|
2020
May 10, 2020 10:52:16 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 10, 2020 10:52:16 GMT 2
09.05.20 - Tie Tähtiin Finaali, Tehtävä 1 Treeni hevosen näkökulmasta. 348 sanaa.
Kello ei voinut olla vielä kovinkaan paljoa yli aamuheinien, kun nuo ihmiset alkoivat jo parveilemaan ympärilläni ja laittamaan minua kuntoon. Aurinkokaan ei ollut vielä kunnolla noussut, kun tuo mies puntattiin selkääni ja se käskytti minut liikkeelle ja ratsasti sille pienemmälle kentälle, jossa oli yleensä monta muutakin ratsukkoa.
Nyt siellä oli vähän rauhallisempaa ja tuo antoikin minun kävellä jonkin aikaa, ennen kuin se alkoi keräämään noita naruja, jotka kulkivat molemmin puolin kaulaani ja kutitteli minua kyljistä, jotta kaartaisin kaulaani ja ottaisin hieman aktiivisempia askeleita. Jossain kohtaa se myös halusi, että käänsin päätäni sisään tai että siirtäisin myös etujalkojani hieman kauemmaksi aidasta. Välillä se myös halusi, että kävelin ihan kokonaisen ympyrän.
Jossain kohtaa se kutitti minua kyljistä hieman enemmän ja lähdin hölkkäämään eteenpäin. Se oli ilmeisesti se mitä tuo mies halusi, sillä se ei vetänyt tuosta suussani olevasta metallipalasta, vaan se antoi minun jatkaa menoani, ennen kuin se alkoi pyytämään samoja juttuja myös hölkässä. Nyt se myös pyysi minua kokoamaan jalkojani hieman enemmän ja välillä se pyysi semmoisia hassuja puolikaaria. En aina oikein ottanut selvää tuosta tyypistä selässäni, mutta yritin parhaani mukaan tehdä mitä se halusi. Lopulta se siirsi koipiaan tavalla, jonka tiesin tarkoittavan laukkaa ja keinautinkin itseni viimeiseen askellajiin. Alkuun se antoi taas mun mennä omaa tahtiani, ennen kuin se pyysi mua hidastamaan tai juoksemaan paljon lujempaa.
Käännettyään mut toiseen suuntaan se pyysi samoja juttuja, ennen kuin se ilmoitti, että rallit olisi tässä ja se siirsi mut ravin kautta käyntiin. Kävellessä se ohjasi mut sinne isolle kentälle, jonka toisella laidalla oli katsomoita ja yhdessä päädyssä semmoisia ihmeellisiä kukkivia puita. Alkuun me vain kiersimme sen kentän niiden matalien valkoisten aitojen ja korkeiden aitojen välistä, mutta sitten se käänti mut sinne pikkuaitojen sisälle ja alkoi vissiin ratsastamaan jotain rataa, koska se vaihtoi koko ajan juttuja mitä se pyyti. Mua ei ois oikein huvittanut enään liikkua, mutta toi tyyppi oli eri mieltä, joten mä yritin jollain tavalla ja ilmeisesti se oli kai ihan ok, kun se taputti mua ja kävelytti mut takaisin sinne pikkukentälle, jossa se vähän vielä halus mun hölkkäävän, ennen kuin käveltiin jonkin aikaa ja mä pääsin takaisin karsinaan nukkumaan.
|
|
|
2020
May 10, 2020 22:21:10 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 10, 2020 22:21:10 GMT 2
10-11.05.20 - Pääluokka @ Hannaby Hanami Week & kotimatka
Tänään olisi koko kisaviikon pääpäivä ja samalla viikon toinen Grand Prix. Molemmat tammat olivat saaneet eilen kevyet läpiratsastukset ja niiden aikana oli käyty lävitse muutamia hankalia liikkeitä kummankin kohdalla, sekä käyty ratsastamassa rata kertaalleen läpi kilpailuareenalla. Olihan viikko ollut omalla tavallaan raskas, vaikka startteja ei ollut jokaisella hevosella päivittäin, mutta päivät olivat pitkiä ja niiden kanssa joutui miettimään aika paljon, miten toimitaan, jotta kaikki saataisiin suoritettua ajallaan, varsinkin kun monesti yöunet olivat se kärsivä tekijä. Onneksi sentään rekkaparkille oli suhteellisen näppärä päästä jaboilta, joten vuoropäivin olimme käyneet Sannin kanssa tekemässä aamutoimet ja toinen oli saanut nukkua hieman pidempään ja aamuvuorolainen oli sitten päässyt päivällä ottamaan muutaman tunnin päiväunet ennen startteja.
Alicesta ja Minnasta oli ollut myös apua ja monesti he olivat huolehtineet myös meidän tammojen vesistä samalla kun olivat katsoneet Mintun vedet. Pohdinkin että paluumatkalla täytyisi muistaa sopia Minnan kanssa ainakin alustavasti, miten tekisimme Alicen palkkatuntien kanssa, sillä todennäköistä olisi, jotta unohtaisin koko asian ensi viikolla, sillä Minni oli ilmoittanut, että meillä olisi keskiviikkona Tie tähtiin valmennus, joka olisi minun harteillani sekä tietenkin Ellin treenaus. Tamma saisi kuitenkin viettää maanantaina vapaata ja tiistaina se saisi vain juosta liinassa, joten eipä seuraavaan viikkoon hirveän montaa treeniä mahtuisikaan.
Intermediate II luokan ratsukoilla näytti olevan tasainen taso sen verran, mitä luokkaa kerkesin katsomaan, ennen kuin Sanni ilmoitti, että hänellä oli Fabiana minulle valmiina ja pääsinkin verryttelemään tamman kanssa. Fabiana oli suorittanut ihan hyvin koko viikon ja olipa tammalta tallin ainut sijoituskin plakkarissa. Toisaalta Elli oli myös ollut kovemmalla treenillä ja kisauksella viimeiset puolitoista kuukautta Tie tähtiin kisojen vuoksi, joten oli ihan ymmärrettävää, jos tamma oli tässä kohtaa jo vähän väsynyt. Se oli todellakin ansainnut vapaan viikon finaalin jälkeen.
