Erikan päiväkirja

[Minni]

Eerikan tarinoita tallilta ja muualta.

Vapaaehtoiset tehtävät:

Karkki on päätynyt pujahtamaan maneesiin ilman että kukaan huomasi. Antaako kirjava helposti kiinni, vai pistääkö ponitamma hippaleikin päälle?

[erika]

Tähän viestiin tulee jotain kirjoitusta Erikasta ja tehtävistä tallilla

[erika]

Erikan tarina

Erika syntyi keskituloiseen perheeseen Pohjois-Pohjanmaalle. Maanviljelijä kodissa oppi pitämään itsensä kiireisenä ja rakastamaan eläimiä. Erikan perheeseen kuuluu isä Matias Ojaperä, äiti Henni Ojaperä ja veljet Elias 19v, Eeli 19v ja Erik 17v. Sisarukset asuvat kaikki samassa pihapiirissä täysi-ikäiset veljet asuvat sivutalossa, mutta Erik ja Erika asuvat päätalon isoimmissa makuuhuoneissa.

Perheen tilalla on lypsylehmiä yhteensä 150 lypsävää eli se on suuri lypsykarjatila. Erikan isoveljet jäivät auttamaan perheen tilalle, kun prinsessa lähti "maailmalle" eli Etelä-Pohjanmaalle äidin puolen suvun suunnalle. Erika sai oppisopimus paikan vaikka hänellä on vielä peruskoulutuksen. Kuitenkin hän sai paikan etäopetuskouluun, jossa suoritetaan muutamia etäoppitunteja, mutta pitkälti se on itse opiskelua.

Määrätietoisena nuorena naisena Erika uskoo selviävänsä raskaasta ratsuttajan työstä, valmentautumisesta ja peruskoulusta kunnialla. Jalkapallo, joka on ratsastuksen lisäksi punapään yksi rakkaista harrastuksista ei myöskään väisty, vaikkakin peliseura vaihtuu Etelä-Pohjanmaalle. Jalkapalloa Erika on pelannut seitsemän vuotiaasta asti, mutta ratsastusta niin äidin hevosella, kuin veljien vanhalla ponilla aivan pienestä pitäen. Ensimmäisissä kilpailuissa Erika kilpaili noin kaksivuotiaana, vaikkei siinä hirveästi tarvinnut kuin kyydissä istua. Kyseessä oli shetlanninponi näyttelyt ja käyttöluokka- Erika voitti söpöystittelin ja siitä asti tyttö on halunnut pärjätä lähes kaikessa mitä on tehnyt.

Kuopuksena isolla tilalla elämisessä on tietyt hyvät ja huonot puolensa. Erikan tehtävä lähes siitä asti kun oppi kävelemään on ollut viedä eväät navetalle tai pellolle. Kahdeksan vuotiaana hän aloitti aamunsa aina keittämällä mummon valvonnassa aamupuuron ja -kahvit navettatyöntekijöille. Navetalla on isän ja äidin lisäksi aina työskennellyt myös isän veli Markus ja satunnaisia lomittajia, sekä kesätyöntekijöinä on ollut aina kylän nuoria. Ison talon tyttönä oli usein koulussa kiusattu, koska haisi "pahalle", mutta nopeasti isoveljet ja muut maalta kotoisin olevat puuttuivat kiusaamiseen esim koulubussissa. Kavereita sai oikeastaan vasta kun selvisi että hän ratsastaa ja on hyvä jalkapallossa. Varsinaisesti Erika oli jo pelannut pikkujoukkueessa, mutta oikeaan seurajoukkueeseen liittyi kahdeksan vanhana. Jalkapallon ja ratsastuksen kautta on oppinut ettei mikään ole ilmaista, mutta luovuttaa ei saa.

