Post by Minni on Apr 5, 2020 7:31:36 GMT 2
Tervetuloa kisaamaan kouluratsastuksen parissa Storywoodsin kentälle vapunpäivänä 01.05.2020!
Kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä on 27.04.2020.
Kisapaikkana Storywoods (STOR4266) ja tulosten arvontatapana on tarina.
Kisojen vastuuhenkilö & Tuomari on Minni (VRL-10337).
Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteeseen virtuaaliminniATgmail.com otsikolla Tarinakoulut.
Ilmoittautumismuotona: Luokka - ratsastaja (VRL-00000) - Ratsu (VH00-000-00000) Tarina.
Jokaiseen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa ja max 3 ratsua/ratsastaja.
1 hevonen saa osallistua vain kerran yhteen luokkaan ja max 2 luokkaan / kisa.
Luokat & Aiheet
Luokka 1 Helppo C
Karkki on päässyt pujahtamaan vapaaksi tallipihalle. Miten minitamman yllättävä ilmaantuminen vaikuttaa valmistumiseenne, vai onko vapaana vaeltava ponitamma ihan arkinen juttu?
Luokka 2 Helppo A
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin tähän pisteeseen. Juuri kun olet ratsastamassa kouluaitojen sisään jotain menee pieleen. Hajoaako varusteet vai yllättääkö paparazzi?
Luokka 3 Vaativa A
Kisapaikalla ymmärrät että olet opetellut väärän radan ja starttiin on aikaa vajaa 30min. Miten uuden radan opettelu onnistuu lyhyessä ajassa vai sekoittaako se kokonaan pakan?
Luokka 4 Intermediate I
Rutiinisi ovat olleet koko päivän hukassa ja kisapäivästä tuntuu tulevan pannukakku. Vaikuttaako tämä suoritukseen vai luoko se mahdollisuuden uusille rutiineille ja tavoille?
Luokka 5 Grand Prix
Koko suorituksenne ajan katsomosta kuuluu hirveä kameran nakse. Vaikuttaako tämä suoritukseenne, vai onko ratsusi tottunut olemaan kuvattavana paparazzi tyyliin?
Osallistujat ja tulokset
Luokka 1 3/30
1. Sonja Lovell (VRL-11911) - Dawnstorm Dael VH16-024-0176
Pakomatka rakkauteen
Rehellisesti sanottuna Storm oli ollut koko aamun pelottavan rauhallinen ja asiallinen. Tokihan se oli luonteelleen ominaisella tavalla jatkuvasti valppaana ja pärisemässä milloin mistäkin asiasta, mutta se ei ollut tänään vielä kertaakaan esimerkiksi hypännyt pystyyn tai yrittänyt poistua paikalta. Oletin tämän ehdottomasti olevan hyvä enne - pian alkavat koulukilpailut menisivät varmasti loistavasti. Starttiin tosin oli yli kolme varttia aikaa, joten en viitsinyt vielä nousta selkään. Orini tuntien tiesin kuitenkin, ettei tämä seesteinen tunnelma kauaa jatkuisi, jos jättäisin sen traileriin odottelemaan. Päätin varustaa Stormin valmiiksi, ja lähdin taluttelemaan sitä ympäri kilpailualuetta.
Tilanne tuli kirjaimellisesti nurkan takaa. Jokin pörröinen ja pyöreä tallasi varpailleni pyyhältäessään ohitseni, ja Storm sai vuosituhannen slaagin. Se ei ollut säikähtänyt eikä muutenkaan järkyttynyt, ehei. Se oli haistanut tamman ja mennyt sekaisin rakkaudesta. En tiedä ihan tarkkaan miten, mutta noin seitsemän sekuntia myöhemmin tajusin seisovani tallipihalla pelkät suitset kädessäni, katsellen kerman värisen ponin takamuksen etääntyvän täyttä vauhtia. Muutamaa sensuroitua sanaa myöhemmin lähdin kiirehtimään orin perään, tosin se oli ehtinyt jo silmieni ulottumattomiin, ja kavion jälkiä oli liikaa seurattavaksi.
