottikin jo valmiiksi verrytelleenä hopeisella harjalla varustettu Silveriksi esitelty ori ratsukoineen. Pienikokoinen islantilainen oli todella söpö ja rapsuttelinkin oria samalla kun vaihdoin tuon ratsastajan kanssa muutaman sanan siitä miten ratsukon treenit olivat menneet ja millaisia tuloksia nuo olivat tehneet kisoissa.
Lopulta oli aika pyytää ratsastaja siirtämään Silver käyntiin ja ratsukko sai hakea islanninhevoselle sopivaa käyntiä. Alkuun ori meinasi hieman kiihdytellä käyntiään ja se tuntui myös hieman kadottavan jarruaan joten ratsastaja sai todellakin tehdä töitä sen eteen että Silver pysyi koko ajan kuulolla ja ratsastajalla itsellään oli jotain mahdollisuuksia alkaa pehmentämään omia apujaan. Hitaasti kuitenkin tässä onnistuttiin ja mitä rauhallisemmaksi islantilaisen käynti kävi, sitä helpompaa ratsastajan oli sitä ohjata tehtävästä toiseen ja askellajista toiseen. Varsinkin passin ratsastamiseen sai ratsastaja kiinnittää huomiota sen ollessa hopeanhohtoiselle islantilaiselle vielä hankalaa aitojen sisäpuolella.
Kuitenkin sopivilla avuilla Silver teki mitä tuon ratsastaja siltä pyysi ja islanninhevosella oli todella kauniit askellajit ja se siirtyi kauniisti askellajista toiseen, vaikka välillä vauhti meinasikin kiihtyä liiaksi. Kuitenkin pienillä korjauksilla se saatiin taas hidastumaan sellaiseksi että meno ei ollut liian kiireisen tai liian hitaan näköistä ja muutenkin miten meno saatiin vain koko ajan paremmaksi ja miten ratsastajan työtä saatettiin helpottaa entisestään.
Ratsukon yhteistyöstä huomasi että asioita oltiin varmasti hiottu jo aikaisemminkin ja kunhan muutama palanen saatiin valmennuksen aikana loksahtamaan vielä paremmin paikoilleen, oli ratsukon menoa ilo seurata. Lopulta annoin ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt samalla kun annoin hänelle oman loppupalautteeni sekä kerroin muutaman pienen huomion ja ehdotuksen jatkoa ajatellen sekä suorituksia sulavoittamaan.
---
253 sanaa:
Ponikokoinen vuonohevonen oli söpö ravaillessaan ympäri kenttää. Ratsastaja oli minulle tuttu jo useamman valmennuksen osalta joten keskityimme enemmän siihe millainen päivän ratsu olisi. Opittuani hieman enemmän Nalleksi kutsutusta orista oli aika päästää ratsukko ensimmäisen tehtävän pariin, joka oli ihan vain matala, hieman kavalettia korkeampi pysty. Parin kierroksen jälkeen nostin estettä kymmenellä sentillä ja ratsukko pääsi suorittamaan neljän esteen rataa.
Ratsastaja joutui pyytämään Nallea hieman eteenpäin jotta orin sai esteistä yli. Tämän radan jälkeen pyysinkin Nallen ratsastajaa vain laukkaamaan orilla pari kierrosta maneesia ympäri jotta se saisi hieman aktiivisuutta laukkaansa ennen kuin ratsukko sai siirtyä uudelleen tehtävälle. Tällä kertaa Nalle hyppäsi esteet paremmin ja ratsastajan ei tuntunut täytyvän tehdä ihan niin paljon töitä vain sen eteen että vuonohevosen sai liikkumaan eteenpäin.
Ohjeistin ratsastajaa pitämään Nallen aktiivisena samalla kun nostin esteet vielä 60cm korkeuteen ja ohjeistin tuolle valmennuksen viimeisen radan. Ratsastaja oli tehnyt Nallen kanssa hyvin töitä nostaessani esteitä ja vuonohevonen suoritti radan todella hyvällä tyylillä. Kun ratsukko oli saanut pari kierrosta tällä korkeudella, sai ratsukko kokeilla tehdä tiukempia sekä pidempiä teitä sekä yrittää erilaisia askelmääriä esteiden väliin. Ratsastaja oli pitänyt Nallen hyvin aktiivisena koko valmennuksen ajan ja lyhyet, tiukat tiet kuin myös pitkät ja laajemmat tiet sujuivat hyvin kuin myös askelmäärien vaihtelu esteiden välillä.
Muutama hyvä kierros riitti siihen että saatoin antaa ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Samalla kun ratsukko suoritti omatoimisia loppuverryttelyjään annoin ratsastajalle kehut sekä muutenkin omat loppukommenttini. Ohjeistin ratsastajaa jatkamaan samanlaisella tavalla myös omissa treeneissään sillä Nallen pitäminen reippaana koko valmennuksen ajan näytti toimivan hyvin ja vuonohevosen suorittaminen oli todella hyvää.