Erika pakkasi uuteen lätkäkassiinsa vaatteet ja ratsastusvarusteet. Hän olisi valmis alle vartissa, kun vain vielä pakkaisi kannettavan ja muut kouluvälineet mukaansa. Eeli ja Erik lähtevät saattamaan Erikan uuteen asuntoon, sillä äiti ja isä ovat tilalla niin kiireisiä poikivien lehmien vuoksi ja hankalasti halvaantuneen tilan yhden vanhimman lehmän hoitamisen suhteen. Pakettiautoon oli jo pakattu uusi työpöytä, sänky, vaatekaappi ja lipasto. Erik haki varastosta vielä tekemänsä pölkky-yöpöydän, jonka valmisti Erikan toiveiden mukaan. Lätkäkassi autoon ja pari ikeanpussia petivaatteita, Erika hyppäsi lyhyimpänä transitin keskipenkille.

Tästä alkaa itsenäistymien!

Olipas kiva päästä lukemaan enemmän Erikan taustasta ja ajasta ennen tallille saapumista. Varmasti veljiin tottuneena myös tallissa vallitseva ajoittainen Trevorista johtuva säpinä ei taida ainakaan ihan heti Erikaa säikäyttää. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten kotiutuminen uuteen paikkaan alkaa ja miltä uusi arki hevosten parissa tuntuu lehmien jälkeen tuntuu. - Minni

[erika]

Täydellinen työ!

Matka ahtaan transitin etupenkillä olisi voinut sujua hitaamminkin, sillä veljet pitivät huolen ettei matka ole tylsä. Kolmisen tuntia teimme matkaa, sillä kävimme myös syömässä huoltoaseman nuhjuisessa baarissa. Välttelemme yleensä isoja abc myymälöitä, sillä Erik ei viihdy isoissa paikoissa lievän autisminsa vuoksi ja usein saamme nirppanokka ilmeitä lievän lehmän tuoksun vuoksi. Vaikka aina "kylillä" kuljetaankin puhtaissa vaatteissa, niin hento tuoksu esim hiuksissa kulkee helposti.


Eeli ajoi koko matkan, sillä hänellä on ainut ajokortti autoihin. Erik on saanut traktorikortin vaikka hänellä onkin lievä vamma. Itselläni on erikoisluvalla kevarikortti ja ihan tavallinen traktori kortti ollut jo pari vuotta erikoisluvalla. Maalaisnuorten kun on paljon helpompi saada kortteja, etenkin traktorikortteja.


Storywoods avautui metsäkaistaleen takaa ja pakko myöntää, että se ylitti kaikki odotukseni. Punertavat katot olivat vielä ohuen lumen peitossa, mutta aurinko on sulattanut kivasti katot jo näkyviin ja tallinpihakin vaikutti kaukaa sulalta. Olen kuullut huhua että tallilla on asfaltoidut pihat ja osassa pihaa on sulamista edistävät eristeet. Yllätyin kun pihalla huomasin että sen asfaltti alueet tosiaan ovat sulat. Eeli epäili, että niitä kenties suolataan tai käytetään jotain muuta sulamista edistävää ainetta.

Vastassa oli Trevor niminen englantia sujuvasti puhuva mies. Erik pysytteli hiljaa, sillä hän ei ole kovin hyvä englannissa. Eeli puolestaan on ollut vaihdossakin ja pärjää hyvin englannilla. Hoitaa oikeastaan tilan kaikki englanninkieliset toimet ja tilaukset. Lisäksi auttaa kaikkia naapureita englannin kielen kanssa. Itse pärjään kyllä ja koulussa englanti on aina ollut vähintään 8, mutta ala-asteen päättötodistuksessa se oli 10. Toisaalta en ole hirveästi päässyt puhumaan englantia paitsi Eelin ja tämän kavereiden kanssa.

Trevor osoittautui hyvin humoristiseksi ja myöskin melko tarkaksi. Nimittäin varsinaisesti tarkoitus on aloittaa vasta huomenna, mutta mies totesi että olen enemmän kuin tervetullut heti tänään talliin. Niinpä kannoimme tavarat leiriohjaajan huoneistoon ja teimmekin yhdessä pikaisen siivouksen. En niin liikaa halua kiillotella paikkoja, mutta perussiisteys on kyllä mulle tärkeä.