Koska talli oli minulle vieras ja alue suuri etsittäväksi, päätin suosiolla suunnata kansliaan pyytämään, että kuuluttaisivat muulle kilpakansalle, että jos sattuu löytämään suitsettoman poniorin, sen saa pitää. Juuri kun astuin ovista sisään, korviini kantautui kuulutus, jossa pyydettiin kilpailijoita pitämään silmänsä auki pienen ja pörröisen minishettiksen varalta. ”Kertokaa, jos löytyy. Mun pieni ja typerä vuoristoponi on sen seurana”, totesin surkuhupaisasti virnistäen. Tarina sai onnellisen loppunsa, kun ponit tuotiin hetkeä myöhemmin kanslialle. Suitsin Stormin tietämättä itkeäkö vaiko nauraa, meillä ei meinaan enää ollut aikaa kunnon verryttelylle. ”Toivottavasti pakoilit itsesi lämpimäksi”, mutisin ponnistaessani selkään.
2. Alva (VRL-14837) - Buttercream (VH20-035-0027)
Ruttu steppaili ympärilläni, kuin mikäkin hieno ori. Ori se tietysti oli, mutta yleensä vähän rauhallisempi ja fiksumpi nuoreen ikäänsä verrattuna. Voikko poni tuijotti järkyttyneenä jonnekkin taakseni, ja kun käännyin katsomaan, takaani jolkotti pienen pieni poni. Se oli varmasti alle metrin säältään ja tarkkaili meitä hyväntuulisesti. Rutun mielestä se ei ollut yhtään hauskaa, ja odotin hetkeä kun ori päättäisikin olla välittämättä minusta ohjien päässä, ja ottaa hatkat. "Noh noh, mitä sä nyt pikkusta pelkäät?" kysyin hieman huvittuneena. Ruttu näytti siltä kuin olisi sanonut, että "tyhmä ota jalat alle ja juokse, se on lohikäärme." Taputtelin oria kaulalle yrittäen saada sen rauhoittumaan, ja tähystin tallipihalta jotakuta, joka voisi napata kääpiö ponin kiinni. Minulta se ei tainnut luonnistua, sillä Ruttu tosiaan käyttäytyi kuin sekopäinen villakoira. Se ei edes välittänyt vaikka, pihalla hääräsi muita tammoja omistajiensa kanssa. Loppujen lopuksi tallista säntäsi joku nainen, hakien pikku ponin pois. "Sen nimi oli Karkki. Miten siinä voi olla mitään pelottavaa?" kysyin orilta, joka edelleen puhisi jonnekkin tarhojen suuntaan
3. Alva (VRL-14837) - Frozen Eye (VH20-029-0035)
Ellin mielestä oli hyvä idea mennä varmuuden vuoksi helpon ceen luokkaan. Helppoon aahan oli kuulemma typerä idea lähteä heti Eelian saikun jälkeen, kun ei oltu treenaamaankaan päässyt. Mun mielestä me oltaisiin kyllä ehdottomasti voitu mennä aahankin. Eelia oli vähän intopiukeena menossa, mutta kyllä mä sen hallitsin, kun se tepasteli ulos heppa-autosta. Kiinnitin tamman renkaaseen sen seinässä ja Elli talutti seuraavan potilaan ulos autosta.
"Oii, kato kuinka söpö pikku poni!" hihitin, kun pienen pieni poni tepasteli itse tyytyväisen näköisenä viereemme. Se haisteli hetken automme eturengasta ja tuli sitten tervehtimään Elliä. "Mistäs sä oot karannu?" sisko kysyi ja nappasi ponia pinkistä riimustansa kiinni. "Mieti jos meillä ois tollanen samanlainen kääpiö omassa pihassa", haaveilin ja Elli pyöräytti silmiä. Sisko ei tosiaankaan tainnut arvostaa kuvitelmiani. Eelian mielestä poni olisi yhtä hyvin voinut olla hänen ruokakupissaan, ja tamma luimikin erittäin antaumuksella. Yrittäessäni saada satulaa selkään, Eelia potkaisi takajalallaan kovaa ilmaan ja olin lentää säikähdyksestä selälleni. Vaikka tamma vähän kipakka olikin, ei se yleensä ihan tälläinen ollut. Ilmeisesti Eelian pasmat sotkenut poni seisoi Ellin käsi puolessa, kovin syyttömän näiköisenä. Jostain tallin suunnalta huudeltiin Karkki ponia ja Elli kävi palauttamassa minin omalle paikalleen.