Fabianan suorittaminen oli tasaista ja tammasta löytyi vielä ilmavaa liikettä, vaikka se tuntui väsyneeltä ja ehkä hieman haluttomaltakin liikkumaan. Loppupeleissä olimme ensimmäiset ei sijoittuneet sijalla 9 ja 68,919 %. Tähän oli hyvä päättää tamman kisaviikko ja Sanni saikin jäädä purkamaan tammaa ja hoitamaan sen lähtökuntoon, samalla kun siirryin Ellin kanssa verkkaan. Ellistä paistoi väsymys vieläkin selkeämmin lävitse, mutta sitkeä tamma taisteli itsensä sijalle 19/33 tuloksella 64,459 %. Ratsastettuani Ellin jaboille ja hoidettuamme sen yhteistuumin Sannin kanssa pois, oli aika lähteä lastaamaan tammoja rekkaan ja lopuksi viedä vielä kisakaapit ja ylimääräiset rehut rekkaan ja tarkistaa useampaan otteeseen, että mitään ei jäänyt.
Viiden tunnin ajomatka Tukholmaan sujui hyvin ja Minni oli onnistunut löytämään ratsuille pieneltä tallilta majapaikan vielä yhdeksi yöksi, sillä emme pääsisi takaisin suomeen ennen maanantai aamua. Seuraavana aamuna hevosten ruokinnan jälkeen olikin aika pakata tammat rekkaan ja suunnata Tukholman satamaan, josta laiva lähtikin 7:10 aamulla kohti Turkua. Perillä Turussa laiva oli aikataulun mukaisesti kello 19:15 ja noin kello 20 rekan nokka lähti suuntaamaan kohti Seinäjokea, jossa oltiinkin vähän ennen puolta yötä ja Minna ja Alice sekä Minttu pääsivät laittamaan tamman yöpuulle sekä itsekin nukkumaan. Meillä oli Sannin kanssa vielä 45 minuutin ajomatka edessämme ja takaisin Storywoodsiin päästessämme talutimmekin tammat vain omiin karsinoihinsa ja riisuimme niiltä loimet ja kuljetussuojat ja jätimme rekan sekä tavarat aamun ongelmaksi.
|
|
|
2020
May 14, 2020 6:50:35 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 14, 2020 6:50:35 GMT 2
10.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 14, 333 sanaa.
14. Pyydä tarinaan aihe kanssasi samassa tilassa olevalta ihmiseltä. Älä sano, että tarinan pitäisi liittyä hevosiin tai anna sille muitakaan määreitä. Kirjoita aihe tarinan alkuun ja kerro kuka sen antoi.
Alien invaasio, Ratsuttaja
Se oli kuin mikä tahansa normaali arkipäivä. Sää oli jotain perinteistä suomalaista harmaata ja masentavaa, vähän kylmä ja tuulista. Silti olin päättänyt lähteä Ellin kanssa maastoon, sillä jatkuva treenaaminen ja viikon kisaturnee Ruotissa olivat todellakin tarjonneet tammalle syyn kevyempään viikkoon, vaikkakin lähenevää Tie Tähtiin finaalia ajatellen se ei olisikaan niin järkevää.
Jossain kohtaa maastoretkeämme keli muuttui ensin paljon tuulisemmaksi ja siitä harmaus alkoi vaihtumaan sellaiseen ihmeelliseen vihreyteen, ja lopulta koko taivas oli värjäytynyt sellaisella ihmeellisellä vihreällä. Jatkoimme kuitenkin Ellin kanssa maastoiluamme suunnitellulla tavalla, ennen kuin jostain päidemme yläpuolelta alkoi kuulumaan epämääräistä suhinaa ja nostaessani katseeni taivaalla näin jonkin metallisen esineen lentävän todella matalalla ja se ei muistuttanut läheskään tavallista lentokonetta tai mitään muutakaan asiaa, jonka tiesin pystyvän lentävän taivaalla. Pian tuo esine katosi puiden latvojen taakse ja ratsastettuani vajaan kilometrin verran eteenpäin metsiköstä alkoi kuulumaan ratinaa sellaisella tavalla, joka paljasti maassa olevien oksien katkeilevan askeleiden alla.
Ihmettelin hieman kuka rämpisi näin syvällä metsässä, mutta pian sieltä alkoikin saapumaan vihertävällä iholla varustettuja olioita, jotka etäisesti näyttivät ihmistä, mutta joista oli silti helppo sanoa, että he eivät olleet tästä maailmasta. Kun nuo oliot olivat vielä kaukana meistä, siirsin Ellin laukkaan ja annoin tamman laukata niin lujaa kuin se vain kavioistaan pääsi pakoon noita oliota. Ollessani varma, jotta olimme turvallisilla urilla, uskalsin siirtää tamman viimein raviin ja antaa sen ravata hetken, ennen kuin jatkoimme käynnillä takaisin tallille. Päästessäni perille Jussi ihmetteli miksi olin niin järkyttyneen näköinen, mutta en osannut sanoa toiselle mitään, vaan hyppäsin vain alas Ellin satulasta ja tyrkkäsin ohjat pojan käteen, ennen kuin painelin pitkin askelin vessaan ja pesin kasvoni kylmällä vedellä.
Tässä kohtaa havahduin hereille kylmästä hiestä märkänä ja kiitinkin luojaani, että kyseessä oli vain painajainen. Nousin ylös ja kävin ihan oikeasti pesemässä kasvoni kylmällä vedellä ennen kuin saatoin ajatella miksi olisin nähnyt tuollaisen painajaisen. Päätin ihan huvin vuoksi mitata kuumeeni ja ehkä lähemmäs 40 astetta noussut kuume saattaisi olla osasyynä hulluihin uniin. Raskaasti huokaisten otin pari buranaa ja toivoin että ne olisivat vaikuttaneet parissa tunnissa ja kisaviikosta tulisi jotain parempaa sairastumisesta huolimatta.
|
|
|
2020
May 15, 2020 22:39:01 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 15, 2020 22:39:01 GMT 2
11.05.20 - TT finaali tehtävä 7 keskusteluja juoman/ruuan äärellä
Laivamatkalla Tukholmasta Turkuun oli aikaa pohtia mennyttä viikkoa ja samalla myös tulevaa. Istuimme Sannin kanssa kahvilla laivan aamupalapöydässä, ja toinen näki, että en voinut hyvin.