Erik ja Eeli laittoivat tavaroita paikoilleen, jonka jälkeen lähtivät käymään vielä ruokakaupassa. Saan kuulemma käyttää tilan traktoria ja tieliikenne mönkijää kauppakäynteihin, joten en ole ihan muiden liikkumisen varassa täällä korven keskellä. Olen toisaalta tottunut siihen että aina pitää olla ruokaa varastossa, koska meidänkin tilalta traktorilla isompaan kauppaan kestää 45min körötellä. Lisäksi ihan mielettömän kiva on se että heti oveni ulkopuolella on iso jääkaappi pakastin, joka on yleensä vain leireillä käytössä ja Minni totesi että saan kyllä käyttää sitä. Omasta huoneesta löytyy uuni/hella yhdistelmä, mikro ja blenderi jonka kylläkin toin mukanani. Tiskikaappi ja pari kaappia, tiskiallas ja pöytäpintaa jonkin verran. Baaritiskimäinen saareke tuo lisää pöytätilaa ja ihanan ruokapöydän neljällä baarijakkaralla. Sen lisäksi huoneessa on nyt minun iso jenkkisänky, pieni sohva ja yksi säkkituoli, sekä tv taso sopivan kokoisella telkkarilla, johon on wii konsoli nyt liitettynä. En hirveästi pidä pelailusta, mutta ompahan nyt jotain tekemistä vapaa-ajalle mitä en tallissa vietä. Läppäri löytyy säkkituolin vierestä jakkaralta ja pölkky-yöpöytä on tietenkin sängyn vieressä.

Vaihdoin vaatteet ja olin valmis lähtemään töihin. Huoneen oven jätin lukitsematta, sillä ulko-ovi on lukossa ja sinne pääsee koodilla sisään. Otin kyllä huoneen avaimen mukaan ja Eeli lupasi lukita oven kun tuovat kauppatavarat huoneeseen.



Tästä se lähtee. Trevor osaa onneksi välillä käyttäytyä vaikka aina sitä ei miehestä usko. Mene ja usko että toiselle tulee muutaman vuoden päästä neljäkymmentä mittariin... Toivottavasti mies osaa käyttäytyä alkuun ainakin jotenkin alkuun.

- Minni

[erika]

Kouluhevosten virkistystoimi lautakunta

Pakko myöntää että etäkoulu ja työskentely kulkevat melko kivasti käsikädessä. Minun ei tarvitse olla töiden takia kovin monella tunnilla läsnä, mutta tänään suoritin aamulla matematiikan kokeen jo 7.30, kun opettaja oli ajoissa onlinessa. Tarkoitus oli aloittaa vasta 8.00 valvottu matematiikankoe, muut oppilaat suorittavat kokeen tietysti koulussa klo 9.00. Opettaja luonnollisesti muistutti etten saa kertoa kokeen kysymyksistä kenellekään, mutta itseasiassa en tuntenut uudesta koulusta ketään.

Kerroin opettajalle aloittavani heti aamupalan jälkeen työskentelyn, joten en edes ehdi juoruilla kenellekään. Olin suunnitellut että ehdin tehdä kokeen puolessa tunnissa, joten olisin jo 9.00 viimeistään tallilla valmistautumassa liikuttamaan hevosia. Trevor, José ja Minni ovat kaikki pitäneet minulle tunteja ja valmennuksia alkuun. Nyt kun olen tutustunut suurinpaan osaan hevosista saan liikuttaa niitä itsenäisesti. Aamuisin joku kertoo jos on vaativia liikutettavia listassa, niin kuka tulee valvomaan. Valvonnan on viime aikoina suorittanut José.