Luokka 2 4/30
1. Norpatar (VRL-VRL-09562) - Svarta Stolthet
Kaikki oli sujunut hyvin tähän asti eli siihen asti kun pitäisi vakuuttaa tuomari. Pirteä ja juuri siistitty pohjoisruotsinhevonen näytti niin maalaiselta puoliveristen ja kilpaponien joukossa. Kuitenkin olin hyvällä mielellä valmistautumassa radalle ratsastamiseen. Suoristin plastrong neulan ja tarkistin että takki on nätisti napitettu. Eemeli pyyhkäisi vielä ratsun kuolat ja minun saappaani. Hyvin koulutettu avopuoliso on erittäin arvokas hevosenhoitajana.
Pyysin kevyin avuin Tontun raviin ja ratsastin vielä pienen voltin. Radat aloitetaan ulkopuolelta, mikä on mielestäni ainut oikea tapa, eli odotin edellisen ratsastajan ulos ja pillin vihellyksen merkiksi suorituksen alkamisesta. Volttikahdeksikolta suoristin Tontun pituushalkaisijalle ja otin kasvoille parhaan pepsodent hymyni. Loin herttaiseen tätiin eli tuomariin rennon katsekontaktin ja tunsin kuinka kevyesti Tonttu tukeutui kanikuolaimeen. Ravin rytmikäs jumputus keskeytyi äkki pyrähdykseen. Mitä ihmettä tapahtui? Tonttu loikki sivuttain muutaman askeleen ja korskui.
"Se on KISSA", kuulin yleisön huutavan. Yritin kääntää pölhöilyn eduksi ja jatkaa rataa alkutervehdykseen. Tonttu oli jännittynyt pysähdyksessä ja huomasin sen seuraavan ktseellaan valkoista kissaa kouluaitojen takana. Kissasta ei näkynyt kuin heilahteleva häntä. Oikeastaan koko raviohjelma oli mielestäni pilalla. Tonttu tuntui kiireiseltä ja kiihkeältä. Se vilkuili jokaisen kirjain pidikkeen taakse ja kiinnitti huomiota aidan ulkopuoliseen elämään.
Laukassa sain sen vasta rennommaksi ja kuulolle. Kokoamis aste ei ollut missään nimessä meidän parasta, mutta onneksi se ei ollut etupainotteinen, vaan ennemminkin jäykkä niskainen pystykaulainen kameli. Kuitenkin radan jälkeen saimme kelpo ablodit ja tuomari oli erittäin hymyilevä. Koko komeuden kruunasi radan ulkopuolella nyt kentän aidalla istuvan kissan mulkaisu ja äänekäs korahdus. Tällä kertaa kuitenkin käynti säilyi eikä ollut pelkoa että tulee äkkiliikkeitä. Tonttu oli selkeästi tuohtunut moiselle olennolle. Ja pakko myöntää niin olin minäkin tai lähinnä ihmettelin mitä oli tapahtunut koska ei Tonttu koskaa ole pelännyt muita eläimiä ei edes hirveä tai poroja.
Eemelin videosta näin kun kissa vaani aidan takana ja pääsi takaa yllättämään juuri kun ratsastimme portista sisään. Kissa loikkasi kiinni Tontun häntään, mutta onneksi se ei pääsyt riittävän ylös saadakseen kunnon otetta ja vältyimem isommilta ongelmilta.
2. Sonja Lovell (VRL-11911) - Rinnan Railakas VH19-018-1042
Ryminällä sisään ja lentäen ulos
Yleensä menen kouluratsastuskilpailuihin vain sen takia, että satun omistamaan kouluhevosia, joita haluan käyttää jalostukseen. En missään määrin viihdy valkoisten aitojen sisäpuolella. Tänään olin kuitenkin alkanut uskoa siihen, että kouluratsastus on helppoa ja kivaa, kiitos Rallin. Ori oli ollut kuin herran enkeli koko aamupäivän ja liikkunut melkeinpä ajatuksen voimalla, ja puhkuin intoa kuin lapsi karkkikaupassa, kun suuntasimme radalle. Olin valmis näyttämään kaikille, miten homma hoidetaan.