”Trevor, pitäiskö sun ottaa tää viikko vaan iisisti ja jäädä pois finaalista?” ”En mä tiedä. Mä toivon, että mä olisin kunnossa sunnuntaina, tai että ainakin voisin sitten vaikka Buranan voimalla kisata tämänkin kilpailun.” vastasin nuorelle, joka tuijotti minua huolestuneena, ennen kuin hörppäsin haaleasta kahvistani. ”Ellin puolestahan luovuttaminen voisi olla järkevää, kun sille tulee kuitenkin aika tiukat kolme viikkoa mutta samalla en myöskään halua pettää Minnin luottamusta, kun se kuitenkin satsaa niin paljon talliin ja hevosiin.” tiputtelin sanoja hiljalleen, samalla kun pidin katseeni tiukasti kiinni juomassani. ”No mutta ei siinäkään mitään järkeä ole, että sä kisaat kipeänä ja sitten meillä ei oo ratsastajaa, kun toinen makaa jossain kaameassa taudissa sairaalassa.” Sanni yritti takoa järkeä päähäni. ”Mm… no ehkä mä otan pari päivää rennosti, kun päästään takasin kotiin ja toivon että tää kuume vähän helpottaisi ennen kuin finaali olisi käsillä.” yritin saada groomiani heltymään vähän, vaikka tiesinkin että suomalaisten naisten lepyttely olisi vaativa tehtävä heidän päättäessään mielipiteensä jostain asiasta. ”No omapa se on terveytes millä leikit. Mä meen kattoon hevosia.” Sanni tuumasi ja nousi pöydästä. Kävin itse hakemassa lisää kahvia, ennen kuin palasin paikalleni ja käännyin katsomaan merelle, jota riitti silmän kantamattomiin. Tällaiset tilanteet saivat minut pohtimaan päätöstäni jäädä suomeen Ellan ja minun erotessani, sillä minulla ei kuitenkaan ollut mitään siteitä tuohon maahan johon olin palaamassa, vaikkakin viimeisen kuuden vuoden aikana olin omalla tavallani oppinut nauttimaan maasta ja sen oudoista tavoista ja siitä välillä hauskankin kuuloisesta kielestä mitä nuo puhuivat.
Toisaalta minulla oli myös mahtava työpaikka ja arvostin Minnissä sitä, että nainen antoi minun tehdä omia päätöksiäni välillä myös hieman oma ehtoisestikin ja toinen oli valmis kuuntelemaan ja ymmärtämään oman kantani asioihin, ennen kuin hän lyttäsi päätökseni täysin. Ehkä minun silti pitäisi päättää, halusinko viettää lopun elämääni kylmässä pohjolassa, vai palaisinko mieluummin takaisin kotiin ja kestäisin Tyleriä loppuelämäni.
|
|
|
2020
May 15, 2020 22:52:37 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 15, 2020 22:52:37 GMT 2
12.05.20 - TT finaali tehtävä 5 lamaannuttava pelko
Ei mua pelottanut oikeastaan ikinä. Toisaalta tällä hetkellä istuin sohvallani ja oikeasti olin pelosta kankeana. Olin saanut Buranan avulla kuumeeni laskemaan, joten oloni ei ollut sen takia paha, mutta uutiset, joita Tyler oli ilmoittanut, olivat jopa kuumettakin pahempia. Kyllähän mä tiesin, että äitimme alkoi olemaan jo todella vanha ja huonossa kunnossa. Silti hän oli jaksanut kannustaa meitä molempia elämässämme, ja urillamme vaikka hän ei ollutkaan aina ollut samaa mieltä kanssani kuullessani ilmoituksestani muuttaa suomeen. Äiti ei edes tiennyt miten kaukana tämä maa lopullisesti olisi ja eihän täälä ollut edes ketään, jonka olisin tuntenut jo entuudestaan.
Kuullessaan osallistumisestani Tie Tähtiin kisoihin, oli äitimme ollut tyytyväinen puolestani että halusin kisata myös pienemmissä kisoissa ja että ylipäätään minulla oli mahdollisuus kisata, koska aina minulla ei jokaisessa työpaikassani tuota ole ollut vaikka olinkin ratsastanut hyviä hevosia. Nyt kun kuulin vain muutamaa päivää ennen finaalia, että äiti oli joutunut sairaalaan, toivoin että suurin tukeni ja turvani ei jättäisi meitä ennen kuin finaali olisi ratsastettu. Tieto äidin sairaalaan joutumisesta pelotti minua yhtä paljon, kuin kuullessani että Tyler oli joutunut onnettomuuteen kisatessaan rodeossa ja silloinkin olin miettinyt omaa kuolevaisuuttani istuessani äitimme kodin sohvalla pelosta lamaantuneena.
Tämä tilanne vain vahvisti tahtoani kisata finaalissa, vaikka se vaatisi mitä, sillä omistaisin koko startin äidilleni ja pyrkisin ratsastamaan parhaimman starttini ikinä, vaikka se sitten tarkoittaisi, että se ratsastettaisiin pelko perseessä äidin selviämisen vuoksi. Ehkä se voisi toisaalta siivittää meidät Ellin kanssa parempaan tulokseen ja toivon mukaan voisinkin kertoa äidilleni joko voittaneeni tuon luokan tai ainakin sijoittuneeni siinä ja tekeväni hänet ylpeäksi. Toisaalta pelkäsin myös sitä, että pelkoni pilaisi koko starttini ja näin ollen siitä ei tulisi mitään, jolloin äidillä ei olisi mitään syytä olla ylpeä pojastaan, vaikka hän osaisi toisaalta varmasti silloinkin kääntää tilaisuuden positiiviseksi ja saada minut taas uskomaan itseeni niin ihmisenä kuin ratsastajanakin ja tekemään aina parhaansa, vaikka miten paljon pelottaisikin.
|
|
|
2020
May 15, 2020 23:21:53 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 15, 2020 23:21:53 GMT 2
13.05.20 Tie tähtiin finaali 19 b 322 sanaa
Pisin ihmisistä ei näyttänyt kovinkaan hyvältä. Yleensä sillä ei ollut tuollaiset hassut vaatteet päällä, mitä sillä tänään oli. Se näytti vähän samalta kuin se ihminen, joka istui yleensä siinä pienessä huoneessa, jonne välillä ilmestyin nukkumaan sellaiselle pehmeälle tuolille ja se saattoi silittää tai rapsuttaa ohi kulkiessaan. Olin monesti vieraillut tämän paikan pihamaalla matkoillani ja aina jaksoin ihmetellä noita isoja otuksia, joiden kanssa nuo ihmiset olivat tekemisissä. Välillä ne istuivat noiden otusten selässä ja ne veivät ihmisiä eteenpäin.