Ehdin tallille juuri sopivasti ennen kuin hevosia alettiin tarhaamaan. Eli melkein puolituntia ilmoittamaani aikaa aikaisemmin.
"Huomenta, onko jotain erityistä tälle aamulle", tervehdin Minniä, joka kirjasi jotain konelle toimistossa.
"Tänään saat liikutella omaan tahtiin ja olisi kyllä ihan kiva jos päivällä menisit jo kentällä. Jos pollet on liian virkeitä, niin pyydä Josélta seuraa. Gramaanien käyttöä voisit myös harkita isoilla hepoilla. Juuso on hoitanut kenttää nyt viikon verran ja antoi eilen luvan käyttää sitä", Minni kertoi suunnitelmansa. Nappasin seinältä pienen keltaisen lapun, jossa luki liikutettavat hevoseni tälle päivää. Suuntasin myös ilmoitustaululle, missä on vapaat liikutettavat hevoset ja merkkasin listaan muutaman jonka voin ottaa liikutukseen. Vapaat hevoset listasta voi valita liikutetavia, ne ovat joko lisäliikuntaa kaipaavia tai sellaisia joita vapaa ei haittaa, mutta liikunta olisi parempi. Yleensä hoitajat ja liikuttajat varailevat itse haluamansa hevoset tuosta listasta. Minni tai Trevor merkitsee "pakko liikuttaa" hevoset pikkulapuille toimiston ilmoitustaululle.

Aloitin aamun Samilla, ehkä jonkinlaiseksi vakkariksi muotoutuneesta ponipojasta. Samin kanssa on oltava ripeä, mutta koska olen tottanut tavakseni että harjaamiseen on käytettävä vähintään 10 minuuttia, jotta pintaverenkierto kiihtyy ja lihakset alkaa lämpiämään leikitin oria ajoittain ketjulla. Olemme pitäneet orin kiinni pesupaikalla ja riimussa ketjunaru, jota välillä pyöräytellään suuhun ja ori saa mählystää ketjua. Ketjun mähläämisessä on myös hyvä puoli se että suu aktivoituu ja sylkeä alkaa kehittymään paremmin. Vaikka normaalisti Samia en pintelöi, niin tänään päätin laittaa pintelit. No puoleen väliin pääsin eli sain etujalat pintelöityä. Takajalkoihin pujautin nopeasti neopreen suojat, jotka ajavat saman asian ovat vain paljon nopeammat laittaa. Sami harvoin malttaa edes näin paljoa seistä ja olen sen verran oppinut että komentaminen steppailuun on vain bensan heittämistä liekkeihin.

Varustin poni rivakasti loppuun ja olinkin valmis lähtemään maneesille. Nappasin reppuni penkiltä ja vedin kypärän päähän sekä hanskat käteen. Tallin ovella hetin vielä villaviltin orin selkään, sillä aamulla oli vielä viileä keli. Elämme tällä hetkellä hankalaa aikaa loimittamisen suhteen, nimittäin päivällä saatamme käydä repimässä loimia hevosten päältä pois kun niille tulee turhan lämmin. Tarkastin vielä listasta kirjoittamani aika taulun ja huomasin ilokseni kirjoittaneeni sen jo väärin. Samin kanssa sitä ei jäädä muokkailemaan tai ori laittaa sillä välin paikat pintaremontti. Toisaalta mokani takia oli varannut Samlille liikaa aikaa ja se tarkoitti että meillä on reilu puolitoista tuntia aikaa työskennellä. Niinpä kiipesin jo pihalla kyytiin heilautettuani repun selkään. Lähdemme kiertämään tutun alkuverryttely lenkin käynnissä niin molemmat saamme raitista ilmaa. Huikkasin lantalan suuntaan Noelille että kierrämme peltolenkin, sillä hyviin tapoihin kuuluu ilmoittaa jos suuntaa maastoon.