Noh, näytin toki, miten homma hoidetaan, mutta vähän eri homma kuin olin itse kaavaillut. Hylkäys satulasta suistumisen vuoksi on koulukilpailuissa sangen harvinainen ilmiö, mutta nytpä annoin mallisuorituksen siitä, miten sen voi suorittaa ennen kuin edes ehtii tervehdykseen. Ralli oli sangen tohkeissaan menossa, ja päätti reagoida pohkeisiini ”hieman” liioitellusti. Rautias sinkosi eteenpäin kuin ohjus ja keilasi yhden kouluaidoista mukanaan niin että tanner tömisi. Valkeat laudan palaset sinkoilivat ympäriinsä, Ralli otti tapahtumista kuumaa, heitti takajalat taivaaseen ja kaksi sekuntia myöhemmin istuin satulan sijaan hiekalla. Ihana tuomari antoi luvan aloittaa alusta, mutta eipä ole hävettänyt näin paljon sitten alkeiskurssin!
3. Bella (VRL-14703) - Virhearvio (VH20-018-0221)
Aamu oli ollut niin mukava ja kaikki oli sujunut hyvin. Bella oli ollut hyvällä tuulella, syöttänyt vähän lisäherkkuja, puhuen jotain kisapäivästä. Mikäpä siinä, mielelläni minä kisoihinkin menin. Olin niin iloinen huomatessani, että ihmiseni oli vihdoin myös oppinut järjestelmällisyyttä - tavaratkin löytyivät heti!
Kisapaikalla kaikki sujui tanssin lailla. Lämmittelyssä Bella ratsasti hyvin ja oli helppoa toteuttaa toiveet, kun ei tarvinnut yksinään liikkua. Vihdoinkin voisivat kisat sujua!
Juuri kun olimme siirtymässä radalla, tapahtui kuitenkin jotain kummallista. En ehtinyt edes oikein tajuta mitään, kun huomasin noloudekseni ratsastajani jo roikkuvan kyljelläni satuloineen. Kunnollisena ratsuna pysähdyin tietysti niille sijoilleni, mutta se oli jo myöhäistä - ratsastaja oli maassa takamuksillaan. Satula killui etujaloissani ja koko yleisö tuijotti meitä. Tunsin oloni niin vaivaantuneeksi! Pitikö tuon idiootin unohtaa kiristää vyö juuri ennen tärkeää suoritusta? Ei varmaan edes tarvitse mainita, että ratsastaja oli liian vaivaantunut ratsastaakseen kunnolla - ratamme oli erittäin jäykkä sekä väkinäinen. Ei sekään kisapäivä ajatuksistani huolimatta mennyt kuten Strömsössä...
4. Alva (VRL-14837) - Neiti Näkinkenkä (VH20-029-0041)
Ratsastaessani radalle, tiesin tasan tarkkaan, että Nessaa jännitti ihan yhtäkkiä, ihan kamalasti. Se liikkui kuin jännittynyt viulunkieli ja vaikka tiesin tasan tarkkaan, että tamma oli koko ajan kuulolla ja hanskassa, ei siitä saanut oikein mitään liikettä esille. Tervehdys oli vähän hätäinen, eikä Nessa millään malttanut seistä paikoillaan. Sen korvat olivat yhtä suuri kuin helikopterin propellit, ja ihmettelin mistä se nyt oli vetänyt itsensä niin lukkoon. Koko matkustus ajan, tallipihalla ja verkassa se oli tuntunut oikeastaan todella hyvältä, mutta heti kun edellinen ratsukko lähti valkoisten aitojen sisältä, siitä tuli tikittävä aikapommi. Loppu rata meni suunnilleen samoissa tunnelmissa, vaikka joissain kohti Nessa uskalsi jo vähän rentoutua. Päästessämme vihdoin loppu tervehdykseen, jossain välähti salamavalo, ja siitäkös tamma sai bensaa liekkeihinsä. Oli pahaenteisen lähellä, ettenkö olisi ollut seuraavaksi maistelemassa kentänpohjaa. Nessa taisi itsekin hämmästyä äkillistä horjahdustani, että jähmettyi paikalleen. Helkkarin salamavalot.