En voisi ikinä kuvitella antavan kenenkään istua omassa selässäni, mutta onnekseni nuo olivat ihan liian isoja istuakseen selkääni. Tänään tuo pitkä ihminen ei kuitenkaan istunut tuon otuksen selkään. Se käveli sen kanssa sille hassulle aidatulle yli-isolle hiekkalaatikolle, joka niillä oli pihassa. Olin monesti ihmetellyt, miksi ihmiset tarvitsivat kaksi isoa hiekkalaatikkoa, vaikka ne eivät edes käyttäneet niitä muuhun kuin kävelyyn tai sitten noiden otusten liikuttamiseen. Tai hevosiahan nuo oikeastaan olivat, mutta mielestäni otus kuvasi niitä paremmin. Varsinkin kun yksi oli muita paljon pienempi.
Kuitenkin tuo pitkä ihminen pyysi sen hevosen, jonka se oli vienyt tuonne isolle hiekkalaatikolle kävelemään kauemmaksi itsestään ja se oli sillä jonkun pitkän narun päässä. En oikein ymmärtänyt mitä tuo ihminen ajoi sillä, takaa ja miksi se halusi, että tuo hevonen kävelisi kaukana sellaisen pitkän narun päässä. Kuitenkin jossain kohtaa se ihminen päästi sellaisen hassun äänen ja se hevonen lähti juoksemaan siinä samalla ympyrällä. Hetken juostuaan tuo ihminen pyysi sen juoksemaan vielä lujempaa ja siinä kohtaa jouduin vaihtamaan paikkaani, sillä kaikki hiekat rupesivat ropisemaan päälleni. Pestessäni naamaani tuo ihminen pyysi hevosen hidastamaan ja pian se kävelikin taas ympyrällä, ennen kuin se käännettiin toiseen suuntaan ja pitkä ihminen aloitti saman rituaalin toiseenkin suuntaan. En ymmärtänyt ihmisten ajatuksen juoksua, mutta niin kauan kuin ne ymmärsivät tarjoilla minulle rapsutuksia ja ruokaa ilman suurempia protesteja, ne olivat ihan mukiin meneviä tapauksia. Jossain kohtaa ihminen siirsi tuon hevosen uudelleen kävelyyn ja keräsi sen pitkän narun pois, ennen kuin ne kävelivät yhdessä sitä hiekkalaatikkoa ympäri ja palasivat yhteen rakennuksista.
|
|
|
2020
May 16, 2020 1:09:11 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 1:09:11 GMT 2
13.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 6 319 sanaa
Kävellessäni tammatallin satulahuoneeseen Ellin juoksuttamisen jälkeen kuulin Minnin toimistosta ihan hillitöntä naurua. Ihmettelin hetken mikä voisi olla noin hauskaa ja täytettyäni kahvimukini noin viidennen kerran sille päivää, siirryin toimiston ovelle ihmetelläkseni Minnin ja Sannin naurun syytä. Minulla oli omat epäilykseni siitä mille naiset saattaisivat nauraa kuin mielipuoliset, mutta halusin silti kysyä varmistuakseni asiasta.
”Mille te oikein nauratte?” kysyin ennen kuin hörppäsin ensimmäisen kerran kahvistani, pitäen epäilevän katseeni kiinni molemmissa bruneteissa, jotka olivat melkein kuolemassa nauruun. Naisilla meni hetki kasata itsensä, ennen kuin Minni pystyi tuumaamaan minulle vain, että minun täytyisi katsoa itse. Nainen klikkasi YouTube videon päälle, jossa oli kanoja ja kukkoja, sekä kissoja villapaidat päällä ja olihan se pakko myöntää, että näky oli vähintäänkin huvittava. Tietenkin juuri tässä kohtaa, päätin juoda kahvistani uudelleen, joka osoittautui pian virheeksi, sillä tietenkin videolla oli tulossa juuri siinä kohtaa juuri ne kaikki hauskimmat ja hulluiten liikkuvat eläimet. Jouduinkin tekemään hieman töitä saadakseni kahvini nieltyä, sillä uskoisin, että kumpikaan edessäni istuvista naisista ei arvostaisi, jos he saisivat kahvini niskaansa.
Selvittyäni kahvini nielaisemisesta, liityin naisten naurukuoroon ja nauroinkin niin kauan, että aloin yskimään ja jouduin laskemaan kahvimukini Minnin työpöydälle, jotta en olisi kastellut kaikkea kahvillani köhiessäni. Minni pysäytti videon ja katsoi minua ilmeellä, josta oli helppo huomata, että toinen luuli minun tukehtuvan. Sain kuitenkin yskimiseni rauhoittumaan ja pyysin naista painamaan videon uudelleen päälle. Katsoimme videon loppuun ja katsoimme videon vielä kerran uudelleen. Tällainen hillitön nauraminen teki kyllä hyvää pitkästä aikaa ja varsinkin niiden uutisten jälkeen, joita olin saanut kuulla veljeltäni. Samalla se myös lievitti omaa stressiäni muutaman päivän päässä olevasta finaalista ja siinä pärjäämisestä.
”Oh god. En ees ajatellut, että toi video olisi noin hauska” sanoin naisille pyyhkiessä kyyneleitäni ja poimiessani kahvikuppini uudelleen Minnin työpöydältä käsiini ja tyhjentäen sen jo aikoja sitten viilentyneen sisällön. ”Mut hei, just jotain tommosta mä kaipasinkin just nyt.” sanoin naisille ja palasin päätäni pudistellen takaisin varustehuoneeseen ja jätin kahvimukini tiskipöydälle, ennen kuin palasin tallin ja lähdin juoksuttamaan seuraavaa hevosta.
|
|
|
2020
May 16, 2020 1:39:03 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 1:39:03 GMT 2
14.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 8 308 sanaa
Torstaina oli aika nousta takaisin Ellin selkään ja ratsastaa viikon ensimmäinen kunnon treeni. Olin lähettänyt Tylerille kaikki rata videoni Ellin kanssa ja ilmoittanut veljelleni, että tänään hän saisi taas treenata minua face timen välityksellä, sillä minulla ei kuitenkaan olisi omaa valmentajaa täälä.