Sami on joskus hieman kiireinen, mutta jotenkin sekin nautti kevät auringosta ja raikkaasta ilmasta kaikessa rauhassa. Ori venytti kyllä askeleitaan innoissaan, mutta ei rikkonut raville tai edes tuntunut kiireiseltä joten annoin sen tehdä sen vapain ohjin. En keräänyt koko lenkin iakana ohjaa kertaakaan tuntumalle, vaan annoin orin nauttia "vapaudesta", mutta kokoajan olin valmiinan nappaamaan kauhukahvasta kiinni ja rauhoittelemaan oria. Se ei kuitenkaan tehnyt elettäkään rynnimiseen tai panikointiin viittaten. Palatessa näin jo kaukaa että Noel on jälleen lantala reissulla, joten huiskutin tälle että olemme palanneet. Noel huomasi ja heilautti takaisin. Tämä sanaton viestintä tarkoitti että tallissa lepo maastoileva ratsukko on palannut takaisin "vapaalle alueelle", eikä meidän ollut tarvetta kurvailla enään tallin kautta. Samoilla pitkillä askelilla maneesin isoista ovista sisään. Kevät tuuli on niin kylmä aamuisin että ei sinne ulos liian kauaksi aikaa tee mieli jäädä.

"Oho sepäs kävelee mallikkaasti", José kehui Demonin selästä. Heillä oli näköjään puomiharjoitteet maneesissa, joten paras pitää varani, sillä olen kuullut Demonin olevan hyvinkin innokas esteratsastuksen suhteen.
"Ulkoilma tekee ihmeitä. Käytiin haukkaamassa raitista ilmaan peltolenkillä ja annoin sen kävellä koko matkan vapain ohjin. Ehkä se on ollut hieman kireä selästä, sillä käynti parani kokoajan", vastasin hymyssä suin esimiehelleni. Vaikka Minnin ja Trevor ovat lähes päivittäin kanssani tekemisissä, niin José on muodostunut sellaiseksi jolta uskaltaa kysyä mitä vain ja koska vain.
"Voitaisiin kyllä päivällä maastoilutta enemmänkin siellä on jo sulat tiet, mutta nyt tuulee vielä aivan liika", mies pohti.
"Joo mennään vain Minni sanoi että päivällä saa jo kenttääkin käyttää", vastasin, johon mies vain hymähti ja veti neulospaitansa kaulusta hieman korkeammelle. Kenties espanjalaiselle Suomen kelit eivät ole ihanteelliset työskentelyyn.

Samin liikutus sujui ongelmitta, se kulki kivasti koko liikutuksen ja sain välillä kehuja Josélta ja Trevorilta joka oli myös saapunut ratsastamaan. Trevor ratsasti minulle täysin vierasta hevosta, joten oletan sen olevan katsomossa istuneen naisen tuoma "koulutettava" / läpikäytävä asiakashevonen. Poni otti vain kerran kimmoikkeen, kun molemmat isot hevoset saivat säpsyt puomin kolahduksesta, mutta nopeiten Sami oli takaisin kurinalaisessa työskentelyssä.

"Sehän menee kivasti siirryppäs loppuverryttelyyn jo sen kanssa Sanni tuo sinulle seuraavan hevosen. Saat hieman hypätä vähän Fabinalle, se on niin toivoton esteratsu että kolistelee varmasti. Pidetään esteet niin matalina että vaikka konttaatte niistä yli. Sinullahan oli jonkin verran hyppykokemusta. Fabina on kyllä kiltti, kun olet siihen jo tutustunut koulupuolella. Mutta tarvitsen maneesiin enemmän säpinää. Sanni lupasi tulla juoksuttamaankin jotain toiseen päätyyn", Trevor totesi ystävällisesti, mutta selkeästi pilkettä silmäkulmassa.

Hieman harmitti jättää työskentelyt kesken, mutta perus liikutukseksi Sami oli tehnyt riittävästi töitä. Sanni tosiaan toi Fabinan minulle ja vaihtaminen tuohon aavistuksen tahmeaan isoon tammaan elastisesta ponista ei ollut kaikkein miellyttävin. Nousin neidin selkään ja aloitin heti ratsastamisen eteen. Tein alkuverryttelyssä paljon siitymisiä ja nostoja. Huomasin Trevorin hakeutuvan lähettyville laukannostoissa, mikä aavistuksen ahdisti tammaa ensitestään. Kevyessä istunnassa muutama napakka laukka pätkä molempiin suuntiin niin olimme valmiit pikaverryttelystä. Kiitin vain itseäni etten valinnut uusia saappaita tälle päivälle, nimittäin vanhat ovat sen verran notkeat jo että voi hyvin ratsastaa kevyessä istunnassa ja lyhyillä jalustimilla.