Luokka 3
Luokka 4
Luokka 5
Kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä on 27.04.2020.
Kisapaikkana Storywoods (STOR4266) ja tulosten arvontatapana on tarina.
Kisojen vastuuhenkilö & Tuomari on Minni (VRL-10337).
Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteeseen virtuaaliminniATgmail.com otsikolla Tarinakoulut.
Ilmoittautumismuotona: Luokka - ratsastaja (VRL-00000) - Ratsu (VH00-000-00000) Tarina.
Jokaiseen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa ja max 3 ratsua/ratsastaja.
1 hevonen saa osallistua vain kerran yhteen luokkaan ja max 2 luokkaan / kisa.
Luokat & Aiheet
Luokka 1 Helppo C
Karkki on päässyt pujahtamaan vapaaksi tallipihalle. Miten minitamman yllättävä ilmaantuminen vaikuttaa valmistumiseenne, vai onko vapaana vaeltava ponitamma ihan arkinen juttu?
Luokka 2 Helppo A
Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin tähän pisteeseen. Juuri kun olet ratsastamassa kouluaitojen sisään jotain menee pieleen. Hajoaako varusteet vai yllättääkö paparazzi?
Luokka 3 Vaativa A
Kisapaikalla ymmärrät että olet opetellut väärän radan ja starttiin on aikaa vajaa 30min. Miten uuden radan opettelu onnistuu lyhyessä ajassa vai sekoittaako se kokonaan pakan?
Luokka 4 Intermediate I
Rutiinisi ovat olleet koko päivän hukassa ja kisapäivästä tuntuu tulevan pannukakku. Vaikuttaako tämä suoritukseen vai luoko se mahdollisuuden uusille rutiineille ja tavoille?
Luokka 5 Grand Prix
Koko suorituksenne ajan katsomosta kuuluu hirveä kameran nakse. Vaikuttaako tämä suoritukseenne, vai onko ratsusi tottunut olemaan kuvattavana paparazzi tyyliin?
Osallistujat ja tulokset
Luokka 1 3/30
1. Sonja Lovell (VRL-11911) - Dawnstorm Dael VH16-024-0176
Pakomatka rakkauteen
Rehellisesti sanottuna Storm oli ollut koko aamun pelottavan rauhallinen ja asiallinen. Tokihan se oli luonteelleen ominaisella tavalla jatkuvasti valppaana ja pärisemässä milloin mistäkin asiasta, mutta se ei ollut tänään vielä kertaakaan esimerkiksi hypännyt pystyyn tai yrittänyt poistua paikalta. Oletin tämän ehdottomasti olevan hyvä enne - pian alkavat koulukilpailut menisivät varmasti loistavasti. Starttiin tosin oli yli kolme varttia aikaa, joten en viitsinyt vielä nousta selkään. Orini tuntien tiesin kuitenkin, ettei tämä seesteinen tunnelma kauaa jatkuisi, jos jättäisin sen traileriin odottelemaan. Päätin varustaa Stormin valmiiksi, ja lähdin taluttelemaan sitä ympäri kilpailualuetta.
Tilanne tuli kirjaimellisesti nurkan takaa. Jokin pörröinen ja pyöreä tallasi varpailleni pyyhältäessään ohitseni, ja Storm sai vuosituhannen slaagin. Se ei ollut säikähtänyt eikä muutenkaan järkyttynyt, ehei. Se oli haistanut tamman ja mennyt sekaisin rakkaudesta. En tiedä ihan tarkkaan miten, mutta noin seitsemän sekuntia myöhemmin tajusin seisovani tallipihalla pelkät suitset kädessäni, katsellen kerman värisen ponin takamuksen etääntyvän täyttä vauhtia. Muutamaa sensuroitua sanaa myöhemmin lähdin kiirehtimään orin perään, tosin se oli ehtinyt jo silmieni ulottumattomiin, ja kavion jälkiä oli liikaa seurattavaksi.