Aloittaessani puhelun veljeni kanssa toinen ilmoitti minulle, että hän olisi tehnyt jotain mistä yllättyisin. Meinasin jo haukkua toisen pystyyn, mutta hän kerkesi ilmoittamaan, että oli löytänyt minulle paremman valmentajan, kuin mitä hän voisi olla ja että maksut sun muut olisivat hoidettu. Tyler lisäsi, että hän oli ottanut pienen omakäden oikeuden ja lähettänyt Hannabyn kisaratani tuolle valmentajalle, joten hän tiesi, että missä olin menossa. Pyörittelin silmiäni veljelleni, ennen kuin hän ilmoitti, että valmentajani olisi Joachim Keller, joka oli yksi viime vuosien menestyneimmistä kouluratsastajista ja jonka valmennuksiin olisi todella vaikea päästä.
Joachim laittoi minut ja Ellin töihin heti valmennuksen alussa ja tiesin että Tyler ei ollut heittänyt rahojaan hukkaan ja että olisin pitkään veloissa toiselle tästä tempusta. Verkan jälkeen Joachim antoi minulle lyhyen mutta selkeän ja ytimekkään palautteen, jonka perusteella minun oli helppo korjata omaa ratsastustani lähtiessämme suorittamaan kokonaista kisarataa. Ratasuorituksen aikana Elli tuntui jopa paremmalta kuin mitä se oli tuntunut Hannabyssä ja Joachim huomioi tämän saman, kun olin saanut ratamme loppuun ja siirryin kuuntelemaan miehen palautteen radasta.
Joachim ei käyttänyt liian pitkää palautteeseensa ja miehen palaute olikin selkeää ja helposti ymmärrettävää, eikä toinen käyttänyt liian teknisiä termejä, vaikka hän olisi voinut niitä kanssani käyttää. Kuitattuani miehen palautteen kuulluksi, siirsin Ellin uudelleen käyntiin ja aloitin ratamme alusta ja pidin samalla mielessä kaiken mitä Joachim oli minulle sanonut. Toinen rata tuntui vieläkin ensimmäistä paremmalta ja Joachim oli samaa mieltä, joten mies antoikin minulle vielä muutamat viime hetken vinkit sunnuntain finaalia ajatellen ja kiitinkin miestä vuolaasti valmentamisesta, vaikka se ei ollutkaan ihan perinteisellä tavalla tapahtunut valmennus ja mies toivotti meille vielä onnea finaaliin, ennen kuin hän päästi meidät omatoimiseen loppuverryttelyyn.
|
|
|
2020
May 16, 2020 2:02:12 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 2:02:12 GMT 2
14.05.20 - Tie tähtiin Finaali tehtävä 10 314 sanaa
Hei äiti,
Tiedän että en ole sitä tyyppiä, jolta voisit odottaa saavasi kirjeen, mutta viimeaikojen tapahtumien takia tuntuu vain siltä, että kirjoittaminen olisi se paras tapa purkaa ajatukset edes jotenkin järkevään muotoon.
Sä tiedät, että oon kisannut siinä Tie tähtiin kisasarjassa. Onhan se vähän hassua toisaalta olla Grand Prix hevosella Vaativan B:n luokassa, mutta toisaalta se on hyvää treeniä meille molemmille ja vaikka en itse ajatellutkaan kisata koko kilpailussa oli silti mukavaa, että Minni ilmoitti minut kisaamaan tuohon kilpailu sarjaan, sillä se on onneksi auttanut minua keskittämään ajatukseni taas treenaamiseen ja ratsastamiseen, sillä jostain syystä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen minulla on kova ikävä takaisin kotiin.
Onneksi Tyler on pitänyt minut kartalla siitä mitä siellä on tapahtunut niin hyvässä kuin pahassakin ja toivonkin että voisin pian taas matkustaa kotiin ja viettää aikaa teidän kaikkien kanssa. Minni onkin luvannut minulle ainakin kuukauden loman ja en kuulemma saa ennen sen täyttymistä edes ajatellakaan palaamista takaisin suomeen, joten uskon että toinen on myös huomannut miten vaikeaa minulla on välillä ollut täälä.
Tätä kirjoittaessa Tie tähtiin finaaliin on vain kaksi kokonaista päivää, joten jollain tasolla se alkaa jännittämään minua, vaikka ajattelisi että tällainen pikkukisa ei voisi aiheuttaa mitään isoja tunteita, jos ajattelee että kilpailin viime viikolla ruotsissa isossa 5* kansainvälisessä kisassa Grand Prix luokassa ja taisin treenata vain kaksi tai kolme kertaa koko ohjelmaa lävitse, jotka kisoissa oli ratsastettavana. Toisaalta ehkä osa jännityksestäni johtuu siitä, että finaali ratsastetaan tallilla, jossa Minnin serkku pitää hevostaan ja olen käynyt kerran valmentamassa sielä, sekä sieltä on tulossa myös yksi ratsukko kouluvalmennukseeni huomenna. Olisi ihan hirveää nolata molemmat naiset, joten toivottavasti kisat menevät hyvin ja mieluusti kaikki ongelmat voisivat iskeä vasta kotimatkalla tai kisojen jälkeen kotona.
Toivottavasti kaikki kotona on edelleen hyvin ja sano kaikille terveisiä, kunhan tämä kirje saavuttaa kotifarmin. Ja pidä huolta, jotta Tyler ja Matthew eivät jatka kännisiä barrel racejamme joita saatamme välillä Tylerin kanssa harrastaa. Sori äiti.
Love, Trevor.
|
|
|
2020
May 16, 2020 2:58:07 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 2:58:07 GMT 2
15.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 13 308 sanaa
Minja oli tullut tänään Storywoodsiin Hallavalaisen Nion kanssa, joka oli tullut kouluvalmennukseeni. Odotellessaan Nion hevosen kuivumista Minja etsi minut käsiini ja kysyi, olisinko valmis vastaamaan muutamaan hänen kysymykseensä, joita hänellä oli Tie tähtiin kisaa varten.