---
250 sanaa:
Ruunikko paso fino oli todella näyttävä tapaus saapuessani paikalle. Ihasteltuani ratsua hieman kauempaa hetken oli aika kiinnittää ratsastajan huomio itseeni ja vaihtaa tuon kanssa muutama sana päivän ratsusta. Ruunikko esiteltiin minulle Sankuksi ja saatuani hieman paremman kuvan siitä millainen ratsu olisi kyseessä oli aika pyytää ratsastajaa hakemaan oria sopivalle käynnille, josta olisi helppo lähteä työstämään oria muissa askellajeissa.
Ratsukko sai keskittyä tänään siihen että askellajit olivat aktiivisia, mutta eivät liian hätäisen tai hitaan näköisiä. Huomiota pidettiin myös siirtymisissä ja siinä että ne tulisivat olemaan oikea aikaiset ja siistit. Jo ensimmäisistä askeleista oli helppo nähdä että Sankulla olisi todella paljon näyttävyyttä askeleessaan. Ajoittain ratsastaja kuitenkin keskittyi hieman liikaa siihen että Sankku vaihtaisi askellajista toiseen juuri siinä kohtaa kun sen haluttiin vaihtavan joten orin tahti pääsi kiihtymään hieman liikaa. Ratsukko sai ottaa pari helpotetumpaa suoritusta ennen kuin tehtävä palautettiin samalla tavalla tehtäväksi.
Hitaasti ratsukko sai tehtävää sujumaan niin tavan käynnissä kuin myös erikoisaskellajeissa. Suuntien muuttuessa ratsukko sai ottaa aina pienen parin kierroksen mittaisen vapaan käyntipätkän ennen kuin ratsukko sai jatkaa taas tehtäviä. Toiseen suuntaan ratsukon tekeminen alkoi sujumaan nopeammin hyvin vaikka Sankusta oli jossain kohtaa huomattavissa että ori alkoi hieman väsymään tai muuten vain menettämään mielenkiintoaan treeniin.
Lopulta kuitenkin ratsukko sai sen verran onnistuneita suorituksia alle että sain antaa ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Ratsukon suoritettua hetken verryttelyjään aloin antamaan ratsastajalle omaa loppupalautettani sekä huomioita, joita olin tehnyt ratsukon suorittamisesta valmennuksen aikana. Ratsukko sai myös muutaman kotitehtävän joiden avulla ratsukko voisi jatkaa treenaamista kotona ja saada suorituksiaan vielä hieman sulavammaksi ja kauniimmaksi.
--
251 sanaa:
Rautias tamma ei jättänyt kovinkaan suuren arvelun varaan sitä että ratsun kanssa tulisi olemaan enemmän tai vähemmän tehtävää. Vaihdettuani tamman ratsastajan kanssa muutaman sanan päivän ratsusta, joka esiteltiin Unniksi. Rautias jatkoi luonteensa esittelemistä kun ratsastaja pyysi kävelemään sitä hetken hieman hitaammin jotta puhuminen olisi helpompaa. Ratsukko saikin jatkaa tästä kohti ensimmäistä tehtävää, joka sai olla ihan vain siirtymiset lisätyn käynnin ja käynnin välillä. Ratsastaja sai itse hakea sopivan tahdituksen siirtymille ja hiljalleen ratsukon suorittaminen alkoi olemaan koko ajan tasapainoisempaa joten annoin ratsastajalle luvan siirtää rautiaan raviin.
Ravissa ratsukko sai jatkaa samaa tehtävää ja mukaan otettiin myös puolikaaret, joiden aikana ratsastaja sai kokeilla tehdä askeleen pidennyksiä. Lopulta ratsukko sai tehdä muutamat takaosa käännökset käynnissä sekä piaffe-passage siirtymiä ravissa. Ratsukon suoritettua tehtävät molempiin kierroksiin, sai ratsastaja siirtää Unnin laukkaan ja alkuun vain antaa tamman laukata vapaasti muutaman kierroksen ennen kuin ratsukko sai alkaa tekemään vastalaukkoja sekä laukanvaihtoja yhden-kolmen askeleen välein. Unni protestoi ajoittain enemmän ratsastajansa apuja, mutta tuo osasi hyvin vastata tamman kiukutteluihin ja näin ollen sopiva tasapaino löytyi tamman ratsastamiseen. Loppua kohden kiukuttelusta alettiin pääsemään eroon, jolloin ratsukon suorittaminen helpottui entisestään.
Unni esitteli yllättävän kivaa liikettä silloin kun se ei kiukutellut ratsastajansa avuista ja muutamaan otteeseen ratsastajalla oli jopa mahdollisuus hieman koota tai muuten vain ratsastaa tammaa eteenpäin, jolloin suoritukseen saatiin vielä vähän lisää wow efektiä. Lopulta annoin ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Ratsukon loppuverrytellessä kertasin valmennuksen huippu- sekä heikkoja hetkiä ja annoin muutenkin muutaman vinkin ja neuvon jatkoon, joilla yhteistyötä voitaisiin hioa omatoimisesti. Lopuksi kiitin ratsastajaa valmennuksesta ennen kuin poistuin paikalta.