Koska talli oli minulle vieras ja alue suuri etsittäväksi, päätin suosiolla suunnata kansliaan pyytämään, että kuuluttaisivat muulle kilpakansalle, että jos sattuu löytämään suitsettoman poniorin, sen saa pitää. Juuri kun astuin ovista sisään, korviini kantautui kuulutus, jossa pyydettiin kilpailijoita pitämään silmänsä auki pienen ja pörröisen minishettiksen varalta. ”Kertokaa, jos löytyy. Mun pieni ja typerä vuoristoponi on sen seurana”, totesin surkuhupaisasti virnistäen. Tarina sai onnellisen loppunsa, kun ponit tuotiin hetkeä myöhemmin kanslialle. Suitsin Stormin tietämättä itkeäkö vaiko nauraa, meillä ei meinaan enää ollut aikaa kunnon verryttelylle. ”Toivottavasti pakoilit itsesi lämpimäksi”, mutisin ponnistaessani selkään.
2. Alva (VRL-14837) - Buttercream (VH20-035-0027)
Ruttu steppaili ympärilläni, kuin mikäkin hieno ori. Ori se tietysti oli, mutta yleensä vähän rauhallisempi ja fiksumpi nuoreen ikäänsä verrattuna. Voikko poni tuijotti järkyttyneenä jonnekkin taakseni, ja kun käännyin katsomaan, takaani jolkotti pienen pieni poni. Se oli varmasti alle metrin säältään ja tarkkaili meitä hyväntuulisesti. Rutun mielestä se ei ollut yhtään hauskaa, ja odotin hetkeä kun ori päättäisikin olla välittämättä minusta ohjien päässä, ja ottaa hatkat. "Noh noh, mitä sä nyt pikkusta pelkäät?" kysyin hieman huvittuneena. Ruttu näytti siltä kuin olisi sanonut, että "tyhmä ota jalat alle ja juokse, se on lohikäärme." Taputtelin oria kaulalle yrittäen saada sen rauhoittumaan, ja tähystin tallipihalta jotakuta, joka voisi napata kääpiö ponin kiinni. Minulta se ei tainnut luonnistua, sillä Ruttu tosiaan käyttäytyi kuin sekopäinen villakoira. Se ei edes välittänyt vaikka, pihalla hääräsi muita tammoja omistajiensa kanssa. Loppujen lopuksi tallista säntäsi joku nainen, hakien pikku ponin pois. "Sen nimi oli Karkki. Miten siinä voi olla mitään pelottavaa?" kysyin orilta, joka edelleen puhisi jonnekkin tarhojen suuntaan
3. Alva (VRL-14837) - Frozen Eye (VH20-029-0035)
Ellin mielestä oli hyvä idea mennä varmuuden vuoksi helpon ceen luokkaan. Helppoon aahan oli kuulemma typerä idea lähteä heti Eelian saikun jälkeen, kun ei oltu treenaamaankaan päässyt. Mun mielestä me oltaisiin kyllä ehdottomasti voitu mennä aahankin. Eelia oli vähän intopiukeena menossa, mutta kyllä mä sen hallitsin, kun se tepasteli ulos heppa-autosta. Kiinnitin tamman renkaaseen sen seinässä ja Elli talutti seuraavan potilaan ulos autosta.
"Oii, kato kuinka söpö pikku poni!" hihitin, kun pienen pieni poni tepasteli itse tyytyväisen näköisenä viereemme. Se haisteli hetken automme eturengasta ja tuli sitten tervehtimään Elliä. "Mistäs sä oot karannu?" sisko kysyi ja nappasi ponia pinkistä riimustansa kiinni. "Mieti jos meillä ois tollanen samanlainen kääpiö omassa pihassa", haaveilin ja Elli pyöräytti silmiä. Sisko ei tosiaankaan tainnut arvostaa kuvitelmiani. Eelian mielestä poni olisi yhtä hyvin voinut olla hänen ruokakupissaan, ja tamma luimikin erittäin antaumuksella. Yrittäessäni saada satulaa selkään, Eelia potkaisi takajalallaan kovaa ilmaan ja olin lentää säikähdyksestä selälleni. Vaikka tamma vähän kipakka olikin, ei se yleensä ihan tälläinen ollut. Ilmeisesti Eelian pasmat sotkenut poni seisoi Ellin käsi puolessa, kovin syyttömän näiköisenä. Jostain tallin suunnalta huudeltiin Karkki ponia ja Elli kävi palauttamassa minin omalle paikalleen.