”Ootsä varma, että sä haluat kysellä multa asioita?” Kysyin virnistäen toiselta. ”Trevor. Se kuuluu mun työhön, vaikka yleensä mun haastateltavat ei oo tommosia isoja lapsia.” Minja virnisti takaisin kaivaessaan puhelinta taskustaan, jotta sai nauhurin päälle. ”No anna palaa.” myönnyin sillä siltojen polttaminen Minjan kanssa voisi tarkoittaa mahdollisesti myös kengän kuvaa takalistooni. ”Teillä ei Ellin kanssa lähtenyt kisat ihan kovinkaan loistokkaasti käyntiin, vaikka treeniä oli takana. Etkä ottanut kisoja tosissaan heti alusta, vai mistä se johtui?” ”No siis koko kisathan tuli meille hieman yllättäen. Tai siis Minni ilmoitti niistä tyyliin kaksi päivää etukäteen, joten valmistautuminen ensimmäiseen osakilpailuun ei loppupeleissä ollut kovinkaan mahtavaa.” vastasin raapien samalla niskaani, sillä tuo ei kuulostanut kovinkaan mahtavalta tunnustukselta Grand Prix ratsastajalle. ”Seuraavat osakilpailut sitten menivätkin jo paremmin ja olitte jopa sijoilla Ellin kanssa. Nyt kuitenkin välissä on ollut Hannaby Hanami Week, joten miten luulet sen vaikuttaneen tammaan?” Minja kysyi yllättävän selkeitä ja ammattimaisia kysymyksiä, joissa ei kuitenkaan ollut mitään ylimääräistä taka-ajatusta.
Mietin hetken, miten vastaisin toiselle, mutta päätin että rehellisyys olisi se paras reitti. ”Totta puhuen mä en tiedä. Elli sai olla alkuviikon kevyellä myös senkin takia, että olin itse niin kovassa kuumeessa, että musta ei ollut satulaan, mutta eilen Joachim Kellerin valmennuksessa tamma tuntui super hyvältä.” Minja kysyi pari kysymystä vielä Joachimista ja esittelin miehen naiselle nopeasti, ennen kuin toinen pahoitteli, että hänen täytyisi jättää kysymykset näihin muutamaan. Nainen toivotti vielä onnea sunnuntain finaaliin, ennen kuin hän lähti auttamaan Nioa ratsunsa kanssa ja he pääsivät aloittamaan kotimatkansa. Palatessani satulahuoneeseen hakemaan lisää kahvia, olin positiivisesti yllättynyt miten tehokas ja ihmisläheinen toimittaja Minja oli, sillä en ollut nähnyt naista ikinä tositoimissa, vaikka olinkin Minnin avustuksella lukenut joitain naisen kirjoittamia artikkeleja.
|
|
|
2020
May 16, 2020 3:34:51 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 3:34:51 GMT 2
16.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 15 300 sanaa
joko, vain, kyseiselle, on, tummanvihreä. Kirja Lee Child: Paluu Päämajaan
Lauantaina oli aika viimeiselle treenille tälle viikkoa. Jussin tuodessa Ellin maneesiin, huomasin että tammalla oli uusi tummanvihreä satulahuopa, joten tiesin että Minni oli taas vähän shoppaillut. Jussi auttoi minut Ellin selkään ja joko vain silkasta mielenkiinnosta tai aiheesta jäi seuraamaan treeniäni.
Elli oli heti alusta todella hyvä ratsastaa, ja minulla ei mennytkään kovinkaan pitkään alkuverryttelyssä, että sain tamman hyväksi ja pääsin keskittymään rataan. Vain minä saatoin olla pienessä kuumeilussani niin idiootti että lähdin heti alusta ratsastamaan rataa väärin. Jussin huomauttaessa asiasta tajusin mokani itsekin ja otinkin lähdön uudestaan. On todella epämotivoivaa mokata näin tehokkaasti treeneissä, mutta onneksi asiaa voi pehmittää syyttämällä siitä vaikka ja mitä luonnonvoimia ja muuta, todellisuuden ollessa kuitenkin se, että kuumeiset aivot eivät toimi ihan samalla kapasiteetillä kuin terveen ihmisen aivot.
Seuraava yrityksemme radan ratsastuksesta olikin jo jotain järkevämpää ja Jussikin kommentoi, että rata näytti paljon paremmalta kuin ensimmäinen yritys. Päästessäni radan loppuun, annoin Ellille pitkät ohjat ja tamman kävellä hetken, ennen kuin olisi aika yrittää rataa viimeisen kerran. Pyysin Jussia kuvaamaan tuon radan ja toinen nyökkäsikin syvään ja kaivoi puhelimensa esiin jostain taskujensa uumenista. Muutaman kävelykierroksen jälkeen keräsin Ellin ohjat uudelleen tuntumalle ja aloin pyytämään tammaa ensin aktiivisempaan käyntiin, ennen kuin siirsin sen raviin ja siitä harjoituslaukkaan ja lähdin suorittamaan rataa uudestaan.
Yritin pitää mielessäni Joachimin neuvot ja opit valmennuksen aikana ja sainkin pidettyä Ellin paljon paremmin kontrollissa ja muutenkin rata tuntui vain paljon sulavammalta ja helpommalta ratsastaa. Ei se tietenkään täydellinen ollut, mutta tarpeeksi hyvä siihen nähden, että tamma oli lomaillut puolet viikosta ja sillä oli rankka kisaviikko takana. Jussikin kehui menoamme ja antoi omat kommenttinsa, jotka olivat todella hyviä ja ammattimaisia ja huomasi että toinen oli viettänyt aikaa katsoen valmennuksia. Jonkun täytyisi antaa kyllä kyseiselle nuorelle miehelle palkankorotus tai sitten täytyisi alkaa antaa Jussin pitää joitain helppoja valmennuksia aina välillä, sillä nuoressa oli potentiaalia.
|
|
|
2020
May 16, 2020 4:03:12 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 4:03:12 GMT 2
16.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 16 309 sanaa
Oletko tavoitellut pitkään ylennystä? Nyt se saattaa vihdoin tulla. Työnantajasi arvostaa todella työtäsi ja tästä syystä saatat niittää työsi etuja. Jos olet yrittäjä, toukokuu ja sen energia tuovat sinulle mahdollisuuden ansaita enemmän rahaa. Härän ei kuitenkaan pidä unohtaa perhettä. Ehkä juuri nyt joku odottaa sinun pyytävän anteeksi tietyistä virheistä, joita olet aikaisemmin tehnyt. Vaikkakin Toukokuu on rakkauden kuukausi, se ei päde Härkään. Koska Merkurius on Härässä, on tunteet heitettävä sivuun, jolloin päättäväisyys ja kärsivällisyys pääsevät oikeuksiinsa, etenkin kommunikaatiotilanteissa. Ole toiveikas ja käytä tämä jakso henkilökohtaiseen kasvuun ja itsesi opiskeluun.