---
250 sanaa:
Maksanrautiasta ponitammaa oltiin jo harjaamassa kun saavuin Lukariseen. Pahoittelin pientä myöhästymistäni ennen kuin aloin juttelemaan ponitammasta, joka esiteltiin minulle Paraksi. Olin luvannut tulla auttamaan tamman irtohypyttämisessä joten suuntasin kohti maneesia parin muun kanssa ja rakensimme kujan valmiiksi ennen kuin Para talutettiin maneesiin. Pikkutamma sai ensin tutustua maneesiin talutettuna ja se talutettiin pariin kertaan kujan lävitse, ennen kuin oli aika päästää se juoksemaan ensimmäisen kerran itse kujasta läpi.
Alkuun pieni ponitamma ei meinannut millään ymmärtää mistä oli kyse, mutta lopulta se juoksi kujasta lävitse suoraan sylissäni pitelemääni ruokasangolle ja näin ollen ponitamma oli helppo ottaa kiinni ja antaa talutettavaksi uudelle kierrokselle. Parin kierroksen jälkeen viimeisen esteen puomeja nostettiin siten että ne olivat ihan miniminimini ristikkona ja näin ollen tehtävää jatkettiin kunnes kaikki esteet olivat ensin miniristikoita ja sen jälkeen hieman isompia ristikoita. Paran keksittyä mitä siltä kaivattiin, alkoi tamman vauhti nousemaan ja muutenkin suorittaminen olemaan paljon aktiivisempaa. Lopulta viimeinen este oli noin 40cm pysty, kahden ensimmäisen ollessa edelleen ristikkoina.
Ensimmäisellä kerralla Para löi liinat kiinni juuri ennen viimeistä estettä, mutta pienellä patistamisella poni saatiin ihan reilun ilmavaran siivittämänä esteestä ylitse ja toisella kerralla sekä pienellä patistuksella poni jatkoikin matkaansa suoraan. Kolmannella kerralla ponitamma oli tainnut keksiä että se ei kuole siihen että viimeinen este ei olekkaan enää ristikkona ja se hyppäsi ainakin edestäpäin katsottuna ihan kivan näköisesti viimeisen esteen. Tämä sai riittää Paralle tältä päivältä ja taluttelin ponitamman loppukäynnit samalla kun muut siivosivat kujan pois, ennen kuin palasimme maneesiin porukalla ja sain vielä harjata maksanrautiaan ponitamman sekä palauttaa sen lopulta tarhaansa.
--
253 sanaa
Kirjava täysiverinen katseli uteliaana ympärilleen kun saavuimme paikalle. Vaihdoin Tassiksi esitellyn ratsun jockeyn kanssa muutaman sanan ennen kuin otin hevosen ohjat käsiini ja minut puntattiin tamman selkään. Olin löytänyt tammalle treenikaveriksi pari muutakin ratsukkoa joten lämmittelimme hevosia rauhassa ja vähän katsoimme miten hyvin kaikki hevoset pelasivat yhteen. Alkuun Tassi oli ihan rauhallinen ja mukava ratsastaa niin kauan kun menimme vain käyntiä tai hidasta hölkkää, mutta mitä lähemmäs laukkaa alettiin päästä sitä enemmän tamman kierrokset nousivat.
Ensimmäiset laukkavedot olivat kunnon kaaos, mutta hiljalleen aloin löytämään nappuloita, joilla Tassi ei nelistänyt kuin kaistapää. Hevosten oltua verryteltynä kunnolla oli aika ottaa muutama laukkalähtö. Ensimmäinen yritys oli tuhoon tuomittu jo ennen kuin olimme saaneet hevoset lähtöaitioihin. Kuitenkin lopulta ensimmäisestä yrityksestä saatiin jotain toimivaa ja seuraavalle kierrokselle osattiin tehdä muutamia korjauksia, joilla saatiin onnistunut lähtö aikaan.
Pari ensimmäistä kierrosta otettiin hieman hitaammin ja tunnustelevammin ennen kuin oli aika nostaa panoksia ja lähteä tekemään kisamaisempia suorituksia. Antaessamme hevosten hieman palautua ensimmäisistä vedoista ja valmistautuessamme toisiin teimme toisten jockeyden kanssa vielä muutaman viilauksen suunnitelmiimme, ja lopulta oli aika ratsastaa hevoset taas kerran lähtöaitioihin ja ottaa ensimmäinen kunnon kisanomainen treeni. Tassi ei lähtenyt ihan niin räjähtävästi liikkeelle kuin olin kirjavan tamman odottanut lähtevän joten se hieman yllätti minua. Seuraavalla kierroksella mä olin paremmin hereillä ja sainkin Tassin lähtemään vähän reippaammin ja me saatiin parempi juoksu. Kolmannella kierroksella sitten ei ollutkaan muuta kuin vain istua tamman selässä kirjavan hoitaessa kaiken itse. Tämä startti sai jäädä viimeiseksi ennen kuin aloimme jäähdyttelemään hevosia ja verryttelemään niitä vähän ennen kuin oli aika palauttaa Tassi omistajalleen.