Luokka 2 4/30
1. Norpatar (VRL-VRL-09562) - Svarta Stolthet
Kaikki oli sujunut hyvin tähän asti eli siihen asti kun pitäisi vakuuttaa tuomari. Pirteä ja juuri siistitty pohjoisruotsinhevonen näytti niin maalaiselta puoliveristen ja kilpaponien joukossa. Kuitenkin olin hyvällä mielellä valmistautumassa radalle ratsastamiseen. Suoristin plastrong neulan ja tarkistin että takki on nätisti napitettu. Eemeli pyyhkäisi vielä ratsun kuolat ja minun saappaani. Hyvin koulutettu avopuoliso on erittäin arvokas hevosenhoitajana.
Pyysin kevyin avuin Tontun raviin ja ratsastin vielä pienen voltin. Radat aloitetaan ulkopuolelta, mikä on mielestäni ainut oikea tapa, eli odotin edellisen ratsastajan ulos ja pillin vihellyksen merkiksi suorituksen alkamisesta. Volttikahdeksikolta suoristin Tontun pituushalkaisijalle ja otin kasvoille parhaan pepsodent hymyni. Loin herttaiseen tätiin eli tuomariin rennon katsekontaktin ja tunsin kuinka kevyesti Tonttu tukeutui kanikuolaimeen. Ravin rytmikäs jumputus keskeytyi äkki pyrähdykseen. Mitä ihmettä tapahtui? Tonttu loikki sivuttain muutaman askeleen ja korskui.
"Se on KISSA", kuulin yleisön huutavan. Yritin kääntää pölhöilyn eduksi ja jatkaa rataa alkutervehdykseen. Tonttu oli jännittynyt pysähdyksessä ja huomasin sen seuraavan ktseellaan valkoista kissaa kouluaitojen takana. Kissasta ei näkynyt kuin heilahteleva häntä. Oikeastaan koko raviohjelma oli mielestäni pilalla. Tonttu tuntui kiireiseltä ja kiihkeältä. Se vilkuili jokaisen kirjain pidikkeen taakse ja kiinnitti huomiota aidan ulkopuoliseen elämään.
Laukassa sain sen vasta rennommaksi ja kuulolle. Kokoamis aste ei ollut missään nimessä meidän parasta, mutta onneksi se ei ollut etupainotteinen, vaan ennemminkin jäykkä niskainen pystykaulainen kameli. Kuitenkin radan jälkeen saimme kelpo ablodit ja tuomari oli erittäin hymyilevä. Koko komeuden kruunasi radan ulkopuolella nyt kentän aidalla istuvan kissan mulkaisu ja äänekäs korahdus. Tällä kertaa kuitenkin käynti säilyi eikä ollut pelkoa että tulee äkkiliikkeitä. Tonttu oli selkeästi tuohtunut moiselle olennolle. Ja pakko myöntää niin olin minäkin tai lähinnä ihmettelin mitä oli tapahtunut koska ei Tonttu koskaa ole pelännyt muita eläimiä ei edes hirveä tai poroja.
Eemelin videosta näin kun kissa vaani aidan takana ja pääsi takaa yllättämään juuri kun ratsastimme portista sisään. Kissa loikkasi kiinni Tontun häntään, mutta onneksi se ei pääsyt riittävän ylös saadakseen kunnon otetta ja vältyimem isommilta ongelmilta.
2. Sonja Lovell (VRL-11911) - Rinnan Railakas VH19-018-1042
Ryminällä sisään ja lentäen ulos
Yleensä menen kouluratsastuskilpailuihin vain sen takia, että satun omistamaan kouluhevosia, joita haluan käyttää jalostukseen. En missään määrin viihdy valkoisten aitojen sisäpuolella. Tänään olin kuitenkin alkanut uskoa siihen, että kouluratsastus on helppoa ja kivaa, kiitos Rallin. Ori oli ollut kuin herran enkeli koko aamupäivän ja liikkunut melkeinpä ajatuksen voimalla, ja puhkuin intoa kuin lapsi karkkikaupassa, kun suuntasimme radalle. Olin valmis näyttämään kaikille, miten homma hoidetaan.