En mä normaalisti lukenut horoskooppeja, mutta nyt jostain syystä satulahuoneen pöydällä olevan lehden horoskooppisivu pisti silmiin. Tutkin sitä ilmeisesti huolestuneena koska Minni kysyi olinko ok. ”Joo, luin vaan tota horoskooppia ja se puhuu ylennyksestä tai mahdollisuudesta ansaita enemmän rahaa. Ekaan en usko, mutta toinen kuulostais jo paljon paremmalta.” mutisin puoliksi kahvimukiini, sillä pohdin miten tuo voisi vaikuttaa työkuvioihini. ”Onkohan tää merkki siitä, että mun pitäis oikeasti alkaa yrittää panostamaan tuohon valmentamiseen?” käänsin katseeni työnantajaani, joka vain kohautti olkiaan. ”En minä tiärä” toinen vastasi suomeksi vain ärsyttääkseen minua. ”No siis toisaalta olisihan se mukavaa valmentaa enemmän tai kehitellä jotain muuta millä mä voisin tuoda omalla osallani lisää rahaa firman kassaan.” sanoin ennen kuin tyhjäsin kahvimukini loppuun. ”Tää perhekohta on kans mielenkiintoinen, koska en oikeastaan tiedä keneltä mun täytyis pyytää anteeksi. Todennäköisesti Tyleriltä.” raavin niskaani pohtiessani tuota kohtaa.
”Kuinkas niin?” Minni kysyi näyttäen yllättyneeltä. ”Meillä on ollut aina omat pienet murheemme sen kanssa. Toisaalta meillä on vain pari vuotta ikäeroa, joten sekin on voinut vaikuttaa siihen, että varsinkin teineinä meillä oli useinkin jotain sanaharkkaa ja oikein tultu toimeenkaan tasaisin väliajoin.” tunnustin toiselle velisuhteeni karuutta. ”No mut toi kuulostaa normaalilta sisarussuhteelta.” toinen vastasi ennen kuin kysyi, oliko horoskoopissa vielä jotain muuta. ”No siis, että tää ei oo mun kuu rakkaudelle ja että mun pitäis heittää tunteet syrjään.” kerroin lopun kohauttaen olkiani. ”Mutta en mä nyt toisaalta muutenkaan oo kovin tunteilla käyvä kaveri ja en oikein tiedä uskonko enää edes rakkauteen.” Vastasin totuuden mukaisesti nojaillen seinään. ”Ei kaikki oo Trevor menetetty, vaikka yksi suhde ajautuukin karille.” nainen yritti lohduttaa minua, sillä olin aikoinaan kertonut toisella rehellisesti minun ja Ellan suhteesta ja siitä, miten se päättyi ja miksi en jotenkin osannut enään luottaa suomalaisiin naisiin, tai naisiin ylipäätään romanttisessa suhteessa. ”Mm… No en mä noihin muutenkaan usko, että ei kai tässä asiat enään kovin paljon huonommin voi mennä.” tuumasin ennen kuin poistuin tallin puolelle.
|
|
|
2020
May 16, 2020 4:16:02 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 4:16:02 GMT 2
16.05.2020 - Tie Tähtiin Finaali tehtävä 17 305 sanaa
”Jussi, ootko sä alkanut pakkaamaan jo?” huusin käytävän toisessa päässä seisovalle groomilleni. ”En vielä. Hoidan Emilian ja aloitan sitten.” vastaus kajahti ilmoille. ”No kato, että teet sen ajoissa. Helpompi tarkistaa ennen lähtöä, että kaikki on mukana!” ohjeistin vielä kerran groomiani.
-- ”Onko täälä räjähtänyt pommi?” kysyin nähdessäni satulahuoneen. ”Ei, tämä on vain Hannabyn ja Tie Tähtiin kisojen jälkipyykki.” vastaus kuului Sannin suusta tavalla joka kertoi nuoren kiusoittelevan. ”Yritetään kehitellä jostain puhdas valkoinen kisahuopa ja etsiä kaikki koulunumerot mitä jäi talliin.” Jussi liittyi selittelyihin. ”No eikö rekasta olisi helpoin hakea?” ihmettelin kaataessani kahvia itselleni. ”Joo, mutta sitten ne ei todennäköisesti palaudu ikinä rekkaan tai niille käy jotain muuta.” ”Okei, toi on kyllä totta.” myönnyin. ”Eikö olisi helpompi valita täältä jokin paikka parille huovalle ja kisanumerolle, jos on kisoja, joihin rekka ei ole lähdössä. Tai siis joo, tarvitaanhan rekasta isommalla hevosmäärällä lisää juttuja, mutta näin niinkun lähtökohtaisesti, kun hevosista ei yleensä monikaan kisaa kerralla.” ”Joo. Täytyy nyt kun palaatte Hallavasta ja saa sen huovan pestyä laittaa johonkin joku ikeakassi joka olisi kisavalmiudessa.” Sanni pohti ääneen samalla kun kävi erästä koria lävitse, johon kasaantui yleensä kaikkea epämääräistä. ”Haa löyty!” toinen huudahti pian pidellen kädessään kahta kisanumeroa. ”Jes! Eli enää huopa ja sitten kaikki taitaa olla pakatttuna.” Jussi pohti naisen vierellä ”No hei, tarkistakaa kaikki sit useampaan otteeseen, koska Minjalta ei voi kamoja lainata, kun sen ratsu on ihan poni verrattuna Elliin ja en usko, että Hallavan omistajakaan lainaa ihan helpolla kamoja, jos jotain jää.” ”Joo joo. Mä oon Trevor pakannut sen verran useasti kisoihin, että mulla on pakkauslista jo selkärankaan kirjoitettuna.” Sanni vastasi hakien närkästynyttä sävyä ääneensä. ”Hei en mä pahalla sano, mutta olisi vain kiva saada toimiva kisareissu varsinkin, kun en itse oo täälä aamulla tarkistamassa, että Jussi muistaa edes oikean hevosen lastata kyytiin.” kommenttiani seurasi minua kohden lentänyt pesusieni, joten päätin jättää nuoret oman onnensa nojaan.
|
|
|
2020
May 16, 2020 4:55:03 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 4:55:03 GMT 2
16.05.20 - Tie tähtiin finaali tehtävä 3 302 sanaa
Minni oli nähnyt jostain, että kilometrin päässä Hallavasta oli aukeamassa ratsumajatalo, jonka avajaisiin kaikki Tie Tähtiin ratsukot olivat tervetulleita. Kerroin naiselle, että jättäisin juhlat mieluusti välistä, sillä ei minulla taitaisi olla mitään asiaa siellä koska kaikki tuntisivat todennäköisesti toisensa juhlissa ja olisin ihan yksin koko illan.