Fabina teki puomeja yllättävän mielissään ja Trevor käytti meitä jonkinlaisena vetohevosena asiakashevosen kanssa. Toisaalta tuon vieraan hevosen pelleilyt ja temput saivat myös Fabinaan hieman liikettä ja lisävirtaa. Tamma ei koskaan minun liikutuksessa ollut aiemmin esittänyt näin ilmavaa laukkaa, mitä nyt kavaletti harjoituksessa esitti. Trevorkin hieman ihmetteli ja pyysi Minnin paikalle. Omistajatteren paikalle saapuminen hieman hämmensi, mutta Minni ei antanut hämmennykselle aikaa vaan nosti sarjan viimesen osan isommaksi ristikoksi. Kenties Trevor oli kertonut aikeistaan ja sen vuoksi esteitä tuli nyt korottaa. Fabina ryntäsi esteelle holtittomasti ja toi eläväsi mieleeni äitini suomenhevosruunan jonka elämän tapa oli juosta radoilla mahdollisimman paljon ratsastajan apuja vasten. Kokeilin samaa tapaa ja nostin kättä aavistuksen ylemmäs, kun siihen ei vastattu heitin ohjan löysäksi ja käytin ääntä. Tamma hämmentyi kun menetti tukensa ohjaan, jota vasten oli niin surutta painellut menemään. Kenellekään ei tullut yllätyksenä että hyppy oli tasapainoton ja aivan juureen. Minni ei kommentoinut muuta kuin tuumivalla ilmeellä "Ok, tule heti perään uudelleen".

Hämmennyin hieman etten saanut moitteita "vaarallisesta" tavasta ratsastaa, mutta Fabina reagoi siihen aivan samalla tavalla kuin äitini suokki hämmentyy ja toteaa että parempi oikeasti on kuunnella ratsastajaa. Vielä toisella yrityksellä Fabina hieman testasi mutta oli nyt varautuneempi ja ehdin ottaa kevyen tuntuma ennen estettä. Esteen jälkeen kehuin tammaa, sillä hyppy oli parempi. Vain Trevor tuntui olevan hieman pettynyt, sillä se äksöni ja kolauttelu jäi nyt pois, mitä toivoi asiakashevosen vuoksi enemmän. No Minni pitikin oikean tuntuisen estevalmennuksen ja vaihdoimmi heiman idoitamme. Kerroin äidin suokista ja Minni kertoi omista kokemuksistaan. Huomaamattomasti olimme hypänneet reilu puoli tuntia tamman polven korkuisia esteitä, toki saaden useamman puomin alas, mutta kuitenkin pää piirteittäin kaikki tuntuivat tyytyväisiltä ja Fabina puhisi intoa.

"Voi Erika haittaako sinua jos hieman kokeilisin nyt tammaa kun se on noin energinen ja notkea. Eli voisin hoitaa myös loppuverryttelyn, niin pääset omaan ohjelmaasi takaisin", Trevor kysyi. Jätin Minnin ja Trevorin keskustelemaan kouluhevosten viriketoiminnasta maneesiin ja harpoin hakemaan seuraavaa ratsua juoden samalla vettä.

Tallissa uusi harjoittelija oli laittamassa seuraavaa hevosta listastani kuntoon Elli neiti tuntui olevan lentoon lähtevällä tuulella. Mietin vain vaihtelua näiden hevosten kanssa, nimittäin Sami on reipas, Fabina tahmea ja Elli taasen sitä reipasta ja lentävää sorttia. No tiesin että Minnillä on laaja kattaus tallissaan hevosia ja lupaus siitä että pääsen ratsastamaan erilaisilla hevosilla pitää paikkansa. Olin tarkoituksella laittanut Ellin listan toiseksi hevoseksi, nimittäin en sen kanssa halua kentälle ensimmäistä kertaa. Sen saa hoitaa vaikka José tai Trevor jotka nauttivat pienestä vaarantunteesta. Tervehdin harjoittelijaa joka oon varmaan muutaman vuoden minua vanhempi, enkä ollut tavannut häntä aikaisemmin.