Noh, näytin toki, miten homma hoidetaan, mutta vähän eri homma kuin olin itse kaavaillut. Hylkäys satulasta suistumisen vuoksi on koulukilpailuissa sangen harvinainen ilmiö, mutta nytpä annoin mallisuorituksen siitä, miten sen voi suorittaa ennen kuin edes ehtii tervehdykseen. Ralli oli sangen tohkeissaan menossa, ja päätti reagoida pohkeisiini ”hieman” liioitellusti. Rautias sinkosi eteenpäin kuin ohjus ja keilasi yhden kouluaidoista mukanaan niin että tanner tömisi. Valkeat laudan palaset sinkoilivat ympäriinsä, Ralli otti tapahtumista kuumaa, heitti takajalat taivaaseen ja kaksi sekuntia myöhemmin istuin satulan sijaan hiekalla. Ihana tuomari antoi luvan aloittaa alusta, mutta eipä ole hävettänyt näin paljon sitten alkeiskurssin!
3. Bella (VRL-14703) - Virhearvio (VH20-018-0221)
Aamu oli ollut niin mukava ja kaikki oli sujunut hyvin. Bella oli ollut hyvällä tuulella, syöttänyt vähän lisäherkkuja, puhuen jotain kisapäivästä. Mikäpä siinä, mielelläni minä kisoihinkin menin. Olin niin iloinen huomatessani, että ihmiseni oli vihdoin myös oppinut järjestelmällisyyttä - tavaratkin löytyivät heti!
Kisapaikalla kaikki sujui tanssin lailla. Lämmittelyssä Bella ratsasti hyvin ja oli helppoa toteuttaa toiveet, kun ei tarvinnut yksinään liikkua. Vihdoinkin voisivat kisat sujua!
Juuri kun olimme siirtymässä radalla, tapahtui kuitenkin jotain kummallista. En ehtinyt edes oikein tajuta mitään, kun huomasin noloudekseni ratsastajani jo roikkuvan kyljelläni satuloineen. Kunnollisena ratsuna pysähdyin tietysti niille sijoilleni, mutta se oli jo myöhäistä - ratsastaja oli maassa takamuksillaan. Satula killui etujaloissani ja koko yleisö tuijotti meitä. Tunsin oloni niin vaivaantuneeksi! Pitikö tuon idiootin unohtaa kiristää vyö juuri ennen tärkeää suoritusta? Ei varmaan edes tarvitse mainita, että ratsastaja oli liian vaivaantunut ratsastaakseen kunnolla - ratamme oli erittäin jäykkä sekä väkinäinen. Ei sekään kisapäivä ajatuksistani huolimatta mennyt kuten Strömsössä...
4. Alva (VRL-14837) - Neiti Näkinkenkä (VH20-029-0041)
Ratsastaessani radalle, tiesin tasan tarkkaan, että Nessaa jännitti ihan yhtäkkiä, ihan kamalasti. Se liikkui kuin jännittynyt viulunkieli ja vaikka tiesin tasan tarkkaan, että tamma oli koko ajan kuulolla ja hanskassa, ei siitä saanut oikein mitään liikettä esille. Tervehdys oli vähän hätäinen, eikä Nessa millään malttanut seistä paikoillaan. Sen korvat olivat yhtä suuri kuin helikopterin propellit, ja ihmettelin mistä se nyt oli vetänyt itsensä niin lukkoon. Koko matkustus ajan, tallipihalla ja verkassa se oli tuntunut oikeastaan todella hyvältä, mutta heti kun edellinen ratsukko lähti valkoisten aitojen sisältä, siitä tuli tikittävä aikapommi. Loppu rata meni suunnilleen samoissa tunnelmissa, vaikka joissain kohti Nessa uskalsi jo vähän rentoutua. Päästessämme vihdoin loppu tervehdykseen, jossain välähti salamavalo, ja siitäkös tamma sai bensaa liekkeihinsä. Oli pahaenteisen lähellä, ettenkö olisi ollut seuraavaksi maistelemassa kentänpohjaa. Nessa taisi itsekin hämmästyä äkillistä horjahdustani, että jähmettyi paikalleen. Helkkarin salamavalot.
Luokka 3
Luokka 4
Luokka 5