Minni kuitenkin ylipuhui minut kertomalla, että Minja ja eräs Peter olisivat osallistumassa myös avajaisiin, joten pitkin hampain hyväksyin tappioni ja ilmoitin että voisin mennä ainakin pyörähtämään juhliin. Koska en tiennyt reittiä ratsumajatalolle, eikä ajatuksissani ollut jäädä sinne yöksi, vaikka minulle oltiin, huonekin varattu, parkkeerasin autoni Hallavan parkkipaikalle, jossa Minja ja Peter odottelivatkin minua. Kävellessämme erinäisten porukoiden perässä kohti ratsumajataloa kyselin Minjalta miten he olivat tavanneet Peterin kanssa.
Itse ratsumajatalo oli juuri sellainen mikä sopi suomalaiseen maisemaan ihan täydellisesti ja se oltiinkin, remontoitu todella mahtavasti uutta käyttöään ajatellen. Kehuinkin rakennusta illan emännille ja yllättäen löysinkin juttuseuraa niin muutamista Hallavalaisista, kuin myös Hopiavuorelaisista ja muutamasta muusta hieman kauempaa saapuneesta ratsastajasta. Kerroinkin avoimesti omasta taustastani ratsastajana sekä siitä, miten olin aikoinaan päätynyt suomeen ja tietenkin liikeistäni suomessa ja pyrin vain luomaan hyvää kuvaa itsestäni sekä Storywoodsista jotta Minnin kasvatit löytäisivät mahdollisesti uudet kodit tai että joku voisi haluta tulla meille valmentautumaan.
Vaikka olinkin ollut lähtökohtaisesti haluton lähtemään koko avajaisiin oli minun jossain kohtaa iltaa pakko myöntää itselleni, että ei se nyt ollutkaan niin huono päätös ja minulla oli oikeastaan ihan mukava ilta, vaikka en tuntenutkaan ihan hirveästi juhlissa olevaa väkeä ennestään ja vaikka epäilinkin että pärjäisinkö juhlissa englannilla. Oikeastaan suurin osa vieraista puhui englantia tai sitten pärjäsin heidän kanssaan suomellani ja monille taisikin olla suurempi yllätys kielitaitoni, kuin se, että jenkkiläinen ratsastustähti oli päätynyt pohjolaan ja pienelle paikkakunnalle.
Kello taisikin olla jotain aamuyön puolella, kun viimein hiivin huoneeseen, joka minulle oli varattu viimeisten juhlijoiden joukossa. Untahan ei montaa tuntia kerkeäisi saada, mutta ehkä se olisi se pienin paha kaikista.
|
|
|
2020
May 16, 2020 5:15:12 GMT 2
Post by Trevor Andrews on May 16, 2020 5:15:12 GMT 2
17.05.20 - Tie Tähtiin finaali tehtävä 4 301 sanaa
Seuraava ja samalla kisa-aamu koittikin nopeammin kuin oletettua ja tuntuikin että juuri kun oli saanut suljettua silmänsä, kello herätti uuteen päivään, vaikka oikeastihan väliin oli mahtunut useampikin tunti. Olin kuitenkin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan ja olikin mahtavaa herätä uuteen päivään pirteänä ja oikeasti energisenä. Puettuani päälleni suuntasin yhteisiin tiloihin, joihin oli alkanut jo kerääntyä muitakin kilpailijoita ja osa näytti siltä, että edellinen ilta oli ollut yhtä kostea, kuin se oli ollut hauskakin ja muutama edellisen illan suupatti näytti siltä, että happi oli hieman heikolla.
Löysin aamupala seuraa muutamasta eri talleihin kuuluvasta nuoresta, jotka olivat kiinnostuneita kuulemaan tarinoita maailmalta ja isommilta radoilta. Pohdin hetken mitä uskaltaisin heille kertoa, mutta päätin että paras olisi kertoa totuus, vaikka se ei olisi aina se kaunein asia maailmassa. Karu faktahan olisi se, että hevosalalla täytyy olla todella kova pää ja mieluusti myös hyvät sponsorit, jotka eivät peräänny ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Pari kysymystä liittyi Grand Prix hevosiin ja selitin että pohjimmiltaan ne olivat ihan samoja hevosia kuin mikä tahansa muukin, mutta niiden kanssa täytyi vain olla hieman ehkä napakampi, mutta silti samalla omalla tavallaan herkkä, jotta niiden kanssa pärjäisi ja että ratojen opetteluun kannatti käyttää pitkä aika ja rakentaa hevosta mieluummin liian pitkään sille tasolle, kuin tuoda se liian nopeasti ja liian vihreänä korkeimmalle tasolle.
Kerroin kaikille kiinnostuneille, että voisin kyllä mieluusti pitää muutaman valmennustunnin siten, että lopussa voisi olla mahdollisuus kokeilla GP liikkeitä, sillä tallissa olisi kuitenkin muutama sellainen hevonen, jotka voisivat soveltuakin opetukseen, vaikka osa hevoskannasta olikin vielä niin nuorta, että ne eivät olleet alkaneet edes opettelemaan PSG tason liikkeitä.
Hiljalleen majatalo alkoi hiljentymään väen siirtyessä kohti Hallavaa. Itse jäin paikalle mahdollisimman viimeiseen hetkeen, ennen kuin oli aika tarkistaa, että en vain unohtanut mitään niistä vähäisistä tavaroista, joita minulla oli mukana edellisenä iltana, ennen kuin kilometrin kävely Hallavaan ja Ellin luo odotti viimeisen kisapäivän merkeissä.
|
|