"Moi, olen Erika ratsuttajaoppilas", tervehdin samalla silittäen puhisevan tamman samenttista turpaa. Puhaltelin tamman sieraimiin rauhallisesti ja annoin sille hetken aikaa vain olla ja rauhoittua.
"Oho, sehän onkin ihan mukava. Anteeksi ole Asta ja ekaa päivää täällä. Sanni pyysi laittamaan vauhdilla Ellin kuntoon koska olit saanut ylimääräisen hevosen liikutettavaksi. Aloitin vasta tänään enkä tunne näitä vielä ollenkaan", blondi esittäytyi ja tarinoi. Hänellä on selkeästi paljon kokemusta hevosista, mutta ei vielä tallin tavoista.
"Kiva tavata, ei kannata panikoida. Asun tuossa leirinohjaajan huoneessa, joten minulla on hyvin joustavat aikataulut. Käyntkin merkkaamassa listaan uudet ajat nin ei Sanni panikoi ja siirretään yksi hevonen ruokailun jälkeen. Elli on yksi niistä herkkäsieluisimmista otuksista mitä tallista löytyy, joten sille on aina annettava aikaa ja tilaa rakastaa", totesin hymyssä suin.
"No mutta sitten meistä tulee naapureita minä ja kolme muuta harjoittelijaa majoitutaan leiriläisten tiloihin. Minni mainitsikin että sinä asut yläkerrassa", Asta jatkoi rauhallisemmin ja hieroi samalla tamman harjamattoa, josta tamma tuntui nauttivan.

Ellin liikutuksessa ei varsinaisesti ollut mitään isompaa ongelmaa ja teimme aivan perusjuttuja. Erityisen ylpeä oli laukkatyöskentelystä, sillä ensimmäistä kertaa tunsin istuin luissani että nyt se on oikeasti takajaloilla se laukan painopiste. Lisäksi ravissa tuli mahtavia avotaivutuspätkiä ja muutenkin tamam tuntui super notkealta, jopa notkeammalta kuin tavallisesti. Tamma on melko tunnettu matomaisesta luikertelusta apuja karkuun ja pelästyessään siitä tule räväkästi pieneen tilan heitetyn superpallon kaltainen pomppia.

Hoidin itse Ellin liikutuksen jälkeen ja laitoin sille ohuen kuivausloimen, jonka päälle vielä sadeloimen varmuuden vuoksi ja vein sen tarhasuojat jalassa ulkoilemaan. Matkalla takaisin päin nappasin seuraavan ratsun talliin syömään päiväheinät ennen liikutusta ja lähdin ruokkikselle. Ruokkiksen jälkeen olisi siis vuorossa vielä Dylan, Niko ja Martti sekä ylimäärisen listasta ottamani islanninhevosori Silfur frá Himinn joka onkin minulle täysin uusi tuttavuus.

Syödessäni tonnikala saksanpähkinä sallaattia ja juodessani aamulla tekemään smoothieta laitoimme iltapäivän täysin uusiksi Minnin ehdotuksen takia. Ratsastaisin Nikon kentällä, mutta muut lähtisivät porukka maastoon, sillä kouluhevosten virkistystoiminta on aloitettu Minnin julistuksella. Olin aavistuksen kauhuissani, mutta muut tuntuivat olevan maastoilun lisäämisestä innostuneempia.


Vuoden työntekijä aloitti lukemaan tätä töissä, mutta jätin lopulta kotiin luettavaksi Tässä oli ihanasti mukana eri hahmoja ja hevosia ja vaikka tapahtui paljon, tarina ei silti ollut liian hätäinen ja jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan että miten jatkossa homma etenee.

- Minni